Helmikuu -Kaverikuu SäkkäräVäkkäröissä!

5-6-vuotiaille kaverit ovat usein tärkeitä, mutta samalla kaverisuhteet voivat olla räiskyviä: sekä myönteisiä että kiukkuisia tunteita osoitetaan vahvasti. Riidat syttyvät ja sammuvat nopeasti. Myös ensimmäisiä ihastumisia saattaa syntyä.

Säkkäröissä ja Väkkäröissä helmikuun teemaksi nousikin ystävyys. Teemaa käsiteltiin kuukauden aikana mm. laulujen, kirjojen, liikunnan, taiteen, pelien ja leikkien avulla sekä helmikuussa käynnistyneessä Kaverikerhossa. Kaverikerhossa harjoitellaan kaveritaitoja eli sosiaalisia taitoja. Niitä, joita tarvitsemme, kun olemme vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa. Kaveritaitojen pohjana on itsetuntemus ja itsemyötätunto, jotka lisäävät luottamusta ja empatiaa itseä ja muita kohtaan.

Ensimmäisellä kerho-kerralla piirsimme ja maalasimme yhteiseen julisteeseen kaksi ystävää ja tutustuimme Värinauttien kaveritaitoihin. Teimme myös pariharjoituksia: mm. kuiskasimme kaverille kivoja asioita ja kuuntelimme kaveria keskeyttämättä.

Toisella kerralla arvuuttelimme paria sokkona, harjoittelimme kaverin mukavaa koskettamista, mietimme millainen on hyvä ystävä ja kirjoitimme ajatukset ylös sydämille.

Kolmannella kerralla käänsimme katseen sisimpään: Missä minä ole hyvä? Mitä haluaisin oppia? Mistä pidän? Aloitimme 'ihana minä'-julisteiden askartelun.

On tärkeää saada tuntea, että on rakastettu ja hyväksytty sellaisena kuin on.

- Sanna 

Pikkutalon kuulumisia alkuvuodelta

Tammikuun aikana olemme saaneet jälleen muutaman uuden ystävän ja päässeet tutustumaan jo vanhoihinkin kavereihin lisää. Leikit ja yhdessä touhuaminen sujuu mukavasti ja lapset ovat selkeästi ”tulleet kuorestaan” ja päässeet kiinni porukkaan ja päiväkotielämään.

Olemme opetelleet paljon kaveri- ja tunnetaitoja leikkien ohella ja varjolla. Näin olemme saaneet lisää positiivisia kohtaamisia sekä yhteisiä leikkejä pienten kesken. Samalla nämä pienet oppivat erittäin tärkeitä taitoja aivan kuin huomaamatta. Mikä ilo onkaan nähdä kuinka kauniisti kaverit otetaan huomioon ja kuulla kuinka hienosti tiedetään, kuinka erilaisissa tilanteissa tulisi toimia ja ohjeistetaan välillä kaveriakin oikeaan suuntaan.

Olemme nauttineet myös tunnekerhoista, jossa olemme tutustuneet erilaisiin tunteisiin ja miltä ne näyttävät ja ennen kaikkea tuntuvat. Tunnekerhoissa esiintyy myös hauskoja tehtäviä, kuten: ”Näytä hassuin ilmeesi”, ”Mene kyykkyyn ja hyppää ylös, samalla huutaen: Olen ihana!” sekä rauhallisia tehtäviä, joissa harjoitellaan rauhoittumista. Mukana on ollut esimerkiksi pensselillä ihon ”maalaamista”, höyhenellä tai huivilla hipsuttelua, oman kehon ääriviivojen tunnustelua, mukavaa kosketusta ja rentoutumista. Olemme käyneet paljon läpi myös arkisissa tilanteissa miltä asiat tuntuvat, millainen olo eri jutuista tulee ja mitä voi tehdä epämiellyttävän tunteen ottaessa vallan tai halutessaan saada kaverin paremmalle mielelle. Kuten myös siitä mikä on sopivaa käytöstä ja kuinka antaa kavereille tilaa ja hyväksyä se jos kaveri ei juuri nyt haluakkaan että häneen kosketaan.

