Joulupuuhia pikkutalossa

“Tip, tap, tip, tap, tipe, tipe tip, tap”

Jekkujekku tonttu toi joulun pikkutaloon

Jekkujekku tonttu on tonttuillut päivittäin. Milloin mistäkin on Jekkujekku löytynyt!

Yhtenä päivänä tonttu oli piilossa liukumäessä ja toi mukanaan satukirjan. Mitä ihmettä!

Metsäretkillä olemme harjoitellut metsässä liikkumista.

Jekkujekku tonttukin oli lähtenyt retkelle, mutta onneksi pienet tarkat silmät löysivät tontun ja me otimme hänet mukaan takasin Vilskeeseen. Taikametsässä myös näimme vilauksen valkohäntäpeurasta, vai oliko se sittenkin Petteri Punakuono.

Montulla, Ispoisten uimarannan viereisessä metsässä, tonttu oli kiivennyt puuhun ja tipahti keskelle aamupiiriä.

Olemme myös käyneet viemässä oraville ja sorsille leivän muruja ja siemeniä.

Liikkarissa olemme käyneet pelaamassa norsupalloa ison jumppapallon kanssa ja juoksemassa kentällä.

”Värikäs on viikko seitsenpäiväinen...”

Aamupiireissä on harjoiteltu viikonpäivälaulua ja värejä.

Kädentaitojakin on pienet päässeet harjaannuttamaan poroaskartelun ja kulkusten pujottelun parissa. Porot, lumi ja tähdet pääsivät myös koristamaan ikkunoita.

Yhtenä tehtävä oli tehdä joulukuusi, jonka lapset yhdessä maalasivat. Siihen tonttu on tuonut koristeita.

Kartanon puolella olemme myös vierailleet mm. naamiaisissa, Suomi-visassa, Kalervon syntymäpäivillä ja Lucia juhlassa.

Jekkutontulla oli kalenteri sekaisin ja lahjat hän jakoi jo ennen joulua.

”Pikkuinen tonttu hyppeli näin, jalassa tossut väärinpäin... Pikkuinen tonttu huuteli näin, Tästä se joulu alkaa!”

 Tonttuterveisin Pikkutalon Mammu, Titta, Erika, Noora, Heidi ja Vilma tontut

TAPAHTUMARIKAS MARRASKUU ESKARISSA

Marraskuussa olemme ehtineet tehdä vaikka mitä kaikkea eskarissa. Meillä on aina yhtä hauskaa ja kaikesta selviämme yhdessä. Isiä eskarilaiset ilahduttivat omalla kuvallaan sekä ajatuksillaan isästä. Joonan ja Lolan metsäseikkailurata oli kirjaimellisesti jännä ja myös haastava. Tehtäviä ratkottaessa seurasi aina seuraava vihje. Metsäseikkailu päättyi siihen että eskarilaiset löysivät metsästä aarrearkun. Aarrearkussa oli jokaiselle timantti.

Eskarilaiset saivat myös mahdollisuuden veistää itselleen oman rumpukapulan. Monelle veistäminen oli uusi kokemus. Eskarilaiset pitivät myös luontobingosta.

Salaisessa Maassa olemme ehtineet jo käymään monta kirjainta läpi: A, I, U, N, E, O, R, M, L ja S. Eskarilaiset ovat tosi taitavia kirjainten kirjoittajia, ja Salaisen Maan tarinat kiinnostavat edelleen heitä. Olemme myös marraskuussa ottaneet käyttöön odotetut tabletit ja aloittaneet Ekapeliin tutustumisen. Monelle eskarilaiselle Ekapeli on jo entuudestaan tuttu peli. Ensin jokainen luo "omannäköisen" pelihahmonsa. Ekapelissä tutustutaan kirjaimiin, äänteisiin, tavuihin ja sanoihin.

