Hippulat ja Vimpulat toivottivat kevään tervetulleeksi spesiaalilla metsäretkellä. Metsässä olemme viime viikkoina viettäneet muutenkin lähes päivittäin aikaa. Mutta retkemme, siitä lapsilla olisi varmasti vieläkin enemmän kerrottavaa. Saimme idean, että voisimme viettää metsässä koko päivän. Siispä pakkasimme mukaan lounaan, kaiuttimen ja omat retkivarusteemme. Lähdimme uimarannan viereiseen metsään heti Piilomaan Pikku Aasi lukuhetken jälkeen. Matkalla ihmettelimme eläintenjälkiä ja sulaneita ojia.
Olemme harjoitelleet jo liikkarissakin viestileikkiä, jossa varastamme viekkaalta kettuvartijalta avaimia. Tällä kertaa siirsimme leikin metsään. Tätä on leikitty myös lumisella niityllä sekä hiekkarannalla. Metsäretkellä jatkoimme teeman mukaan kettuhippaa.
Ruoka maistui ulkoillessa. Kuuntelimme Kielinupun ruokalaulun. Viikonpäivälaulua ei uskallettu laulaa samaan aikaan, ettei meidän lounas olisi muuttunut mansikkatikkariperunasopaksi. Kysykää lapsiltanne, miltä viikonpäiväsoppa maistuu.
Leikkiessä muutama lapsi tuli pyytämään, että pidettäisiin lepohetki. Koska meneillään oli spesiaaliretki, lepohetkikin oli erityinen. Halukkaat lapset pääsivät Iidan satuhetkelle. Otimme hyvän rauhallisen paikan, jossa aloin kertoa keksimääni satua. Käytin äänitehosteina meren aaltojen ääntä. Jossain kohtaa yksi 5-vuotias ehdotti, että haluaisi kertoa tarinaa. Niinpä kerroimme jokainen vuorotellen keksimiämme tarinoita ja lapset saivat valita taustalle jonkin luontoäänen tehosteeksi.
Ylipäätään olemme ruokkineet lasten mielikuvitusta ja rohkaisseet heitä luomaan omia tarinoita tarinanoppien, sadutuksen ja karttojen piirtämisen avulla. Hippuloilla ja vimpuloilla on oma projektiseinä Piilomaata varten, johon on kerätty lasten ideoita, löytämiä vihjeitä ja aarteita, karttoja, valokuvia aasin kanssa ja ajatuksiamme sadusta. Maaritille on milloin mikäkin Kettuvartija tai Äitiaasi soitellut. Olemme ihmetelleet vihjeitä ja kerrankin löysimme yläkallioilta Piilomaa palapelejä. Kerrassaan kummallista. Mielikuvituslasit päässä pystymme tekemään ja näkemään ihmeitä.
Aurinkoista kevättä,
Iida