Hulinoiden hulinoita ja vähän muuta jupinaa

Kirjoittaminen ei ole vahvuuteni. Ajatuksia on paljon, mutta kun ne pitäisi kirjoittaa tulee täysi tyhjyys. Toisilta kirjoittaminen ja ajatuksien paperille tuottaminen sujuu kuin leikki, minulle se on suurta tuskaa. Olen enemmän toimija ja puhuja mutta kirjoittaminen on haaste. Olen saanut pikkaisen kokkareita, kun tekstiä ei ole syntynyt. Nyt yritän kuitenkin saada joitain ajatuksiani ja huomioita Hulinoiden keväästä

Kevät on lähtenyt vauhdilla käyntiin Hulinoissa. Olemme nauttineet talvesta, talviurheilusta, olympialaisista, kiinalaisesta uudesta vuodesta, Unisef kävelystä, pyöräily viikosta ja toisistamme.

Hulinat ovat olleet täysillä mukana kaikessa ja innostuneet kaikesta mitä tehdään.

Olemme varmasti ulkoilleet kaikista eniten kelillä kuin kelillä. Tästäkin tuli hyvä palaute eräältä lapselta, kun palattiin retkeltä päiväkotiin päin, lapsi otti minua kädestä kiinni ja sanoi, että ” minä niin tykkään olla täällä ulkona”.

Lumikenkäilemässä

Vuoren valloitus

Valmiina hiihto retkelle

Metsäretkellä

Heitä leimaa yksi varsin tärkeä erityispiirre, eli yhteisöllisyys. Se tulee esille kaikessa toiminnassa, kaikki otetaan mukaan leikkeihin, pidetään huolta kavereista ja järjestetään isoja yhteisleikkejä/pelejä jossa kaikki ovat mukana. Välillä aikuisena tuntuu, että on ihan turhaa mukana, kun lapset hoitaa kaiken. Mutta sehän onkin se tärkeä juttu, lapset tietävät, että turvalliset aikuiset ovat mukana ja silloin heillä on hyvä olla ja homma toimii. Tämä taito on ihan uskomaton ja suuri vahvuus.

Tästä hyvä esimerkki oli pyöräilypäivänä. Kaikki pyöräilivät innoissaan ja sitten pysähtyivät ja kokoontuivat kokeilemaan toistensa pyöriä. Kaikki saivat kokeilla ja kun yhdellä ei ollut polkupyörää ja vähän arkaili pyörällä ajamista niin kaveri lainasi pyörää ja hän uskalsi ajaa kierroksen onnistuneesti.

Maailman tilanne voi olla, vaikka mikä, mutta kun toimitaan yhdessä ja pidetään kavereista huolta, niin pärjätään hyvin.

Totta kai arkeen kuuluu myös pieniä erimielisyyksi ja konflikteja mutta nyt on opittu neuvottelemaan ja ratkaisemaan asiat positiivisen kautta. Yhtenä päivänä oli pientä kränää ja kiistaa pitkin päivää ja varsinkin parhaiden kavereiden kesken. Käytiin sitten keskustelu, että mistähän tällainen johtui. Syytä ei tahtonut löytyä, mutta selkeästi muutaman kaverin oli vaikea olla ja jokin harmitti. Sitten pohdittiin, että millä tavalla saataisiin kaikille hyvä mieli. Ensin yksi pojista ehdotti, jos otettaisiin soittimet ja soiteltaisiin, tähän toinen poika sanoi, että musiikki tuo hyvän mielen. Sittenpä me sitten soitettiin ja laulettiin.

Mietimme myös aikuisten kesken sitä, kun tämä porukka on niin tiivis, niin kuinka on mahdollista uusien lasten päästä ryhmään sisälle. Saimme uuden kaverin ja kesti varmaan kaksi minuuttia, kun hän oli jo mukana leikkimässä muiden mukana.

Nyt mennään kohti kesää, kesälomaa ja eskari vuotta. Tästä porukasta tulee mitä huikein eskari porukka.

