Tunnetaidot kuuluvat Vilskeen opetussuunnitelmaan

Elokuun vaihtuessa syyskuuksi aloitin taas tunnetyöskentelyn Vilskeen lapsiryhmien kanssa. Suunnittelin jokaiselle ryhmälle omanlaisensa tuokion, koska pienimmät oppijat ovat kaksivuotiaita ja suurimmat jo eskarissa. Yhteistä kuitenkin kaikille on minut joka kerta yllättävä pienen ihmisen viisaus, kiinnostus ja kyky eläytyä. Syksy on rikastuttanut meitä kaikkia ja kevätlukukausi jatketaan varmasti samalla pohdiskelevalla polulla.

Hippuloiden ja Vimpuloiden kanssa tunnehetkillä tärkeintä on yhteyden luominen. Tunneside ryhmän muihin lapsiin ja kaikkiin aikuisiin on tärkein turvan rakentaja ja sitä nämä pienet tarvitsevat. Tunteita nimetään ja mukaan toimintaan kootaan palasia leikeistä, musiikista, maalaamisesta ja saduista, draamasta ja liikkumisesta. Syksyn aikana jokainen on oppinut olemaan mukana ja osallistumaan rohkeasti. Välillä ollaan jännitetty peikkoleikissä tai tervehditty kaveria eri kehonosilla. Jokainen uskalsi tulla peiton kätköön keinumaan ja melkein kaikki uskalsivat sulkea silmät, kun höyhenellä kutiteltiin nenänpäätä.

 Säkkärät ja Väkkärät jaksavat keskustella, vaikka aamusta iltapäivään. He pohtivat, tekevät johtopäätöksiä ja heidän kanssaan on helppo löytää ratkaisuja, jos kysymyksiä tai ongelmia ilmenee. Syksyn aikana olemme napsineet ilon kuplia ilmasta, rakentaneet surupesiä vannoihin, värittäneet ikävän raitoja paperimattoon ja syöneet hitaasti aistien omenoita. Mustasukkaisuus oli monen mielestä sitä, että jalassa on mustat sukat, mutta pohdinnan jälkeen moni hoksasi joskus kokeneensa myös sellaisia tuntemuksia. Jokaiseen tunnehetkeen kuuluu alkuleikki tai -laulu, hiljentymistä, kokemista ja tunteista puhumista. Syksyn aikana ryhmä on rohkaistunut kertomaan omista ajatuksistaan.

Hulivilit ja Vilinät ovat seuranneet pienen Pikin tarinaa. Kirjan tarinan edetessä käydään läpi kaveritaitoja ja tunteita, joita Piki kokee uusia kavereita kohdatessaan. Jokainen viskari osaa reilun kaveruuden tunnusmerkit. He osaavat tehdä myös pidemmälle meneviä johtopäätöksiä ja soveltaa kutakin kokemustaan uusiin tilanteisiin. Kirjan aukeamia luetaan yksi kerrallaan ja draaman kautta käsitellään tunnetiloja; innostusta, jännitystä, pettymystä ja iloa. Samalla harjoitellaan puhumista ja kuuntelemista, vuorottelua ja kannustamista. Tunnetuokioissa kukaan ei naura toisen kertomalle ja kaikesta on lupa jutella tai sanoa mitä ajattelee tai tuntee.

 Eskariporukalla olemme tutustuneet Vahvuusvariksen tarinoihin ja jokaisella tunnehetkellä olemme käsitelleet yhtä vahvuutta. Syksy alkoi kolmesta voimavahvuudesta: myötätunnosta, sinnikkyydestä ja itsesäätelystä. Jokaisessa meissä on asioita, joita jo osaamme ja jotka ovat opittujen asioiden ”aarrearkussa” ja jokaisessa meissä on asioita, joita opettelemme. Vertaus viisaasta pöllöstä ja räksyttävästä vahtikoirasta, joka varoittaa meitä ( joskus turhaankin) kolahti eskareihin. Yhdessä opiskelija Mintun kanssa pidimme eskareille tuokion siitä, miten suuttumusta voi käsitellä ja miten suuttumus kasvaa ihmisen sisällä porras kerrallaan ja lapset kuvasivat upeasti omia kokemuksiaan. Lasten ja vanhempien yhdessä tekemät positiiviset CV:t jäivät eteisen seinälle odottamaan lisää kirjattavia vahvuuksia.

