Hulivilien ja Vilinöiden blogi -Vaarniemen vaellusta ja osallistuvaa teatteria

Hulivilien ja Vilinöiden blogi – Vaarniemen vaellusta ja osallistuvaa teatteria

Syyslomaviikon jälkeisenä tiistaina teimme kävelyvaelluksen Vaarniemen retkeilyalueen laavulle ja näkötornille. Aamulla oli sateinen ilma, mutta hyvin varustautuneina lähdimme rohkeasti kulkemaan kohti päämäärää! Pidempää matkareittiä olimme aikaisemmin syksyllä harjoitelleet kävelynä Ilpoisten kirjastolle ja takaisin. Yhdessä eskareiden kanssa lähdimme matkaan ja saavuimme alkumatkan teiden ja polkujen jälkeen pitkospuille.

Märkien pitkospuiden ylittäminen oli jännittävä ja tasapainoa vaativa seikkailu: Vilskeessä olleina olimme kaikki onneksi harjaantuneita luonnossa kulkijoita ja pääsimme pitkospuiden Vaarniemen puoleiseen päähän kuivin jaloin! Pitkoispuilla kulkiessa havainnoimme samalla ympärillä olevaa suomaisemaa ja sen eliöstöä. Pitkospuiden jälkeen oli tulossa vielä retken ”sporttihaaste”: Vaarnimen portaat.

Puuportaat jatkuivat ylös ja ylös, mutta loppuivat ne viimein, ja saavuimme Vaarniemen näkötornin juurelle ja sen lähellä olevalle laavulle. Laavusta tuli oiva leiripaikka. Kalervo viritteli nuotiota pystyyn ja me muut pääsimme sillä välin osallistumaan jännittävään aarteenetsintäseikkailuun.

Aarteenetsintä liittyi syksyn Mestaritonttu-aiheeseen. Mestaritontussa seikkailevat noidat Sammaleinen ja Luuta-Lempi pyysivät lapsilta apua Kyöpelinvuoren kadonneen aarteen etsimisessä. Lapset jakaantuivat pienryhmiin ja keksivät omalle ryhmälleen nimen. Aarteenetsinnässä harjoiteltiin luonnossa liikkumisen tarkkasilmäisyyttä sekä laskemista ja kirjainten tunnistamista. Ennen kaikkea aarteenetsintä oli kuitenkin elämys: jokainen ryhmä löysi oman taikaesineensä, joka johdatti Mestaritontun sadun maailmaan. Aarteiden löydettyä olikin mukava avata omat eväspakkaukset ja hakea grillattua makkaraa nuotiolta. Sade oli onneksemme mennyt ohi ja nuotio lämmitti tunnelmallisesti. Retkeltä palattuamme Hulivileille ja Vilinöille myönnettiin ”Vaarnimen vaeltajat” -stipendit 6,6 kilometrin haastavan reitin loppuun asti suorittamisesta.

Satumaahan pääsimme siirtymään myös saman viikon torstaina, kun Mestaritonttu-teema jatkui uudessa teatteriesityksessä nimeltä Mestaritonttu kuulee kummia.

Tällä kertaa myös osa lapsista pääsi esiintymään yhden linnun ja kolmen noidan hahmoissa. Kolme noitaa lensi luudillaan lahjoja tuoden kohti Aamuruskonmaan linnaa, johdattaen seuraavaa teatteriesitystä kohti. Ajatuksena oli, että jatkossakin halukkaat lapset pääsevät aktiivisesti osallistumaan Mestaritontun teatteriesityksiin osallistavan teatterin periaatteiden mukaisesti. Katsotaan, mihin suuntaan tarina tulee jatkossa etenemään...

Hyvää loppusyksyä ja lähestyvän Joulun odotusta kaikille :)

Syysterkkuja eskarista

Mihin tämä aika rientää? Äskenhän vasta eskari alkoi ja nyt ollaan jo lokakuun puolessa välissä. Ja pian alkaa jouluvalmistelut, mutta nautitaan ensin syksystä ja syksyn tuomista väreistä, vielä on puissa muutama lehti mistä voimme iloita!

Kun aika kuluu nopeasti, joutuu ihan miettimään mitä kaikkea olemme eskareitten kanssa tehneet ja kokeneet yhdessä syyskuun aikana. Olemme harjoitelleet äänteitä, riimejä, kirjaimia ja numeroita. Olimme myös mukana kuvaamassa Pikkulin seuraavaa musiikkivideota, ”Kesää seuraavaa”. Hammashoidon-opiskelijoita vieraili Mummolassa. Opettivat meille hammashoidosta. Eskarilaiset saivat yhdessä miettiä mitkä ruuat ovat hyviä ja mitkä ovat huonoja hampaille.