Maja leikki

Itse tehty shakkipeli pluspluspalikoista

Pyöräilykauden avaus

Luottamus harjoitus, sokkona köyttä pitkin

-Kalervo-

Aarteenetsintäseikkailua Katariina Jagellonican jalanjäljillä

Vilskeessä oli perjantaina 22.4 jännittävä päivä! Lapset pääsivät etsimään Vilskeen kartanosta ja kartanon lähiympäristöstä kadonnutta aarrearkkua, joka tarinan mukaan periytyi itseltään Katariina Jagellonicalta!

 Katariina Jagellonica ja Ispoisten kartano

 Nykyisin Katariinan Vilskeenä toimivan Ispoisten kartanon juuret ulottuvat aina 1400-luvulle, vaikkakin nykyinen kartanorakennus on rakennettu 1700-luvun lopulla. Luonnonkaunis Katariinanlaakso on ollut jo muinoin suosittu ulkoilualueena. Renessanssiajalla 1500-luvulla Juhana Herttuan ja hänen puolalaista syntyperää olevan puolisonsa Katariina Jagellonican (1526-1583) tiedetään retkeilleen Katariinanlaaksossa, ja ehkä vierailleen myös Ispoisten kartanolla. Alueelta löytyy ainakin suuri tasainen kivi nimeltä Kuningattarenpöytä, jonka luona Katariina Jagellonican kuninkaallisine seurueineen kerrotaan levähtäneen. Sanomia Turusta -lehdessä vuonna 1863 kerrotaan Katariinanlaaksosta ja sen historiasta eloisasti näin:

Koska linnan kultanahalla ja silkillä komeasti puetetut salit tuntuiwat Katarinalle aiwan ahtailta, teki mielensä luonnon awaruudessa huwitella, ja tällöin läksikin suwiaikana ritarinsa, seuraneitsyensä ja palwelijainsa keralla tälle laaksolle. Soitto, hypyt ja laulut kuuluiwat sitte täältä aina puoliyöhön.

 Fiktiivistä historiaa

 Aarteenetsintäseikkailun käsikirjoitus oli fiktiivistä historiaa, kummitustarina jonka historiallisena taustana oli kartanon vaiherikas menneisyys sekä Katariina Jagellonican kiehtova hahmo. Tarinassa Katariinan Jagellonica piti eläessään niin paljon kartanon miljööstä, että päätti jäädä asumaan sinne kummituksena kuolemansa jälkeenkin. Katariina kirjoittaa tarinan alussa lapsille kirjeen, jossa hän kertoo kartanoon kätkemästään salaisesta aarteesta.

Lapset kartanon nykyisinä asukkeina saisivat perintönä jokainen oman osuutensa aarteesta. Tarinan alkaessa Katariinan muotokuva on ”löytynyt” kartanon kellarista. On myös toinen muotokuva Katariinan mustasta aavekissasta, jolla onkin aarrearkun löytymisessä tärkeä rooli. Aavemainen kissan mau-unta johdatti jännittyneet lapset pienryhmittäin lopulta kierreportaita ylös kartanon tornin ullakolle asti, josta aarrearkku löytyi täynnään vanhoja kolikoita, kultakiviä ja koristesimpukoita.

Tätä ennen lapset olivat ratkoneet useita aarteen jäljille johdattaneita tehtäviä ja arvoituksia kartanossa (pienemmät) sekä kartanon ympäristössä (isommat).

 Historiaa ja elämyksiä lapsille

 Aarteenetsintäseikkailu oli jännittävä elämys lapsille. Lapset pääsivät seikkailun aikana kurkistamaan Kartanon lapsilta salatulle alueelle (kierreportaat ja ullakko), jonne eivät normaalisti päiväkotipäivän aikana pääse. Jännitys oli käsinkosketeltavaa, kun salaisen oven takana olevasta kierreportaikosta alkoi kuulua aavemaista kissan mau-untaa (hyvin piilotetusta kaiuttimesta).

Jännityksen ja elämysten lisäksi seikkailu opetti lapsille historiasta ja vanhan ajan arjesta. Kartanossa on säilynyt paljon vanhasta ajasta kertovaa sisustusta ja esineistöä, kuten monesta kartanon huoneesta löytyvät koristeelliset kaakeliuunit. Yksi aarteenetsintäseikkailun vihje löytyikin juuri kaakeliuunin luukun takaa!