Lapset oppivat tunteiden tunnistamista pikkuhiljaa. Ajan kuluessa ja lapsen kasvaessa tunnetaidoilla on tärkeä merkitys mielen hyvinvoinnin voimavarana, ja ne auttavat häntä tunteiden säätelyssä.

 Tunteikasta joulun aikaa kaikille, toivottaapi Heli

Säkkärä-Väkkäröiden syksyn kuulumiset

Ensilumi peitti maan ja joulukuu perinteisine puuhineen ja salaisuuksineen häämöttää jo edessä. Nyt on hyvä aika katsoa hetki taaksepäin ja muistella mennyttä syksyä:

Säkkärä-Väkkäröiden viikkojen perusrunko pysyi koko syksyn samana: maanantaisin ja perjantaisin osallistuimme koko talon yhteiseen toimintaan, kuten aamupiireihin ja leikkipajoihin, Pikku Papun orkesterin konserttiin, Syysjuhliin ja Mestaritonttuiluun. Tiistaisin ja torstaisin meillä oli pienryhmissä Veo Helin tunnekerho sekä Anun ja Petran Liikkari. Keskiviikkoisin kävimme koko ryhmä eväs-metsäretkillä lähimaastossa. 

Kielten rikasta maailmaa tutkittiin laulujen ja lorujen kautta. Perinteisen lorupussin lisäksi käytössä oli erilaisia lapsille suunnattuja korttipakkoja mm. rentoutumiseen. Päivittäin lepohetkillä luettiin tai kuunneltiin satuja, suosikiksi nousi Mimmi Lehmä. Omaehtoiselle kirjojen katselulle ja lukemiselle yhdessä aikuisen kanssa oli aikaa joka päivä. Kielen kehitys on osa vuorovaikutustaitoja ja Säkkärä-Väkkäröissä harjoiteltiinkin arjen toiminnan lomassa tärkeitä sanoja, kuten saisinko, auttaisitko, kiitos, ole hyvä ja anteeksi.

Ilmaisun moniin muotoihin tutustuttiin omissa ja koko talon yhteisissä aamupiireissä, Mestaritonttu-projektissa, tunnekerhoissa sekä Tutkarissa ohjatuissa ja omaehtoisissa taideprojekteissa. Omissa piireissä harjoiteltiin kertomisen ja kuuntelun taitoa. Mitä teit viikonloppuna? Mikä oli tänään mukavinta? Mitä haluaisit tehdä ensi viikolla? Mestaritontun seikkailujen myötä päästiin näkemään monenlaisia teatteriesityksiä. Lapsille on tärkeää nähdä tutut aikuiset myös muissa rooleissa: "Hei! Mä tiedän et se oli Kalervo!". Tunnekerhoissa Heli ja lapset ehtivät käydä syksyn aikana läpi monta tunnetta ja kerhoissa oli tilaa ilmentää näitä tunteita monin tavoin, kuten liikkuen ja maalaten. Miltä näyttää vihainen hyppy? Entä iloinen? Missä kohtaa kehoa jännitys tuntuu? Entä ikävä? Tutkarissa syksyn suurin projekti oli isänpäiväkortit: piirtämistä, maalaamista, liimaamista ja oman nimen kirjoittamisen harjoittelua. Omaa kuvaa/ihmisen piirtämistä harjoiteltiin syksyllä useampaan otteeseen ja pikkuhiljaa kaikilta lapsilta alkaa pää-jalkainen onnistua! Tutkarissa myös värityskuvat, piirtosabluunat, muovailuvaha, taikahiekka, sakset ja palapelit kiinnostivat Säkkärä-Väkkäröitä piirtämisen lisäksi.

Vilske ja sen ympäristö mahdollistaa monenlaiset projektit ja tutkimusretket. Yhteisissä pajoissa mm. käytiin metsäretkillä ja syöttämässä lintuja, etsittiin syksyn merkkejä, vesileikittiin spa-osastolla, kiipeiltiin pihan muurilla, temppuiltiin salissa, tutkittiin metsää suurennuslaseilla ja rakennettiin majoja. Matemaattisia taitoja harjoiteltiin opettelemalla lukuja (1-26) ja vertailemalla. Matemaattisia taitoja harjoiteltiin useimmiten aamupiireissä tai siirtymissä: "Montako lasta on paikalla?", "Kuinka mones olet jonossa?", "Kummassa ryhmässä on enemmän lapsia?". Metsämatikka-hetkillä harjoiteltiin lukuja, yksi-yhteen vastaavuutta sekä numeromerkin ja lukumäärän vastaavuutta.

