Sadun synty

Hiukan sateisena, mutta lämpimänä elokuun perjantaina eskareiden askeleet suuntasivat metsään;  niin kuin aina, kun metsäeskarissa ollaan.

Jo polun päässä lapset saivat pysähtyä ja laittaa silmilleen mielikuvituslasit. Mitä polulta voisi nähdä tulevan meitä kohti? Yksisarvinen, orava, pupu, leijona, peikko, lentäviä ja laukkaavia olentoja muristen, karjahdellen tai aivan ääneti.

Polku johti sammaleiselle kukkulalle, jossa lapset saivat istahtaa kukin omalle pikku-kivelleen ja laulun siivittämänä alettiin synnyttää pieniä tarinoita. Parit saivat kehyksen ja ohjeen etsiä metsästä jännä paikka, jossa voisi tapahtua jotakin kummallista, ihmeellistä, hienoa tai jännää… ihan mitä vaan, koska nyt oli syntymässä satu, jota kukaan ei ollut koskaan ennen kuullut.

Kun satuun sopivat paikat oli löydetty, hakivat parit taikapussista pienen esineen tai asian, joka seikkailisi löydetyssä maisemassa. Aikuisten tehtävänä oli kirjata satu juuri sellaisena kuin tarinan kertojat sen halusivat kertoa. Tarinan tultua valmiiksi se myös valokuvattiin ja näin hieno satu siitä syntyi.

Toimintavuoden teemana onkin Vilskeen yhteinen metsäsatu, jota kukin ryhmä vuorollaan jatkaa käsikirjoittaen ja muille esittäen. Tänään koko Vilskeen väki oli kutsuttu Kino-Mummolaan ja leffa saikin katsojiltaan raikuvat aplodit. Myös tekijät itse hymisivät tyytyväisinä.

Mitäköhän sitten tapahtuu- sen saat kuulla ensi kerralla!

( viime vuoden sadussa syntyi tapa sanoa tämä viimeiseksi )

(9) Eskareiden metsäsatu muuttui elokuvaksi - YouTube

Ihana, ihana kesä

Kesäkuu on täyttynyt kesätouhuista! Saimme pikkuväen Pikkutalosta jo kesäkuuksi kartanolle, mikä on ollut tosi mukavaa. Yhdessä isot ja pienet seikkailijat, ne Vilskeen löytöretkeilijät ovat kirmanneet touhusta toiseen.  Erilaiset pajat ovat tarjonneet kivaa kesätekemistä. On ollut maistelupajaa metsässä, draamapajaa, retkeä kukkaniityille, vesileikkejä, kädentaitopajoja ja vaikka mitä. Tänään juhlittiin Vilskeen perinteisiä juhannusjuhlia. Juhannusjuhlaperinteisiin kuului tietenkin lipunnosto, lavatanssit sekä herkkulounas ulkona.

"Nyt huolet joutaa hukkaan, kun kurkkaan joka kukkaan,
Saa reikä kasvaa sukkaan ja takku tulla tukkaan.."

Pikkuhiljaa on aika pikkuihmisten ja vähän isompienkin siirtyä kesälaitumille. Arjen vastapainoksi on ihanaa päästä viettämään eloa ja oloa ilman aikatauluja! Sitä me tarvitaan, ihan jokainen. Ollaan läsnä toinen toisillemme, vietetään aikaa yhdessä ja kerätään yhteisiä lomamuistoja!

Kesä on akkujen latauksen aikaa. Se on jäätelöllä herkuttelua, se on kesäaamujen kepeyttä, se on varpaiden kastelua rantavedessä, se on naurunaamoja kesähatun leirin alta.

Kauden loppumiseen liittyy aina myös vähän haikeutta. Uudet kujeet ovat kuitenkin jo mielessä ja pian me taas nähdään! 

Ihanaa kesää teille kaikille!

Ansu & co.

Kiukun kesytystä

Tunnetaidot ovat tärkeitä taitoja, joita harjoitellaan varhaiskasvatuksessa ihan pienestä pitäen. Erilaisten tunteiden tunnistaminen ja nimeäminen sekä niiden ilmaiseminen ovat harjoiteltavia taitoja, joita joudumme kaikki pienestä pitäen opettelemaan. Lapsi ei synny valmiiden tunnetaitojen kanssa, vaan niitä pitää harjoitella ihan niin kuin mitä tahansa taitoa. Tunnetaitojen opettelemiseen lapsi tarvitsee tietysti toista ihmistä eli meitä aikuisia vuorovaikutukseen. Meidän aikuisten tehtävä on tukea lasta tunnetaitojen polulla.