Lapset saivat tietää, että ennen vanhaan sähköä ei ollut vielä keksitty ja kartanoa lämmitettiin puuta kaakeliuuneissa polttamalla. Seikkailun aikana kartanon huoneista saattoi löytää myös aidon langan kehräämiseen käytetyn rukin,

kokoelman vanhoja satukirjoja mm. Zacharias Topeliukselta sekä Katariina Jagellonican lapsuuden aikaisen kehdon (ei ilmeisesti aito). Itse aarrearkku näytti arvokkaalta ja historialliselta...

 Projektille jatkoa

 Katariina Jagellonican ja hänen kissansa muotokuvat ovat nyt nähtävillä eteisestä yläkertaan johtavan portaikon seinällä.

Lapset ovatkin jo monta kertaa pysähtyneet muotokuvat nähdessään ja palanneet jännittävän seikkailun tapahtumiin ja tunnelmiin. Ehkä tälle aarteenetsintäseikkailulle tulee jatkoa, viimeistään ensi syksynä. Vilskeen lapsilla on paljon mielikuvitusta ja luovuutta ja hienot ideat voivat hyvinkin lähteä elämään lasten mielissä. Katariina kartanon historiaa on raotettu ja seikkailun portit ovat avoinna :)

 Keväisin terveisin Katariinan Vilskeen kartanolta,

 Jussi

 Lähde: Terho, Pirjo 2017: Ispoisten kartanon vuosisadat. Teoksessa Melkein maalla – lähes kaupungissa (sivut 109-147). Turun seudun sukututkijat ry:n vuosikirja numer

PIKKUTALON TERVEISET

Pikkutalon alkuvuosi on mennyt vauhdilla eri puuhastelujen parissa. Meillä myös aloitti muutamia uusia lapsia ja yksi uusi aikuinen. Uusien kanssa tutustuimme uuteen arkeen ja toisiimme. Olemme ulkoilleet ja retkeilleet ihanissa talvisissa maisemissa. Pakkanen on paukkunut ja toisaalta vettä tullut niskaan on silti pikkuväki nauttinut kaikesta puuhastelusta ulkona. Olemme laskeneet mäkeä pulkalla ja liukurilla. Isommat ovat päässeet hiihtämään pihalla ja pellolla.

Sisällä olemme puuhailleet kaikenlaista. Pikkukätöset ovat uponneet pulla- ja sämpylätaikinaan joita olemme nauttineet välipalaksi. Mikä ihanuus on syödä itse leivottu pulla tai sämpylä, ai että!

Pikku taiteilijat ovat päässeet taiteilemaan lumiukkoja, joilla on talvi varustuksena mm. pipo, kaulaliina, takki. Talvenmaisemiakin olemme maalailleet klassisen musiikin tahdissa.

Kevään nyt edetessä meillä on teemana luontohavainnot jota toteutamme joka päivä. Ihmettelemme ulkona lintujen laulua ja luonnon muuttumista, kun lumi sulaa ja aurinko lämmittää.

Kevään innoittamana olemme kylväneet herneen versoja, joista osa on lähtenyt hienosti kasvamaan. Seuraamme ja ihmettelemme kasvua ja saatamme jopa päästä maistamaan kohta omia viljelyn tuloksia ja sehän vasta hauskaa olisikin.

Aurinkoisin terveisin Pikkutalon väki

Kevään odotusta Säkkäröissä ja Väkkäröissä

Viime blogitekstistä on kulunut jo tovi. Olemme ehtineet puuhailla vaikka mitä Säkkäröissä ja Väkkäröissä. Ja toivomme että olemme nyt selättäneet kaikki taudit. Nyt kohti kevättä positiivisin mielin. Palataksemme tammikuuhun ja helmikuuhun, niin tammikuussa ja helmikuussa hiihdimme ja sauvakävelimme niin paljon kuin pystyimme ja säät sallivat. Monet seisoivat suksilla ensikertaa ja voi riemun määrää, kun he onnistuivat seisomaan suksilla ja pääsivät edes pienen matkan eteenpäin. Olemme niin ylpeitä heistä! Pääasia on, kun uskaltaa kokeilla jotain uutta ja voittaa itsensä ja pelkonsa uutta lajia kohden. Emme valitettavasti päässeet luistelemaan mutta kyllä sekin hetki koittaa. Olemme tokikin saaneet ”kenkäluistella” pihalla 😊.  