Yksi marraskuun kohokohdista oli naamiaiset. Vilskeen jumppasali täyttyi aina prinsessoista ja keijuista Star Wars-hahmoihin, vaikka mitä erilaisia hahmoja löytyi. Pihalla singahti myös Yksikäsi Risto ja hänen vaimonsa, merirosvo amiraali ykkössylinainen Helga. Heillä tuli kiire bussiin eikä voineet jäädä pidempään. Oli tarjolla herkkuluonasta; ranskalaisia ja kanapuikkoja. Ennen luonasta kävelimme rantaan ihastelemaan myrskyä. Eskarilaiset pistivät maate rannalle. Pyysimme heidät sulkemaan silmänsä ja kuuntelemaan kuinka tuuli ulvoo ja minkälaisia tuntemuksia heillä myrsky herättää.

Toinen ja varmaan paras kohokohta oli perjantai 20. marraskuuta kun vietimme Lapsen oikeuksien päivää. Tänä vuonna oli teemana oikeus tulevaisuuteen ja oikeus unelmoida. Olimme koonneet lasten unelmat toivomispuuhun. Tuona perjantaina tapahtui myös yksi ihme ja lasten toive toteutui: Nimittäin, monet lapsista olivat toivoneet lunta, ja mitä saimmekaan yhdessä kokea: lumenriemua.

Olin jo unohtaa kolmannen kohokohdan; eli herkkueväsretken. Ja voi että lapset nauttivat, herkuttelivat ja oli meillä myös hauskat leikit ;).

Marraskuun viimeisenä perjantaina julistimme yhdessä Vilske joulurauhan. Julistuksen jälkeen lapset löysivät asfalttipihan teltasta kirjeen Jekku Jekkutontulta. Tonttu oli piilottanut pihalle 123 joulukuusenpalloa. Riemu repesi ja kaikki lapset sekä aikuisevat ryntäsivät etsimään kadonneita palloja. Uskomme että löysimme kaikki pallot. Pallojen etsinnän jälkeen lapset saivat nauttia lämmintä mehua ja pipareita. Pikkujoulun vietto jatkui loppupäivän.

Marraskuusssa olemme lukeneet lasten tuomia joulukirjoja ja olemme myös pelanneet lasten tuomia pelejä.

Joulukuu tuo tullessaan vaikka mitä mukavaa ohjelmaa. Mökkibileet, Lucianpäivän viettoa, joulupajoja, piparinleipomista, jouluruokaa jne. Pyrimme myös rauhoittumaan joulunviettoon.

IHANAA JOULUNODOTUSTA!

-Anna- ja myös Donna, Petra, Johanna & Joona

VILINÄT MARRASKUUSSA

Marraskuu alkoi sateisesti. Sadeleikkien lomassa Vilinät taiteilivat isänpäivän kortteja tunnelmallisessa tallissa. Samalla ja itseasiassa pitkin marraskuuta on tunnistettu värejä, ihailtu niitä ja valittu itselle mieleisiä värejä. Yksi taiteilun muoto syntyi lasten toiveista: katupiirustus prinsessatemalla ja prinsessamusiikilla.

Merestä ja kaloista laulettiin ja tutkittiin vanhaa viestinnän muotoa nimeltä pulloposti. Myös Vilinät osallistuivat oman pullopostin lähettämiseen muiden ryhmien ohessa.

Marraskuussa ilmat alkoivat kylmetä ja herkkueväät kruunasivat ihanan retkikauden. Metsä kuitenkin edelleen säilyy mieleisenä leikkipaikkana.

Marraskuu toi mukanaan ensi lumen, joka jäi vain päivän mittaiseksi riemuksi. Kuitenkin jo tämä yksi päivä, vieläpä lasten oikeuksien päivä, oli varmasti juuri sellainen, jota lapset vain voivat toivoa. Pieni kerros lunta taipui lumiukoiksi, jättipalloiksi ja lumienkeleiksi.

Leikit sekä sisällä että ulkona, ovat tuoneet Vilinöille paljon iloa marraskuussakin. Leikkien kautta vuorovaikutustaidot ovat saaneet harjaantua edelleen. On mietitty, montako lasta mahtuu Karhunpesään pöydän alle? Entäpä jos tänään leikkisin sellaisen lapsen seurassa, jonka kanssa en ole ennen leikkinyt? Uusia ystävyyssuhteita syntyy ja toisilta opitaan uusia taitoja.

Naamiaiset ja lasten pikkujoulut olivat valtavan mieleisiä pukeutumisjuhlia myös Vilinöille. Vilske kartano täyttyi merirosvoista, eläimistä, prinsessoista ja supermiehistä. Pikkujouluissa Vilinätontutkin koristivat kuusta ja selvittivät arvoitusta.