Kummaa-tarina on jatkunut, Kutkuli-planeetan eskarilaiset Ämmy, Bobo, Tiksu ja Vipi ovat lähteneet yhdessä etsimään Lilli-kotiloa. Ystävykset löysivät Lillin myssyn ja päättivät lähteä seuraamaan Lilliä superkellujalla veden yli. Eskarilaisten lähettämä viesti: APUA! saavutti kotiplaneetan. Tutkimuskeskuksesta ottivat heihin yhteyttä. Professori Vinx-Vonx ja eskarilaisten tuttuja hahmoja, heidän vanhempansa, ilmestyivät suurelle näytölle. Professori ja vanhemmat kertoivat, että eskarilaiset voivat jäädä etsimään toveriaan Lilliä ja jäädä myös tutkimaan kyseistä planeettaa. Bobon mummi sanoi myös, että eskarilaiset voivat ihan milloin tahansa ottaa heihin yhteyttä. Samalla yhteydenotolla kaikki juhlivat yhdessä Ämmyn synttäreitä. He söivät Kiikunkaakkua, jonka salaisen reseptin tiesivät vain Kutkuli-planeetan asukkaat. Tähän kohtaan jäimme, saa nähdä löytävätkö ystävykset Lilli-kotilon ja mitä kaikkea eskarilaiset vielä saavat kokea uudella planeetalla. Tämä kaikki jää toistaiseksi arvoitukseksi, mutta hyvää kannattaa odotella.

 Syyskuun aikana vierailimme Biologisessa museossa, Kappas Kakkaa! -näyttelyssä. Siellä meillä riitti ihmettelemistä, ja vaikka minkälaisia kakkakikkareita löytyi. Parasta näissä retkissä on myös bussimatkat, voi että sentään mitä keskusteluja syntyy. Samaa koskee myös kävelyt tiistaisin retkipaikkaamme; ette arvaakaan mitä tarinoita olemme saaneet kuulla. Nämä kaikki rikastuttavat meitä kaikkia. Saamme seikkailla ja kokea yhdessä! Ja tietenkin seikkailumme jatkuu. Seikkailusta puheen ollen niin Mestaritontun seikkailut -tarina on myös jatkunut. Olemme päässeet jännittävään kohtaan, viimeksi saimme kokea tarinan varjoteatterin muodossa ja kolmen noidan kertomana. Mestaritonttu luuli löytävänsä prinsessan, mutta hän löysi prinsessan sijasta kolme noitaa. Mestaritontun ajatuksia hänen nukahtaessa: (Hän oli kuulevinaan kuinka kuusi suhisi, ja hän erotti sanat)

”Itkevä immyt kivessä on

velhojen vankina, onneton.

Kyyneleet helminä hiekkaan putoo,

Haltijan hääviittaa immyt kutoo…”

Nämä sanat toistuvat Mestaritontulle hänen seikkailunsa aikana. Ja hän kuulee vaikka mitä kummia. Muistakaa käydä kuuntelemassa Hennan lukemia Mestaritontun tarinoita Youtubessa.

 Sporttihaasteet ovat myös jatkuneet syyskuun aikana ja jatkuvat myös lokakuussa. Olemme nyt syyskuun aikana osallistuneet aktiivisesti sporttihaasteeseen ja automme (käytävällä ruokasaliin) on liikkunut reippaasti eteenpäin. Minä, Anna ja Mammu olemme aloittaneet elokuun aikana opiskelut. Opiskelemme nyt 1,5 vuoden ajan Liikuntaneuvojiksi. Olemme jo kartoittaneet eskarilaisten motoriset perustaidot. Eskarilaiset olivat hyvin innoissaan mukana, ja he kysyivät päivittäin, että milloin tehdään lisää näitä harjoituksia. Syksyn ja tulevan kevään aikana tulemme Mammun kanssa tekemään ja suorittamaan eri tehtäviä eskarilaisten ja myös muitten vilskeläisten kanssa.

 Heli pitää maanantaisin eskarilaisille tunnekerhoa. Heliltä terveisiä teille vanhemmille viikkopostissa. Eskarilaiset ovat yhdessä Helin kanssa käsitelleet voimavahvuudet: ystävällisyys ja itsesäätelyn. Seuraavalla kerralla on tulossa sinnikkyys. Minusta on todella tärkeää, että lapset saavat käsitellä eri tunteita. Ja on myös tärkeää, että saavat ja uskaltavat ilmaista tunteensa. Kerron aina lapsille, että kaikki tunteet ovat sallittuja, täällä saa itkeä, huutaa, nauraa ja niin edelleen. Näistä on tärkeä keskustella yhdessä ja käsitellä näitä tunteita. Muistan omasta lapsuudestani, kun oli ollut riita isäni kanssa ja olimme saaneet sen selvitettyä, niin isä otti minut syliin. Isä huomasi kuinka pidättelin itkuani, tähän hän totesi että; Anna, anna itkun nyt vaan tulla. Silloin minä myös annoin itkun tulla ja itkin isäni turvallisessa sylissäni. Tästä olen oppinut, kuinka tärkeää on käsitellä tunteita, ettei jää mikään käsittelemättä, koska jos jää käsittelemättä niin tämä voi aikuisiällä ilmetä ahdistuksena, turhautumisena ja myös että käpertyy itseensä eikä uskalla ilmasta itseään.

”Pitkään täytyy tehdä matkaa,

jotta jotain oivaltaa.

Antaa eilisen mennä,

huomisen tulla.