Vilskeessä vieraili myös ihanat karvakaverit eli koiranpennut, Labradordoodleja. Voi että miten suloisia, ihania, pehmeitä ja pieniä ne olivat. Oli ihailtavaa katsella vierestä, kuinka lapset kohtelivat koiranpentuja. Niin hennosti ja varoen. Taas kerran sai todeta sen, että kuinka paljon pieni eläin, tässä tapauksessa koiranpentu, voi antaa kokemuksia lapsille. Eläimet tuovat monelle lapsista turvaa, tukea, lämpöä, läheisyyttä ja rakkautta. Ja kaikkein tärkeintä on, että eläimet suojaavat ja vievät pelon tunteen pois. Toivottavasti myös jatkossa koiranpennut tulevat meille vierailulle tuomassa meille iloa, lämpöä ja hoivaa. Kiitos kun vierailitte Vilskeessä! Arvostamme!

Säkkärät ja Väkkärät ovat hyvin innoissaan muskarihetkistä. Muskarihetkissä lapset saavat valita oman soittimen, tarjolla on rytmimunat ja kapulat. Säkkärät ja Väkkärät soittavat hyvin mukana. Ja välillä noustaan ylös myös tanssimaan. Suositut tuokiot ovat myös liikkari ja tunnetaidot. Liikkarissa ollaan ”kerätty käpyjä” oravalle, hernepussitasapainoilua ja lopuksi on aina rentoutus. Ja liikkari alkaa aina kannustuspiirillä.

Olen tässä blogitekstissä maininnut muutamaan otteeseen pelon tunteen. Pidämme torstaisin tunnetuokioita. Minun mielestäni on äärimmäisen tärkeää käsitellä tunteita sekä hyviä että pahoja. Ja sitten että tunteista keskustellaan ja sanoitetaan niitä. Minulla on käytössä eri tunnetyynyjä. Lapset saavat valita niistä oman tunnetyynynsä: miltä heistä tuntuu sillä hetkellä. Sitten keskustellaan, että miksi sinusta tuntuu juuri nyt siltä ja jos ei lapsi osaa itse nimetä tunnettaan, autamme häntä. Olemme keskustelleet muun muassa pelon tunteesta. Mikä sinua pelottaa ja miksi? Monista oli pelottavaa pimeä ja hirviöt. Tunteiden avulla lapsi oppii tuntemaan itsensä paremmin, ilmaisemaan itseänsä ja tunnistamaan myös kavereiden tunteet ja tietenkin myös pikkuhiljaa tunnistamaan teidän vanhempien tunteet. On tärkeää myös, että te vanhempina käsittelette tunteita ja keskustelette tunteista kotona. Tämä on tärkeää myös lapsen kasvun kannalta, itsetunto ja oma minäkuva vahvistuu. Ja myös lapsi saa tuntea itsensä nähdyksi ja kuulluksi. Ja että häntä arvostetaan sellaisena kuin hän on. Kerron myös monesti lapsille, että uskaltakaa näyttää tunteenne ja mikään tunne ei ole väärä. Minäkin olen vain tavallinen aikuinen. Sanon välillä, että tulen surulliseksi, kun jotain ikävää tapahtuu ja voin myös suuttua. Aikuisen tunteita myös käsitellään. Minun mielestäni on tärkeää, että lapset saavat myös nähdä, että me aikuiset uskalletaan näyttää tunteemme, ilot sekä surut. ”Tunteillaan yhdessä”!

Positiivisin mielin kohti kevättä!

Riemuitkaamme yhdessä!

Näpsäköin terkuin, Anna