Olimme Kalervon kanssa kutsuneet kaikki minun viime vuotiset eskariperheet tutustumaan kartanoon ja suunnittelemaan meille unelmien päiväkotia.
Läsnäolo oli huikea 99%, vain yksi perhe ei päässyt paikalle ja hekin oli hengessä mukana.
Mikä ihana aamupäivä! Sitä halien, kikatusten, tömistysten, ihmettelyjen ja luovien ideoiden määrää.
Lapset pääsivät aluksi tutustumaan kartanon 600 neliön tiloihin suklaamunien etsintäleikin avulla. Kaikki paikat tuli tutkittua ja suklaamunat löydettyä.
Kyllähän sitä ihmettelyä piisasikin..
- Päiväkoti ja sauna! Ah, mitä vesileikkejä täällä isossa kylppärissä mahtuu leikkimään.
- Mahtava terassi näköala suoraan merelle, voisiko tänne saada riippukeinun ja pöydät sekä tuolit, olisi hienoa syödä täällä välipalaa.
- Mahtaako tänne saada riehumishuoneen? Sellaisen joka on täynnä patjoja ja tyynyjä?
- Puutarha kaipaa hommia, mehän voisimme tulla sinne kaikki auttamaan. Sinne sopisi puumaja ja pieni mansikkamaa. Kasvihuone?
- Voisiko Vilskeellä olla omat lemmikit, kaksi marsua olis kivat!
Kartanon kellari on 1500-luvulta. Ehkä hiukan pelottavakin paikka, sai lapset näkemään itsensä ritarileikeissä ja vankityrmissä.
Tytöt sai taas huokauksiin yläkerran rukki.
- Aivan kun Prinsessa Ruususen!
Hymyillen myhäilin, ihan niin kuin olin toivonut. Tämän vanhan kartanon seinät kuiskivat jo tarinoitaan ja lasten mielikuvitus saa heti siivet.
Tämän takia tästä paikasta tulee ihan huikea lasten päiväkoti, satujen kartano.
Aikuisia kiinnosti historia ja remonttiaikataulut. He tyytyivät katselemaan lasten iloista menoa ja tarjoutuivat heti talkoo avuksi.
- Talkoisiin tullaan jos ei enää hoitoon päästä!
Talkooapua totta vie tarvitaan vielä. On monta omenapuuta leikattavana ja mansikkamaata muokattavana ennen kuin Päiväkoti Katariinan Vilske saa ovet auki ja lapsien iloinen kikatus pääsee kaikumaan.