Kevään aikana HippulaVimpuloiden tunnetaitoja harjoiteltiin niin arjen eri tilanteissa kuin Helin tunnekerhossa. Varsinkin kiukun kesytystä treenailimme aktiivisesti. Kyllähän me aikuisetkin tunnistamme tunteen, kun kiukku meinaa ottaa vallan. Tuntuu kuin korvista nousisi sauhua ja kädet pakkautuvat nyrkkiin. Me aikuiset olemme kuitenkin ehtineet harjoittelemaan tunteiden säätelytaitoja jo sen verran, että pystymme ottamaan tunteesta kopin ja käsittelemään sitä paremmin kuin lapsi. Jos ei osaa säädellä tunteitaan, seurauksenahan voi olla hallitsemattomia tunnepurkauksia tai tunteissa vellomista turhankin pitkään. Ja se vasta on kuormittavaa. Kun emme anna tunteille ylivaltaa, pystymme toimimaan arjessa paremmin.

Kiukkua voi oppia säätelemään niin, ettei nyrkit enää heilu. Lapsi ei esimerkiksi pahuuttaan lyö kaveria vaan hän ei osaa vielä käsitellä erilaisia tilanteita. Tunnesäätelyn haasteet voivat aiheuttaa lapselle häpeän tunnetta. Kun lapsi oppii säätelemään tunteitaan lisää se myös hänen itseluottamustansa ja vahvistaa positiivista minäkuvaansa. Kaikki tunteet ovat sallittuja. Ilot, surut, kiukut ja pelot kuuluvat elämäämme ja tunteet tunnettavaksi. Tunteet ovat kuin pilvenhattaroita taivaalla, jotka tulevat ja menevät. Ne ohjaavat toimintaamme kaikissa arjen tilanteissa.

Mitä sitten tehdä, kun lapsi kiljuu ja polkee jalkaansa maahan tahtoessaan jotain? Inhimillistä kyllä, joskus on helpompi valita ”taistelunsa” ja antaa periksi. Säännöllisesti toimittuna tämä ei kuitenkaan ole lapsen edun mukaista saada tahtoansa läpi. Lapsen kiukku tai muu voimakas tunne voi tuntua ulkopuolisen silmissä hurjalta, mutta ei lapsi mielipahasta tai pettymyksestä vaurioidu. Päinvastoin pettymykset kuuluvat elämään ja niiden sietämistä on hyvä harjoitella pienestä pitäen, jotta elämän tuulet eivät pientä taimenta pääse niin helposti horjuttamaan.

Miten me sitten toimimme päiväkodissa, kun tunteet ottavat vallan? Jos mahdollista siirrymme lapsen kanssa rauhalliseen paikkaan, jossa on tilaa rauhoittua. Kun lapsi on tunnekaappauksen vallassa, emme ala heti käsittelemään tilannetta vaan toimimme rauhallisesti ja myötätuntoisesti sekä ilmaisemme olevamme läsnä. Siinä missä toinen lapsista haluaa rauhoittuakseen syliä, toinen toivoo omaa tilaa. Olemme kuitenkin aina lähellä. Kun suurin tunnemyrsky on laantunut (ja kyllä nämä myrskyt voivat kestää pitkiäkin aikoja 😉) juttelemme tilanteen läpi lapsen kanssa ymmärtäen ja syyllistämättä. Sanoitamme tilanteen ja tunteet lapsen ikätaso huomioiden. Tilanteen käsittelemisen jälkeen ehkäpä halit tai läpyt, jonka jälkeen asia on saatu päätökseen.

Tunnetaitojen kehittyessä monien tilanteiden kärjistymistä voidaan välttää. Pienestä ärtymyksestä on huomattavasti helpompi rauhoittua kuin täyden tunnemyrskyn kourista. Harjoitus tekee tässäkin asiassa mestarin. Ja mestarikin voi olla joskus väsynyt, jolloin opitut taidot voivat lentää kuin tuhka tuuleen. Mutta se on inhimillistä ja osa ihmisyyttä.

Tähän loppuun vielä kiukun kesytystä laulun sanojen mukaan. Tunnetaidoista löytyy paljon hyviä materiaaleja, joita kannattaa hyödyntää tunnetaitojen harjoittelun polulla. Pelejä voi pelailla myös kotona ja satuja lukea. Vinkkejä hyviin materiaaleihin voi aina kysyä myös meiltä kasvattajilta. 

