Viime viikonlopun murheelliset tapahtumat Ranskassa ovat saaneet minut pohtimaan, pitääkö asiaa jollain lailla käsitellä lasten kanssa Vilskeessä.

Itsemurhaiskut ja pommitukset, ovat vain aivan liian vaikeaa ymmärrettävää lapsille, kun tuntuu, ettei niitä pysty itse aikuisenakaan ymmärtämään. Kuinka paljon lapset kuulevat ja näkevät sellaista jota heidän ei pitäisi edes tietää?

Olen varma, että jokainen vanhempi haluaa suojella lastaan näiltä murheellisilta ja vaikeilta asioilta joita radio ja televisio syytävät joka hetki ulos. Kuinka moni siihen pystyy kuitenkaan kokonaan. Jos saat pidettyä television kiinni lasten aikana niin autoradion uutiset informoivat asioista kuitenkin automatkoilla. Kaupankassalla iltalehtien suuret murheelliset kuvat herättävät kysymyksiä.

Oma 12-vuotiaani herätti keskustelua viime viikonlopun tapahtumista. Hänen oli hyvin vaikea ymmärtää miksi joku haluaa ampua muita ihmisiä tai tehdä itsemurhapommi-iskun. Minä kieriskelin vastaillessa, lähinnä siksi, että en osannut selittää miksi toinen ihminen voi olla niin julma toiselle ihmiselle, tai miten uskonto, jonka pitäisi saada vain hyvää aikaiseksi saa toiset tekemään pahaa. Toisaalta olisin halunnut vain suojata hänet tältä tiedolta, että maailmassa on niin paljon pahaa ja synkkyyttä.

Meidän tärkein tehtävä Vilskeessä, on kasvattaa lapsia positiivisessa ja valoisassa ilmapiirissä ja ympäristössä. Haluamme, että lasten on turvallinen olla. Haluamme suojata lapset, maailman melskeeltä, tehdä Vilskeestä hyvänolon pesän.

Pommit ovat meilläkin räjähdelleet leikeissä. Tällä viikolla vieraillut Vilskemummo ihmetteli asiaa. Kerroin että pommit on räjähdellyt merirosvoteemasta saakka. Haluan uskoa, etteivät ne liity mitenkään viimeaikaisiin kauheuksiin. Lasten mielikuvitus ja varsinkin poikalapsien sisään ajettu mielenkiinto metsästämiseen, aseisiin, pommeihin ja miekkoihin on jossain mielessä luonnollista.

Sitä ei voi estää vaikka kuinka yrittäisimme. Ne miekat syntyvät kepeistä ja rakennuspalikoista, mutta se, mitä niiden kanssa tehdään ja miten asiaa käsitellään, on meidän kasvattajien työtä.

Näistä asioissa olemme Vilskeessä tuntosarvet pystyssä. Olkaa vanhemmat tekin tarkkana siitä mitä lapset näkevät, kuulevat ja pelaavat. Pienten ihmisten on ihan suunnattoman vaikea ymmärtää mikä on totta ja mikä ei. Mielikuvituksen raja on niin häilyvä ja lapsen mieli niin herkkä ja hauras. Pidetään nämä piltit pehmoisessa niin pitkään kuin mahdollista. Annetaan heille rakkautta ja syliä. Sillä niillä kasvaa vahvoja ja tukevia ihmisiä.

Loppuun viikon herkkupalat…