Lapset ovat päässeet myös kehittämään hienomotoriikkaansa muun muassa piirtäen, muovailuvahalla muovaillen, silkkipaperia repien, rakentaen ja nuppipalapelejä kooten. Kaiken hauskuuden keskellä on myös nimetty eri värejä, eläimiä, ajoneuvoja ja mitä milloinkin, sekä harjoiteltu mm. muotojen tunnistamista.

Liikkareissa olemme vastaavasti harjoittaneet karkeamotorisia taitoja mm. tasapainoillen, juosten, kierien, keinuen, ryömien, heittäen, sekä kuperkeikkoja harjoitellen. Liikkareissa olemme saaneet kokea huimia onnistumisia ja kuulleet ihania riemun kiljahduksia. Aivan mahtavaa karkeamotoriikkaharjoitusta meidän taitavat, ihanat, jatkuvasti uutta oppivat pikkuisemme ovat saaneet lisäksi metsäretkillä ja ihan tuossa omalla pihalla touhuten ja pystyssä pysyen.

Pikkutalon leikkeihin on kuulunut vahvasti erilaiset roolileikit. Lääkärinä olo on ollut kovinkin suosittua, mutta myös rakentajia ja mekaanikkojakin on mahtunut joukkoon. Olemme myös päässeet loistamaan prinsessoina, ja viilettäneet ympäriinsä mekkojen helmat hulmuten kruunut päitämme koristaen.

Kotileikki on myös ihana kestosuosikki, jossa on tarjoiltu sekä kavereille että aikuisille kahvit ja monenlaiset herkut, kuin myös kokonaisia aterioita. Leikissä on myös matkittu vanhempana oloa ja vauvan hoitamista sekä hänestä huolehtimista, kuten myös päiväkodin arkea muun muassa päiväunineen. Kotileikissä näkyykin hienosti se kuinka kaveritaidot kehittyvät, kun myös kaverit kohdataan kauniisti ja leikkiä rakennetaan yhdessä. Näin myös kaveripiiri laajenee ja löytyy enemmän yhteistä tekemistä ja jaettua mielenkiintoa.

Tammikuussa pääsimme myös vihdoin estradille koko Vilskeen yhteisen Metsäsadun tiimoilta, kun Piilometsään saapui lumoavan satumainen talvi. 

"Piilometsään on saapunut talvi ja maisema näyttää lumihunnussaan satumaisen kauniilta. Puiden oksat ovat valkean kuuran kuorruttamat ja mättäitä peittää pehmeä lumi. Pakkasherra puhaltaa hangen pintaan välkehtivää kimalletta, sipaisee huuruista partaansa ja paukuttaa suuria käsiään yhteen nauraa hohottaen. Metsään ilmestyy myös harvoin nähty kaunotar, tuulitukkainen ja hulmuavahelmainen taivaan neiti. Se pyörähtelee taivaalla siroin askelin, taikoo sormiaan napsauttamalla käsiinsä värikkäät huivit ja aloittaa taianomaisen tanssin, revontulitanssin."

Pikkutalolaiset pistivät pystyyn aivan mahtavan esityksen talven riemuista nauttien, sekä tanssien ja laulaen revontulien loisteessa.

Vilskeen tämän toimintakauden teema, Vilske velvoittaa ulottuu tietysti myös meille pikkutaloon. Helmikuussa keskitymme hyvien pöytätapojen harjoittelun ja rohkeaan maistamiseen. Olemme jo muun muassa lukeneet aiheeseen liittyviä kirjoja ja ruokailutilanteissa mallinnamme tätä toki omalla esimerkillämme ja sanoittamalla lapsille, kuinka esimerkiksi pyytää kauniisti lisää, mitä tehdä jos joku lautasella oleva ei olekaan oman maun mukaista tai kuinka toimitaan kun ollaan saatu vatsa täyteen ja lautanen tyhjäksi. Käsittelemme aihetta myös leikin kautta ja tätä kuukauttahan on vielä reilusti jäljellä. Emmekä toki lopeta myöskään kuun vaihtuessa, älkää te kotonakaan.

