Elokuuta ja luontoa Hulivilien ja Vilinöiden ryhmässä

Elokuu on alkanut Vilinöiden ja Hulivilien ryhmässä tutussa porukassa. Kaikki lapset ovat viime vuodelta tuttuja ennestään, ja kesäloman jälkeen on ollut kiva nähdä tutut kasvot Vilskeen pihalla. Hulivilit ja Vilinät ovat tänä vuonna kiinteät pienryhmät, joissa toimitaan säännöllisesti aamupäivän aikana. Yhteenkuuluvuutta ja samastumista omaan ryhmään ovat auttaneet molemman ryhmän omat käsinukkemaskotit, joille lapset saivat keksiä nimet: Vilinöillä on kettu ”Pertti Vannes” ja Hulivileillä ”Leo Sateenkaari”.

 Elokuussa olemme tehneet paljon metsäretkiä kartanoa ympäröivillä mailla. Vilskeen luontoretkimahdollisuudet ovatkin lähes ainutlaatuiset Turun alueella. On ilo huomata, miten tottuneita lapset ovat liikkumaan luonnossa, pitkin juurakkoista polkua tai kallionrinnettä, tai puun runkoa oksalta oksalle melkein kuin oravat. Vilske on opettanut pienestä pitäen, ja viisivuotiaat ovat nyt jo luonnossa liikkumisen konkareita.

 Luonnossa olemisen kokemus on aisteille kokonaisvaltainen. Katariinanlaakson luonnonsuojelualueella lämpimänä elokuun päivänä kävellessämme näemme loppukesäisen luonnon rikkauden eri kasveineen ja eläimineen, tunnemme ohimenneen sadekuuron tuoksun melkein kuin olisimme taikaviidakossa, kuulemme erilaisia luonnonääniä puiden siimeksestä ja veden ääreltä. Ei ole kiire kulkea, vaan on aikaa olemiselle ja luonnon ihmettelylle.

Oleminen ja sen opettelu onkin tärkeää kiireisessä ja suorituskeskeisessä yhteiskunnassamme. Metsäretkillä on aina aikaa ohjatun toiminnan lisäksi myös lasten omalle vapaalle leikille. Metsä leikkiympäristönä inspiroi ainutlaatuisella tavalla. Ei ole valmiita leluja, jotka ohjaisivat kaavamaisesti tiettyyn valmiiseen leikkiin. Kukaan lapsista ei olekaan metsäretkillä kysellyt sisällä olevien muovilelujen perään. Erilaiset luonnonmateriaalit, kuten kivet, kävyt ja oksat, antavat leikissä tilaa luovuudelle. On vapaus määritellä itse leikin merkitys, sen ulottuvuudet. Lasten oma merkityksenanto onkin tässä oleellista. Vapaus luoda, tehdä oma leikkimaailma ja sen mieli.

 Metsän vahvuus leikkiympäristönä on sen yksinkertaisuus ja mutkattomuus, olemisen alkuperäisyys. Yhteiskunta ympärillä on täynnään materiaalia ja aistiärsykkeitä, jotka helposti lisäävät lasten rauhattomuutta ja levottomuutta. Liian paljon tavaraa ympärillä ei lisää lasten onnellisuutta. Metsäretket opettavat kiireisen yhteiskunnan keskellä laadukasta olemista, yhteenkuuluvuutta omassa retkiryhmässä ja tunnetta luonnosta, joka kuuntelee ja on läsnä.

 Inspiroivaa ja luonnon läheistä syksyä kaikille,

 Jussi

SäkkäräVäkkäröiden elokuun terveiset

Elokuussa Säkkärä-Väkäröiden toiminnan pääpaino oli toisiimme tutustumisessa, ryhmäytymisessä ja arjen rutiinien opettelussa. Pukemis- ja riisumistilanteet, vessakäynnit, ruokailut ja lepohetki toistuvat joka päivä samankaltaisina ja jokaisena päivänä näissä tilanteissa käytiin monenlaisia keskusteluja ja opittiin uusia taitoja! Pikkuhiljaa omatoimisuustaidot kehittyvät rutiinien, harjoittelun ja toistojen myötä.