Liikkuminen ja ulkoilu on iso osa vilskeläisten päiviä: ulkoillaan säällä kuin säällä, useimmiten sekä aamuisin että iltapäivisin. Omalla pihalla leikittiin paljon, mutta lisäksi pelailtiin pihapelejä, nostettiin kukkasipulit kasvilaatikoista ja harjoiteltiin pyöräilyä. Oman pihan lisäksi käytössämme oli upea Katariinanlaakson luonto. Viikottaisilla metsäretkillä tutustuimme moniin paikkoihin, välillä aika haastavassakin maastossa ja säässä. Säkkärä-Väkkärät retkeilivät sitkeästi viikosta toiseen vesisateessa. Lopuksi jo vitsailtiinkin: "Jaahas, taas sataa, on meidän retkipäivä!". Oman retkipäivän lisäksi oli viikottain mahdollisuus lähteä pajapäivinä leikkimään tai seikkailemaan metsään, rannalle tai kallioille. Liikkumiseen lapsia kannusti myös Kartanon salakäytävän Mestaritonttupolku, sali välineineen, portaat sekä Riehula. Sporttihaaste kokosi Kartanon väen yhteen maanantaiaamuisin ja Säkkärä-Väkkäröissä harjoiteltiin viikottaisia haasteliikkeitä ahkerasti. Osa oli aika haastavia ja raskaita, mutta jokainen teki omien taitojen ja voimien mukaan. On hyvä, jos välillä syke nousee, alkaa hengästyttää ja lihaksissa tuntuu! Sykettä nostatettiin myös viikottaisissa Liikkareissa erilaisten pelien, leikkien ja harjoitusten avulla. Syksyn suosikit olivat "Tykinkuula" ja "Autiosaari". Liikkumisen vastapainoksi harjoittelimme rauhoittumista ja pysähtymistä erilaisten hengitys- , keskittymis- ja mielikuvaharjoitusten avulla sekä päivittäisillä lepohetkillä. Yksi toimintamme tavoitteista oli omatoimisuustaitojen lisääminen. Esimerkiksi pukemis- ja riisumistilanteet (mitä, miten ja missä), siirtymätilanteet (ensin-sitten), vessakäynnit ja ruokailutilanteet sujuvat jo paljon alkusyksyä sujuvammin. 

Vilskeen toiminta perustuu yhteisöllisyyteen ja koko talon pedagogiikkaan. Kaikki lapset ja kaikki aikuiset tulevat toisilleen tutuiksi. Yhteiset aamupiirit, projektit ja pajapäivät mahdollistavat mm. ystävyys- ja kiintymyssuhteiden syntymisen yli ryhmärajojen. Kaikki Säkkärä-Väkkärät ovat Säkkäryyden ja Väkkäryyden lisäksi vilskeläisiä! Yhteiset siivoustalkoot niin sisällä kuin ulkonakin opettivat lapsia osallistumaan arjen askareisiin ja pitämään huolta ympäristöstä. Siivouspäivien lisäksi omien leikkien siivoamista, omien astioiden kantamista sekä omista tavaroista huolehtimista opeteltiin jokaisena päivänä.

Tunnelmallista joulukuuta toivottavat

- Säkkärä-Väkkäröiden tiimi

Pikkutalon pöhinät

Niin sujahti kesä ohi suvituulen lailla ja nytpä onkin jo syksy taittumassa talveen. Pikkutalossa on puuhattu jos jonkinmoista! Eväsretket eittämättä olivat joka iikan mieleen. Voi, kuinka ylpeinä nuo pienet vipeltäjät lähtivät pikkuruiset reput selässä keikkuen valloittamaan lähimetsiä. Kylläpä vaan maistuivat pähkinät, leivät, hedelmät ja patukat luonnonhelmassa. Syksyisiä laulujakin aamupiireissä laulettiin, mutta kyllä yliveto on ehdottomasti ollut BUSSILAULU. Siihen meidän piiperöiset eivät kyllästy laisinkaan. Ja bussilaulua ollaan sitten laulettukin, lähes jokaisessa aamupiirissä ja välillä kesken päivän touhujenkin. Pienet kädet ne aina vaan pyöriä pyörittävät ja torvet tööttää oikein komeasti.