Ottaa vastaa vain hetken kerrallaan.”

 Syysterveisin,

Anna, Joona & Mammu

SäkkäräVäkkäröiden syyskuu

"Syksy, syksy, syksy tulla saa, syksyllä on mukavaa!" lauletaan Kielinupun kuukausilaulussa. Ja mukavaahan meillä on ollutkin!

 Syyskuussa käynnistettiin Liikkari, Helin tunnekerho sekä keskiviikkoiset eväs-metsäretket. Näiden lisäksi Vilske-arkea rytmittivät koko talon yhteiset kokoontumiset maanantaisin ja perjantaisin laulun, leikin, Sporttihaasteen ja Mestaritontun äärelle.

 Liikkareissa harjoiteltiin leikkien avulla mm. kehontuntemusta, oman vuoron odottamista, toisten kannustamista ja rohkeutta kokeilla uusia asioita! 

 Helin tunnekerhossa tutustuttiin iloon, vihaan ja jännitykseen monipuolisesti leikin, musiikin, liikkeen ja taidekasvatuksen keinoin. Missä kohtaa kehoa tämä tunne tuntuu? Onko sillä jokin väri tai ääni? Miten se liikkuu? Mikä sen tunteen herättää tai sammuttaa?

 Eväs-metsäretkillä jatkoimme lähiympäristöön tutustumista niin kauniissa auringonpaisteessa kuin kaatosateessakin. Varsinkin kaatosade-retkellä kohokohta oli metsästä löytyvä muta! Retkillä on eväiden syönnin ja ohjatun toiminnan lisäksi aikaa leikille sekä metsän omatoimiselle tutkimiselle. 

 Sporttihaaste keräsi koko Vilskeen väen yhteen maanantai aamuisin ja sitkeästi teimme annetut tehtävät lähes jokaisena muunakin päivänä. Haasteen kohokohta oli sporttibileet, jolloin pääsimme osallistumaan discoon, liikuntarataan ja seinäkiipeilyyn.

 Mestaritontun maailmaan tutustuimme draaman keinoin Vilskeen yhteisissä näytöksissä. Mestaritonttu sekä Sammaleinen seikkailivat mukanamme arjessa myös erilaisissa leikeissä ja opiskelija-Jaanan toteuttamassa taideprojektissa.

 Yksi syyskuun mieleenpainuvimmista hetkistä oli lääkäri-opiskelijoiden järjestämä Nallesairaala. Jokainen Säkkärä-Väkkärä pääsi heidän vastaanotolleen oman pehmolelu-ystävän kanssa, jolle oli kotona etukäteen mietitty jokin sairaus tai muu vaiva. Kaikki pehmot saatiin hoidettua ja lapset saivat kotiinvietäväksi hoito-ohjeet. Nallesairaalan elävöittämä lääkärileikki olikin yksi syyskuun suosituimmista leikeistä.

 - Sanna

Elo-syyskuun terveisiä Hippuloista

Kesä on taittunut ja syksy saapunut. Meille kartanon pienimmille kauden alku on merkinnyt suuriakin muutoksia. Toiset ovat vasta aloittaneet varhaiskasvatustaipaleensa ja astuneet kodin turvasta päiväkodin suureen maailmaan, toiset ovat ottaneet aikamoisen harppauksen siirtyessään pikkutalosta kartanon puolelle, sillä onhan tämä aivan oma maailmansa siihenkin verrattuna, suuri, ihmeellinen ja täynnä vilskettä ja vilinää. Tarvitseeko minun olla jo iso? Tarvitseeko minun osata itse? Täytyykö uskaltaa?

Monelle Hippulalle myös ihmiset ovat uusia ja vielä tuntemattomia. Niin me aikuiset, kuin toiset lapsetkin ryhmässä. Jokainen hakee omaa paikkaansa muotoutuvassa ryhmässä ja uudessa ympäristössä. Olemmekin keskittyneet nyt vahvasti turvallisuuden tunteen luomiseen, sekä toisiimme ja uuteen totuttelemiseen ja tutustumiseen, rutiinien ja oman hyvän arjen luomiseen juuri meille jokaiselle, juuri tässä ryhmässä.  

Tähän on sisältynyt paljon leikkiä, toistuvia tuttuja lauluja, aamuisia itkuja, hassuttelua ja hillittömiä nauruja. Syliä ja haleja, ohimeneviä mielipahoja, äiti- ja isi-ikävää, kannustamista ja rohkaistumista, kavereiden löytymistä ja itsekseen tutkiskelemista, yhdessä tekemistä ja ohjeiden kuuntelemista, sekä välillä niiden unohtamista. Ihania retkiä rantaan ja metsään, hiekkakakkuja, kaivurityömaita ja rekkaralleja. Kylmiä aamuja, lämpimiä iltapäiviä, synttärijuhlia, herkkuhetkiä ja syömättömiäkin ruokia. Niin riemun kiljahduksia ja kikattelua, kuin myös pipien puhaltelua ja lohdutusta. Elämää.

Sen opettelua, ihmettelemistä ja kokemista jatkamme tästä eteenpäinkin. Yhdessä.

-Mai