Marraskuun riemuissa Vilinöiden kanssa touhuilivat Donna, Juho

Satu, Jasmin, Titta ja Maarit.

Marraskuun mainioita hetkiä

Kuukausi lähti käyntiin erilaisten haasteiden ja esteiden kanssa, mutta silti se lähti. Eskareiden kanssa sain kokeilla erilaisia juttuja harjoittelevan opettajan roolissa ja oppia heidän arjesta sekä ajattelutavoistaan. On pakko myöntää, että välillä sitä unohtaa, miten pieniä nämä isot, kouluun valmistautuvat, eskarit kuitenkin ovat.

Marraskuun toisella kokonaisella viikolla järjestimme Joonan kanssa eskareille kolme päivää kestävän hauskan seikkailun, jossa ilmeni kaikenlaisia eri pulmatehtäviä, joita tuli selvittää ryhmässä. Seikkailun toisena päivänä päädyimme Ispoisten rannalle etsimään vihjeitä sekä ratkomaan lisää tehtäviä ja siellä olikin upea, aavemainen näky! Paksu sumu peitti koko meren pinnan ja aurinko silti paistoi sen läpi. Kaikki mikä ilmeni keskellä merta, näytti kelluvan. Lapset ja aikuiset ihailivat tätä kaunista luonnon ihmettä. Tehtävien ratkomisen jälkeen päästiinkin leikkimään rannan leikkipaikalle.

Vilskeelle takaisin palatessa, kävelimme ensin pikkurannalle päin montun kautta ja kaunis näky ylsi sinne asti. Oli kylmä päivä, joten kasvit näyttivät olevan jäässä. Kauniissa, pehmeässä auringon paisteessa nämä näyttivät taideteoksilta. Oli niin ihanaa kävellä lasten perässä ja kuunnella heidän kertomuksia viikonloppuna vietetyistä syntymäpäiväjuhlista, samalla auringonpaisteesta nauttien. Sain upeita kuvia otettua matkaltamme ja ihailenkin niitä todella usein vapaa-ajalla. Koen, että nyt on aika jakaa näitä muillekin nähtäväksi.

Marraskuun puolessa välissä siirryin takaisin Vilinöihin, mistä koko Vilske urani lähti elokuussa käyntiin. Retkipäivänä lähdimme osan Vilinöiden kanssa Hulinoiden matkaan Ispoisten rannalle lähettämään pullopostia ja syömään eväitä. Eväiden syönnin jälkeen päästiin leikkimään rannan leikkipuistoon. Osa lapsista keksivät leikkiä hauskaa piiloleikkiä rannan ulkopukukopeissa kovaäänisen naurun kera. Osa lapsista pääsivät myös ’kalastamaan’ rannalle muodostuneeseen jättilätäkköön. Kaiken pituisista kepeistä ja oksista saatiin huikeita kalastusvälineitä, joilla napattiin niin suuria kuin pieniäkin kaloja.

Lasten oikeuksien viikon torstai päivänä lapset saivatkin pukeutua naamiaisasuihin ja juhlittiin koko Vilske yhdessä, yhteisellä aamupiirillä. Aamupiirin jälkeen jakauduttiin leikkimään ympäri kartanoa ja se, että kaikki lapset, pikkutalo mukaan lukien, oli paikalla, tuntui erikoisjuhlapäivältä. Oli myös sydäntä lämmittävää seurata lasten välisten uusien kaverisuhteiden syntyminen tällä erikoisella viikolla.

Tämän blogipostauksen sekä tämänhetkisen Vilske-urani päätteeksi haluan kiittää Vilskeen johtoa, Hennaa ja Kalervoa, henkilökuntaa sekä lapsia ja tietysti vanhempia tästä kokemuksesta, jonka olen saanut kokea kaikkien teidän kanssa. Kiitos teille kaikille, pidän tätä paikkaa ja kaikkia kokemuksia lähellä sydäntäni. Kokemus on ollut korvaamaton. Rauhallista joulun odotusta kaikille. Moikataan, kun tavataan! -Lola