Ihanaa lopputalvea ja kevättä kohti kulkemista toivottavat Mai ja koko pikkutalon väki

TALVISET LIIKUNTALAJIT HULINOISSA

Hulinoiden touhukas porukka on nauttinut talvisista touhuista intoa puhkuen. Mäenlaskua olemme harrastaneet niin Vilskeen pihalla liukurilla ja ilman, kukin oman kiinnostuksensa mukaisesti. Liukurimäessä olemme myös käyneet niin läheisen toimintakeskuksen vieressä kuin metsässä Ylä-Karjalan läheisyydessä. Mäenlasku kehittää kehon hallintaa ja tukee motorisia perustaitoja. Se laittaa hien pintaan ja sydämen sykkimään. Se on kuntoilua koko keholle ja vieläpä todella hauskaa sellaista! Tekee hyvää aikuisellekin heittäytyä laskun pyörteisiin ja päästää irti arjen murheista. Mikäpäs sen hauskempaa lapsista, kun aikuisetkin osallistuvat.

Mäenlaskun lisäksi osa Hulinoista on harjoitellut hiihtämistä.  Hiihdon opettamisen voi käytännössä aloittaa heti, kun lapsi osaa kävellä. Tämä vaatii toki kärsivällisyyttä aikuiselta. On ollut mukavaa seurata miten vuodessa innostus hiihdon oppimiseen, ja Hulinoiden oman sinnikkyys on kasvanut. Mikäs sen hienompaa, kun meillä on niin mahtava ympäristö Vilskeen ympärillä, jossa voimme hiihtoakin harjoitella ihan heti portin ulkopuolella. Yhdellä kertaa tosin hiihto oli enemmän jääluistelua latujen jäisen kunnon vuoksi, mutta ihailtavaa sisukkuutta oli nähtävissä yllin kyllin. No mitäs hyötyä hiihdolla sitten on keholle? Ensinnäkin se vahvistaa verenkierto- ja hengityselimistöä sekä vahvistaa myös lihaksia ja kehittää tasapainoa ja koordinaatiokykyä. Käymme liikkuessamme monesti Hulinoiden kanssa keskustelua siitä, miten on hyvä, että hengästyy ja tulee hiki. Se tekee hyvää kokonaisvaltaisesti kehollemme ja mielellemme.

Tämän talven suosikkilaji on tainnut olla luistelu. Olemme käyneet luistelemassa Puropellon kentällä, jonne olemme kulkeneet bussin kyydillä. Hulinat ovat kantaneet itse omat reppunsa ja huolehtineet omista tavaroistaan. Tämä on esimerkkinä osa varhaiskasvatussuunnitelman laaja-alaista osaamista, itsestä huolehtimisen ja arjen taitoa. Hyviä käytöstapoja noudattaen olemme liikkuneet liikenteessä tervehtiessämme linja-auton kuljettajaa ja kiittäessämme kyydistä. Liikenteessä turvallisesti liikkumista lapset oppivat parhaiten aikuisen mallista ja tilanteiden sanoittamisesta; miten esimerkiksi ylittää ajotie turvallisesti ja miten huomioida muut ihmiset liikenteessä. Itse luistelukentälle päästessämme Hulinat ovat jo oppineet mitä ensimmäiseksi tehdä. Etsi itsellesi paikka, ota hanskat pois, avaa reppu ja ota luistimet esille. Kengät jalasta ja tämän jälkeen koita itse laittaa luistimet jalkaan. Pienistä asioista se oppiminen lähtee. Osa Hulinoista on ollut ensimmäistä kertaa tänä talvena luistimilla. On ollut mukavaa, miten Vilskeen luistinlainaamo on mahdollistanut tämän kaikille lapsille. Kun toiselle tämän talven tavoitteena on pystyssä pysyminen, niin toisella se voi olla jo erilaiset luistelutekniikat liukumisineen. Tärkeintä on kuitenkin ollut luoda tilanne, jossa jokaiselle syntyy hyvä kokemus ja ehkäpä kipinä luistelemaan oppimiselle. Hulinoiden hymyt ja huudot ”Kato mä pysyn pystyssä” tai ”liun eteenpäin” on ollut meistä aikuisista palkitsevaa ja kaiken vaivan arvoista. Menkää ihmeessä kokeilemaan, vielä ehtii 😊

