”Ilman mielikuvitusta emme pysty kuvittelemaan, miltä toisesta ihmisestä tuntuu”, sanoo Helsingin yliopiston Kasvatustieteellisen tiedekunnan yliopiston lehtori Jonna Kangas, joka on pohtinut mielikuvitusleikin merkitystä lapsen kasvulle ja kehitykselle. Mielikuvituksen kautta avautuu kyky empatiaan. Varhaiskasvatuksen oppimisympäristöstä on tärkeää luoda taianomainen eikä siihen tarvita muuta, kuin sitä mielikuvitusta.
Hiihtomaja voi olla vain hiihtomaja latujen vieressä tai se voi olla Väräjävän lyhdyn majatalo, mistä löytyy vihreä taikalyhty. Lyhdyn etsinnästä luodaan huikea seikkailu lapsille, kun kaikki muistavat laittaa mielikuvituslasit päähän ja lähteä matkaan avoimin mielin. Miten jännittävää on kulkea takaisinpäin lyhty kädessä pitkin hankia ja tarkkailla, muuttuuko lyhty matkan aikana punaiseksi. Punainen väri enteilee lähestyvää vaaraa. Kettuvartijat ovat ehkä lähellä! Mielikuvitusmaailmassa matkanteko etenee kuin itsestään eikä hanki jalkojen alla tunnu yhtään raskaalta. Matkan varrella ehtii ravisuttamaan lumisia puita ja niskaan putoava lumi onkin kristallipölyä.
Leikin avulla lapsen luovuus ja mielikuvitus kehittyy. Se auttaa ymmärtämään maailmaa ja kohtaamaan vaikeitakin asioita. Lapsi oppii syy-seuraussuhteita ja kehittää tarkkaavaisuuttaan. Leikissä harjoitellaan niitä taitoja, joita tarvitaan ihan oikeassakin elämässä. Varsinkin tällaisessa maailmantilanteessa on todella tärkeää, että mielikuvitus auttaa meitä kestämään myös todellisuutta paremmin. Se pehmentää ja tasaa, ehkä korjaakin todellisuutta. Mielikuvituksen avulla voidaan rakentaa parempaa tulevaisuutta ja unelmoida. Miten ihanaa, että mielikuvitusmaailmassa kaikki on mahdollista ja unelmatkin toteutettavissa.
Aikuistenkin täytyy oppia mielikuvittelemaan ja leikkimään. Ei se tule kaikilta luonnostaan, mutta sitä on mahdollista opetella. Lasten kanssa mielikuvitusmaailman luominen on helppoa, koska lapset tarttuvat itse oma-aloitteisesti vaikka kepinpätkään. Ympärille ei tarvitse luoda mitään elämyspuistoja. Miten onnellisia lapset olivatkaan, kun jokainen sai valita itselleen metsästä oman koiran. Koiralle laitettiin talutushihna ja dalmatialaiset, mäyräkoirat ja paimenkoirat juoksivat omistajiensa kanssa pitkin metsiä kiiveten kallioille ja tehden upeita hyppyjä, ihan kuin agilityradalla. Jollakin oli narun päässä myös ihan oikea leijona! Ulkoilun jälkeen omalle lemmikille piti antaa palkinnoksi vielä haukku omasta makkaravoileivästä.
On tutkittu, että lasten mielikuvitus on muuttunut ja vähentynyt. Aikuisella on iso rooli olla leikeissä mukana rikastuttamassa ja ohjaamassa leikkiä eteenpäin, opettaa lapsia leikkimään pitkäkestoista leikkiä. Leikitään ja mielikuvitellaan yhdessä! Opitaan toisistamme ja opitaan itsestämme. Tehdään maailmasta parempi paikka.
Ansu