Joskus harmittaa, joskus suututtaa, joskus tulee riitaa. Ilme synkkenee, sydän pamppailee, kädet menevät nyrkkiin. Silloin voi vaikka pomppia, pomppia kiukun pois.  POMP, POMP, POMP

Joskus harmittaa, joskus suututtaa, joskus tulee riitaa. Ilme synkkenee, sydän pamppailee, kädet menevät nyrkkiin. Silloin voi vaikka tömistää, tömistää kiukun pois TÖMS, TÖMS,TÖMS

Joskus harmittaa, joskus suututtaa, joskus tulee riitaa. Ilme synkkenee, sydän pamppailee, kädet menevät nyrkkiin. Silloin voi vaikka laskea kymmeneen, silloin voi……..1, 2, 3, 4, …….10

Joskus harmittaa, joskus suututtaa, joskus tulee riitaa. Ilme synkkenee, sydän pamppailee, kädet menevät nyrkkiin. Silloin hengitän syvään ja puhallan kiukun pois, silloin hengitän……. hengitä sisään ja ulos…….

Kiukun kesytys, Kielinuppu 2020’

 -Maaret

KUVAKOOSTE SÄKKÄRÄ-VÄKKÄRÖIDEN KEVÄTKAUDESTA

Terveisiä Säkkärä-Väkkäröiden ryhmästä.

Kesä alkaa olla täällä ja kausi lähenee loppuaan, joten tässä pieni kooste kuluneesta keväästä:

Kaveri- ja leikkitaidot

Lapsen sosiaalisen kehityksen ja positiivisen minäkuvan luomisen kannalta leikki- ja kaveritaidoilla on iso merkitys. Kuinka käyttäydyn toisia kohtaan, miten otan toiset huomioon, kuinka olla ystävällinen ja kohtelias? Miten toiset lapset ja aikuiset näkevät minut ja kuinka he kohtelevat minua? Miten puhun kaverille kauniisti, kuinka kuunnella kaveria, kuunnella oikeasti? Miten jaksan keskittyä yhteen asiaan ja kuinka voin omalla toiminnallani ja mielikuvituksellani kehittää sitä eteenpäin haluamaani suuntaan? Miten oppia ilmaisemaan omia mielipiteitäni ja toiveitani, kuinka pitää tarvittaessa kiinni omista ideoistani ja miten perustella niitä muille, kuinka tehdä kompromisseja?

Miksi minusta tuntuu tältä, kuinka se vaikuttaa minuun, mitä minä itse tai ympärilläni olevat ihmiset voivat tehdä tilanteessa helpottaakseen oloani, kuinka toimia, kun tunteet ottavat vallan? Olenko minä riittävä, onko mielipiteilläni ja tunteillani merkitystä, olenko minä hyvä? Halutaanko m i n u n kanssani leikkiä?

 Kauneushoitolaleikki on ollut uusin leikkipisteemme ja se onkin ollut kovassa käytössä kevään aikana.    

Myöskään sairaalaleikkiä ei ole vielä unohdettu, vaan pehmolelumme (ja toisinaan me aikuisetkin) saavat edelleen nauttia hellästä huolenpidosta.

Olemme kevään aikana välillä arponeet leikkipareja ja -porukoita, jotta mahdollistettaisiin enemmän kaikkien ryhmän lapsien tutustumista toisiinsa ja uusien kaverisuhteiden syntymistä. Tokihan se on ihana leikkiä aina sen parhaan kaverin kanssa sitä ”meidän lempparileikkiä”, mutta toisiimme tutustuminen, erilaisten leikkien kokeileminen ja uusien kivojen juttujen oivaltaminen, sekä vertaisilta oppiminen leikissä ovat myös mahtava tilaisuus.

Tässä etsitään retkellä leikkiporukoita paloiksi leikattujen postikorttien avulla.

Yhteistyötä ja toisten auttamista olemme harjoitelleet myös siivouspäivän tiimellyksessä, sekä Mestaritontun maailmassa, keksimällä yhdessä keinoja pelastaa kiveen sisään vangiksi taiottu prinsessa Saraste-Impi ennen kuin hänen kutomansa kultaiset hiukset loppuvat.

Motoriset taidot

Motorisia taitoja Vilskeessä harjoitetaan päivittäin. Kuljemme metsässä vaihtuvilla alustoilla ja kiipeilemme puissa, pyöräilemme, tanssimme, tasapainoilemme, leikimme, pelaamme, leivomme, leikkaamme, muovailemme, piirrämme, maalaamme ja liimaamme. Näin muutaman esimerkin antaaksemme.