-Maaret & co.

Rauhoittumista ja metsäretkiä Eskarissa

Vuosi vaihtui talvisissa tunnelmissa ja eskarit aloittivat metsäretket saman tien! Vuodenvaihde toi myös uuden teeman metsäretkillemme eli tunnekerhot. Tammikuun tunnekerhojemme teemana on ollut rauhoittuminen ja itsensä ja ryhmän maadoittaminen tilanteisiin. Metsä on mitä mainioin paikka tämän harjoitteluun ja käsittelemiseen. Metsä rauhoittaa jo luonnostaan niin lapsia kuin aikuisiakin kun jokaisella on omaa tilaa sekä luonto ympärillä.

Aloitimme aiheen käsittelyn hiljentymällä ja kuuntelemalla talvista metsää. Samalla jokainen sai miettiä itsekseen mikä rauhoittaa juuri itseään. Itsetutkiskelun jälkeen jakauduimme pieniin ryhmiin ja eskarit miettivät ryhmissään mitä keinoja ja tapoja he keksivät ryhmän rauhoittamiseksi. Ja mitä mahtavampia ideoita heiltä tulikaan!

 Tässä niistä muutama:

-          Venyttely

-          Satuhieronta- musiikilla

-          Omien ajatusten pohtiminen ja niistä kertominen

-          Ryhmän yhteinen ”voimasana” jonka äänen sanoessa jokainen tietää pysähtyä ja hengittää hetkisen.

Ottakaa myös rohkeasti näitä eskarien keksimiä keinoja käyttöön myös arjessanne, sillä jokainen meistä tietää, että arki voi olla välillä hyvinkin hetkistä ja rauhoittuminen hetkeen unohtuu helposti.

Seuraavalla viikolla rauhoittuminen jatkui luonnossa kävelyn merkein. Eskarit lähtivät kävelemään Katariinan laaksoon välillä pysähdellen ja metsää sekä luontoa kuunnellen. Kuuntelemisen yhteydessä eskarit pohtivat mitä äänet saavat heissä tuntemaan.

Lämmin ja sateinen sää pääsi myös yllättämään meidät talven keskellä. Tämä ei tietenkään meitä haitannut vaan otimme retkillemme mukaan parit pressut ja rakensimme eskarien kanssa itsellemme pressulaavut metsään. Laavuissa oli hyvä harjoitella rauhoittumista rauhoittumiskorttien avulla. Retken loputtua tietenkin purimme laavut yhdessä. Purkamisen jälkeen pressut piti tietenkin viikata ja eskarit pääsivät harjoittelemaan yhteistyötä ja kommunikoinnin tärkeyttä pressua itse viikatessa.

Tammikuussa olemme aloittaneet myös voimaeläin projektin. Lapset ovat saaneet itse suunnitella minkälaisen hahmon he haluavat tehdä. Eskarit ovat myös pohtineet mitä tunnetta eläimet kuvaavat ja mikä on heidän supervoimansa.  Voimaeläinten suunnittelu ja tekeminen on ollutkin eskareille mieluista puuhaa ja jälleen yksi hyvä tapa rauhoittua hetkeen ja käsitellä erilaisia tunteita.

Mitä kaikkea helmikuu mahtaakaan tuoda tullessaan ja mikä mahtaa olla Helmikuun tunteemme? Siitä kuulette taas ensikuun lopulla.

-  Eskarin väki