Uusi vuosi tuo uudet kujeet myös Vilskeeseen. Toimintamme laajenee uudistettuun söpöiseen Isoon Vilsketaloon. Meillä aloittaa tammikuussa uusia lapsia sekä aikuisia ja toimintaamme on nyt aika rakentaa uudelleen. Tämä lähinnä siksi että kaksi rakennusta mahdollistaa paljon kaikkea uutta. Tilaa on 250 neliötä Pikku Vilske-talossa, 690 neliötä Isossa Vilske-talossa, lisäksi meillä on ”Mummola” Pikku Vilskeen vanha ulkorakennus, jossa on kuin mummolassa konsanaan vanhoine uuneineen ja ikkunoineen sekä kartanon vastapäätä oleva ”talli” johon saamme rakennettua puutyöhuoneen, taidegallerian tai ihan mitä vaan.
On aika myös miettiä miten toiminta kannattaa rakentaa niin, että jokaisella on mahdollisuus omaan kasvuun ja mukavaan, yhteiseen laadukkaaseen varhaiskasvatukseen. Toiminnollisuus on meidän juttu, meillä kasvaa löytöretkeilijöitä. Sitä toteutetaan parhaiten projekteissa ja pienennetyissä ryhmissä. Isot lapset tarvitsevat eri asioita kun pikkuiset pirpanat. Vilskeen pienimmät kaipaavat vielä tuttua ja turvallista ympäristöä ja syliä.
Jotenkin tämä syksy on vain ollut niin ihana, isot ja pienet yhdessä monissa tilanteissa ja erikseen omissa jutuissaan. On ollut valtava rikkaus kasvaa yhdessä näiden lasten rinnalla. Olen löytänyt itsestäni ihan uuden rakkauden varhaiskasvatukseen, uuden näkemyksen. Näkemys on tullut ennen kaikkea vertaisoppimisesta. Siitä miten pienet voivat koskettaa isompien lasten sydämiä, saada heidät helläksi ja herkiksi, isot ja kovimmatkin jäbät!
Toisaalta taas kuinka isojen esimerkki kannustaa ja haastaa pienimmät yrittämään ja tekemään asioita joita me aikuiset emme saisi heitä tekemään.
Eteisen pukemistilanteet vaikka ne kaaokselta teistä vanhemmista voi näyttääkin, ja rehellisesti sanottuna ne usein ehkä meistäkin siltä tuntuu. ARG! kuinka kurahousujen kiskominen voi olla turhauttavaa päivästä toiseen. Niin ne sujuvat, ne sujuvat siksikin että aina ne muutamat pienet saavat kipinää isommista, he matkivat, he ihailevat, he haluavat tulla samanlaisiksi. Isommat saavat pienemmät yrittämään, he antavat esimerkillään voimaa kasvaa suuremmaksi, minä itse puen!
Toisaalta taas tänäänkin todistimme ihanaa hetkeä.. Isot kuuntelivat Hannan lukemaa satua pienten nukkarissa, kun meillä aikuisilla oli palaverihetki. Eräs meidän iso poika hätäili että jos hän myös nukuttaisi pienempiä, etsisi ainakin pikku prinsessalle tutin!
Liikuttavaa.
Emme halua vuodenvaihteen jälkeen rikkoa näitä isojen ja pienten välisiä ystävyyssuhteita. Niinpä olemme keksineet ratkaisun jolla saamme homman toimimaan.
Aamut ja iltapäivät jolloin lapsia on hieman vähemmän teemme tiivistä yhteistyötä kartanon tiloissa. Näin pienetkin tottuvat rakennukseen vähitellen ja saavat palan isojen touhuja.
Muutamia ihania tunnelmia pienten metsäretkeltä, joka tehtiin tällä kertaa pellolle. Pellolla pienten on helpompi kirmata.
Isoilla ja pienillä on kuitenkin omakin tarpeet. Tässä isojen arkkitehtitoimisto.
Kiinnostus hienomotorisiin harjoituksiin kuten piirtelyyn ja askarteluun herää hyvin eri aikaan. Joskus on hyvä etsiä keinoja jolla herätellä kiinnostusta. Poikien superhyvä kiinnostuksen herättelijä on viivotin. Luvut, numerot ja mittayksiköt kiinnostavat varinkin poikia. Näitä taloja tehtiin hartaudella.
Aika ihanan talvimaiseman lapset ovatkin saaneet tehtyä. Porot ovat isomman väen käsistä, tonttuja ovat tehneet kaikki. Niistä huokuu persoonallisuus.
Pienemmän väen joulusukat ja isompien lyhdyt.
Vilho-tonttu on edelleen vieraillut ja ilahduttanut kirjeillään. Joulun salaisuus on siis ilmassa. Teatteriryhmä ”Vilskeen villit aikuiset” pistivät taas parastaan ja esittivät nukketeatteri shown. Talvea saatiin ihailla ainakin lavasteista.
Liikunta joka on meille rajaton riemu ja tapa toimia, saa myös uusia ulottuvuuksia vuodenvaihteen myötä, kun Ison Vilskeen liikuntatilat saadaan käyttöön. Ei tilat ole kyllä ollut meille este nytkään!
Liikuntaa pienissä tiloissa, esimerkkikuvin.