 Liikuimme päivittäin monin tavoin! Viiden viikon sporttihaaste alkoi ja siinä ensimmäiset liikkeet olivat kyykky, lankku ja burpee. Riehula oli Säkkärä-Väkkäröiden käytössä päivittäin, pihalla harjoiteltiin potkupyöräilyä, osallistuimme pihatalkoisiin, piirsimme asfaltille liiduilla tehtäväratoja, kävimme metsäretkillä ja aamupiireissä leikimme erilaisia liikuntaleikkejä. Harjoittelimme myös erilaisia tapoja liikkua: rauhallisesti, kevyesti, pomppien, hiipien jne.

Sää vaihteli helteisistä kesäpäivistä rankkasateisiin, ukonilmaan ja loppukuun viileisiin aamuihin. Välillä varusteiksi riitti shortsit ja t-paita, välillä kaivattiin täyttä sadevarustusta hanskoineen. Luonnosta bongattiin ainakin etanoita, siiroja, hämähäkkejä, koppakuoriaisia, sieniä ja kakkaa! Metsäretkillä maisteltiin mustikoita ja puolukoita. Lähiretkipaikoista kävimme mm. Taikametsässä, Oravakivellä, Ylä-Karjalassa, Railolla, Yläkallioilla sekä Rannassa. Kädentaitoja ja hienomotoriikkaa harjoitettiin mm. pujottamalla lehtiä sekä pihlajanmarjoja rautalankaan ja rakentamalla yhdessä metsätaidetta metsästä löytyneistä materiaaleista.

 Aamupiireissä laulettiin ja loruiltiin uusia ”aamupiirilauluja” sekä viikonpäivälorua. Kehorytmien kautta harjoiteltiin laskemista ja nimiä. Loppukuuta kohti mentäessä lapset muistivat jo puuttuvien lasten nimet ja suurin osa rohkaistui piirissä kertomaan omansa loruttelujen lomassa. Kaveritaitoja harjoiteltiin mm. satuhieromalla kaverin selkää käsin ja pensselillä. Juhlimme myös muutamat syntymäpäivät.

Tutkarissa väritimme, leikkasimme, liimasimme, revimme, rypistimme ja harjoittelimme oman nimen kirjoittamista.

Leikille annettiin paljon aikaa niin ulkona kuin sisälläkin. Koti- ja lääkärileikki, roolivaatteet, pikkulegot, autot, junarata, barbit, nukkekoti, Ryhmä Hau, plusplus-palat, majat ja hiekkalaatikon ravintola olivat suosituimmat leikit.

 Sanna-ope

Tervetuloa Eskariin!

Vihdoin ja viimein se eskari alkoi. Ihanaa jännitystä ilmassa ja perhosia vatsassa, kun eskari virallisesti alkoi kolme viikkoa sitten. Olemme ehtineet tehdä vaikka mitä jo eskarissa. Tärkeintä on, että tutustumme ja viihdymme yhdessä. On myös tärkeää, että luomme yhdessä turvallisen ja innostavan oppimisympäristön. Jokainen eskarilainen täytyy saada kokea onnistumisen tunteen ja että hän on ainutlaatuinen ja hyvä sellaisena, kun hän on.

Olemme jo päässeet tutustumaan Kummaa-esiopetus materiaaliin. Kanssamme seikkailevat satuhahmot Tiksu, Vipi, Bobo ja Ämmy sekä Lilli-kotilo. He ovat kotoisin Kutkuli- planeetalta ja saapuvat maahan vahingossa tutkimusaluksella. Kun Lilli-kotilo myös katoaa niin kaverukset jäävät maahan etsimään Lilliä ja tutustuvat samalla monenlaisiin asioihin esimerkiksi vuodenaikoihin, taiteeseen, peleihin, rakennuksiin ja leikkipuistoihin. Matkan varrella opimme kirjaimet, numerot, käytöstapoja ja valmistautumaan koulua varten. Ja ei voi tietää mihin seikkailuihin satuhahmot meidät vievät ja johtavat. Ja ei voi myöskään tietää mitä me eskariaikuiset keksitään eskarilaisille. Voi että mikä eskarivuosi meillä on edessämme!