Tunnekerhossa olemme laulaneet nallelaulua (Kielinuppu: Miltä tuntuu nallesta), leikitty Lasten omilla voimakorteille, saaneet kuulla tunteita käsitteleviä tarinoita. Rentoutus- ja hiljentymishetkien suosikiksi on noussut Höllää Pöllö -laulu. Miten hellästi ja liikuttavasti pienet sormet kaverin selkää silitteleekään! Liikkareissa on temppuiltu motoriikkaradalla, potkittu palloa, juostu ja leikitty. Jammailtu on myös aika paljon, milloin missäkin. Ihan parasta lämpöliikuntaa! Miten hienosti pienet kädet pyyhkivät ilmaa, peppu keinuu ja liike lähtee polvista saakka. Riemunkiljahduksiltakaan emme ole välttyneet.

Kädentaitoja olemme harjoitelleet erinäisten askarteluprojektien parissa, monenmoista materiaalia olemme päässeet käsittelemään. Nuppipalapelit tuntuu olevan monen mieleen tällä hetkellä ja kynäotettakin ollaan vähän vaivihkaa piirtelyn lomassa harjoiteltu. Leipurihiivaleikeissä jokainen on rohkeasti uskaltanut ottaa ehkä vähän hassunkin tuntuisen taikinapalleron pikku-kätöseen. Meidän pullat ja sämpylät eivät kyllä aivan ole uunipellille asti aina kerinneet.

Kartanolle olemme vierailleet säännöllisesti joko koko porukan voimin taikka vaihtelevin kokoonpanoin ja mukavasti onkin tullut ison talon väki jo tutuksi Pikkutalon väellekin.

Nyt me kyllä jo alamme suunnata katseet kohti joulua! Monenmoista kivaa puuhaa odottaa ihan nurkan takana. Meillä on aikomus leipoa vielä vähän lisää, laulaa joululauluja, jouluaskarrella täällä Pikkutalossa ja kartanon väen kanssa. Bussilaulu ei lopu milloinkaan ja jammailuakin aiomme jatkaa jouluun saakka ja vielä sen jälkeenkin.

 Jouluodotusterkuin: Titta, Kia, Aino, Jassu ja Essi

Mestaritontun matkassa

Tänä Syksynä Vilskeessä on vilissyt lasten ja aikuisten puheissa uusia nimiä: Mestaritonttu, Sammaleinen, Satumaa, Yönsilmä, Julma-Kumma, Suosaari, Kyöpelinvuori, Luuta-Lempi, Mosse, Peikkovuoret, Usvaneidot, Päivikki... Nämä kaikki kietoo yhteen Aili Somersalon yli 100-vuotias klassikkokirja Mestaritontun seikkailut. 

Mestaritontun seikkailuissa on edetty pikkuhiljaa ja tätä kirjoittaessani kuljemme toisen kappaleen loppupuolella. Mestaritonttu on jo lähtenyt Satumaasta, tavannut noita Sammaleisen ja lentänyt hänen kanssaan Suosaarelle. Suosaarella Sammaleisen mökissä ja mökin ympärillä on tapahtunut monenlaista.

Mestaritontun seikkailuun on tutustuttu Vilskeessä monin tavoin: punaisena lankana ja kannattelevimpana voimana toimii muutaman viikon välein henkilökunnan voimin järjestetyt teatterinäytökset. Näytöksissä lapset ovat päässeet katsomaan näyteltyä teatteria sekä nukke- ja varjoteatteria. Viimeisimmässä näytöksessä osa lapsista osallistui esitykseen. 

Hennan lukemana satu löytyy YouTubesta ja sieltä sitä on voitu kuunnella esimerkiksi lepohetkillä ja kodeissa.

Teatterin ja kuunnelman lisäksi Mestaritonttu on seikkaillut mm. lasten taideprojekteissa, sadutuksissa, aistiseikkailussa, lauluhetkillä, Liikkareissa ja leikeissä niin sisällä kuin ulkonakin. 

Projektikäytävälle rakennettu Mestaritontun seikkailupolku on ollut kovassa käytössä aina ruokasaliin mennessä ja sieltä tullessa. Seikkailupolulla voi harjoitella motorisia taitoja, kuten tasapainoilua ja hyppäämistä. Seikkailupolun seinältä löytyy myös sadun hahmojen kuvia. Näitä kuvia on lisätty aina sadun edetessä ja uusien hahmojen esittäytyessä.

Ensi viikolla seikkailu taas jatkuu!