Talvella nautimme lumesta hiihtäen, mäkeä laskien ja rakentaen mitä hienompia juttuja lumesta.

Kevään aikana olemme harjoitelleet paljon saksien käyttöä, leikaten erilaisia materiaaleja ja muotoja, nyt leikkaaminen sujuu jo varsin mallikkaasti.

 Talviurheilua ja häntäpalloleikkejä liikkarissa.                         

Leikkivarjo-juttuja ja temppuradalla hassuttelua. Tasapainoharjoituksia yhdessä kavereiden kanssa.

Leivoimme rakkaudella sämpylöitä ja pullia tärkeille ihmisille tarjottavaksi ja toki itselle herkuteltavaksi.

Piirsimme jokainen oman näkemyksemme siitä miltä Mestaritontun prinsessa Saraste-Impi mahtaakaan näyttää ja tutkailimme peilin avulla, kuinka piirtää ihminen. Millaiset ovatkaan meidän mittasuhteemme. Mitä kaikkea ihmishahmon piirtämiseen tarvitaan? Pää. jalat. Mitä muuta?

 Matemaattinen ajattelu ja -hahmottaminen

Matemaattisia taitoja olemme harjoitelleet niin erityisopettajamme Helin matikkakerhossa erilaisin hauskoin toiminnallisin menetelmin, kuin omissa pienryhmätuokioissamme ja arjen tilanteissa.

Olemme pohtineet toiminnan kautta mm. käsitteitä kuten; erilainen-samanlainen, enemmän-vähemmän-yhtä monta, isompi-pienempi-yhtä suuri, tumma-vaalea, kova-pehmeä, edessä-takana-päällä-alla-ym.

Miettineet mikä on muuttunut, mikä ei kuulu joukkoon, mikä tulee seuraavaksi, sarjoittaneet, opetelleet erilaisia geometrisia muotoja, sekä tutustuneet toki myös numeroihin ja lukujonoihin.

Korkeasaari

No mutta Korkeasaari. Kyllähän se vain on mainittava tästä keväästä puhuttaessa.

Mahtava reissu ja paljon mielenkiintoista nähtävää, koettavaa ja opittavaa.

Säkkärä-Väkkärät vetivät kyllä reissun maaliin niin täydellisen tyylikkäästi, että ei voi kuin olla ylpeä heistä ihan jokaisesta ja hauskaa tuntui kaikilla olevan.

Ulkoilmalounas maistui bussimatkan päätteeksi ennen eläintarhaan siirtymistä. Monia erilaisia eläimiä nähtiin ja niiden touhuja ihmeteltiin.

Kaikkensa antaneet pienet seikkailijat.

Retkille ja varsinkin e v ä s r e t k i l l e on Säkkärä-Väkkäröissä lähdetty aina erittäin mielellään, sillä onhan se parasta kun saa kantaa oman retkireppunsa metsään ja nauttia kiven tai kannon nokassa herkullisista eväistään.

Aloitimme kauden alussa aktiivisen oman nimen tunnistamisen harjoittelun muun muassa lepohetkelle mentäessä, omaa lepopaikkaa pussiin kirjoitetun nimen mukaan etsien. Jatkoimme erilaisilla pienryhmä- ja yksilöharjoituksilla. Olemme opetelleet yksittäisten kirjainten tunnistamista ja muodostamista, oman nimen kirjoittamista, sekä viimeisenä tavuttamista. Nimihomma alkaa olla jo hyvin hallussa.

Tämän lisäksi olemme luonnollisesti myös leikkineet paljon, jutelleet ja hassutelleet yhdessä, välillä harmiteltu harmeja, löydetty ratkaisuja ja selvitetty erimielisyyksiä, tanssittu ja laulettu, retkeilty, luettu satuja.

Kevään aikana olemme myös pyrkineet omatoimisuuden, itsenäisyyden ja itsensä ilmaisemisen lisääntymiseen ja harjoitelleet jo erilaisia viskari-taitoja, sillä kyllä vain, pian sen aika koittaa. Kesähän kuluu aina hujauksessa ja sen jälkeen Säkkärä-Väkkärät ovatkin jo vähän niin kuin kartanon suurimpia, eskareista seuraavia. Niin nopeasti se aika vain kuluu ja nämä ihanat, taitavat, ei-enää-niin-kovin-pienet muruset siirtyvät taas askeleen eteenpäin matkalla kohti suurta maailmaa.

Kiitos tästä mahtavasta keväästä ja ihanaa kesää. <3

Mai