Ensimmäisenä tehtävänä loimme yhdessä eskarisäännöt. Eskarilaisten mielestä sääntöjä tarvitaan, että on turvallista olla eskarissa. Eskarisäännöt löytyvät Mummolasta ja kellarin ovesta (ruokasalin läheltä). Kävimme myös läpi eskarilaisten kesken minkälainen on hyvä kaveri ja minkälaisia kavereita he itse ovat. Näin toivomme saavamme hyvän eskari vuoden, jossa kaikilla on hauskaa ja mielekästä olla!

               ESKARIN SÄÄNNÖT

 SÄÄNTÖJEN NOUDATTAMINEN

TOISTA EI SAA SATUTTAA

OTETAAN MUKAAN LEIKKIIN

EI SAA NIMITELLÄ EIKÄ PELOTELLA

EI OHITELLA JONOSSA

LUONNON KUNNIOITTAMINEN

HALAAMINEN

KERROTAAN HAUSKOJA JUTTUJA

TUNTEIDEN NÄYTTÄMINEN

RAUHOITTUMINEN NUKKARISSA

KANNUSTAMINEN

Olemme päässeet myös pelisääntöjen pohtimisen ohessa tekemään omakuvia luonnonmateriaaleista sekä perhekuvat piirtämällä. Olemme myös ehtineet vierailla Turun pääkirjastossa. Juttua ja naurua riitti, vaikka muille jakaa jo menomatkalla kirjasatoon. Jokainen eskarilainen sai valita mieleisensä kirjan mukaan. Nautimme kesän lämmöstä kirjaston pihalla pieniä eväitä nauttien ja vitsejä kuunnellen.

Seikkaillaan yhdessä! -Anna, Joona & Mammu-

ERITYINEN ELOKUU

Päiväkodissa jokainen hetki, päivä ja kuukausi on merkityksellinen, mutta silti elokuu tuntuu aina erityisen erityiseltä ajalta.

Kenties siksi, koska se on uuden alkua ja odotusta. Kesälomien loppua. Siirtymistä kotoa päiväkotiin, "pieniltä isoihin", viskarista eskariin, päiväkodista koulupolulle - tai jotain muuta. Elokuu on uusia lapsia ja uusia aikuisia.

Vanhemmalle elokuu saattaa olla kysymyksiä ja huolta - toive siitä, että huomataanhan ja huolehditaanhan hänen aarteestaan? Onko lapsi turvassa ja onko hänen hyvä olla? Kuunnellaanko perheen toiveita ja muistaako henkilökunta kaiken? Mitä lapsi on tehnyt päivän aikana? Kenen kanssa hän leikkii? Mistä tullut iloiseksi tai mistä surulliseksi?

Päiväkodin henkilökunnalle elokuu on uusia lapsia, uusia vanhempia, uusia työkavereita. Se on kysymyksiä ja listoja siitä, kuka, mitä, milloin, miten ja missä?

Lapsellekin elokuu se on uusia aikuisia, uusia lapsia ja uusia tilanteita. Osaanko? Uskallanko? Saanko kavereita? Tulenko nähdyksi ja kuulluksi? Auttaako ja lohduttaako joku? Tullaanko minut varmasti hakemaan?

Vilskeen elokuu oli helteisiä päiviä hiekkalaatikolla, ruohonleikkurin perässä juoksevia lapsia, marjojen syöntiä mättäillä, hikisiä lepohetkiä, syliä ja halauksia, kadonneita sukkia, uimakouluun lähteviä lapsia, pissapyykkipusseja, pannukakun hilloa suupielissä, loiskuavaa vettä lätäköissä ja naarmuisia polvia.

Ihana, erityinen elokuu.

-Sanna