Minulta
kysytään usein miten eskarimme eroaa muista eskareista, muuten kun että olemme suurimman
osan ajasta luonnossa?
Mitätarkoittaa toiminnallinen oppiminen?
Tämä on minun ”rakas lapseni” kaiken alku ja juuri Vilskeen syntymiseen. Olen entisessä
elämässäni kehittänyt toiminnallista oppimista yli 15-vuotta. Matka oli pitkä
mutta antoisa.
Urani alkuvaiheilla meillä oli käytössä esiopetuksessa kaikilla lapsilla omat tehtävä
kirjat. Etenimme kirjaa säännöllisesti täyttäen monta päivää viikossa ja
mihinkään muuhun ei oikeastaan jäänytkään aikaa. Teimme sitä hyvin
orjallisesti. Sanon hyvinkin orjallisesti siksi, koska se tuntui välillä aika
haastavalta.
Kirja itsessään, kun sopi vain pienellä prosentille lapsista, niin sanotuille ”keskivertolapsille”. Aina oli
iso joukko lapsia, jotka kokivat kirjan liian helpoksi, he lukivat melkein, kädentaidot
olivat vahvat ja tehtävät tuntuivat liian helpoilta. Sitten oli toinen joukko,
joka ei kerta kaikkiaan pystynyt istumaan ja tekemään jatkuvasti tehtäviä.
Kynän käsittely tuntui vaikealta ja tylsältä. Kirjan aiheet, vaikka ne oli
kuinka huolella ja pedagogisesti valittu, eivät kiinnostaneet.
Minä opettajana koin etten pystynyt antamaan kenellekään mitään, vähiten niskaan
hengittäville vanhemmille, jotka kyttäsivät kuinka tehtäväkirjan tehtävät
edistyvät ja onko ne kaikki tehty. Suorittaja lastentarhanopettaja Henna, pisti
lapsetkin suorittamaan, lapsilähtöisyydestä ja osallisuudesta viis, hommat on
tehtävä!
Pikku hiljaa jäi pois tehtäväkirjat. Väänettiin monen tasoista monisteharjoitusta,
jokaiselle jotakin ja aloitettiin vähitellen muuttamaan opetusta
leikinomaisemmaksi ja ottaa mukaan toiminnallisuutta.
Tämä sai minut heräämään. Liikunnan puolestapuhujana
näin mahdollisuuden mikä tässä piili. Saman aikaan aloitin lisäopinnot lasten
liikunnan kehittämisen alalla ja opiskelin mediakasvatusta.
Lapset ovat otollinen ja aina yhtä avoin maaperä tehdä kokeiluja. Aloitimme luoda uutta.
Viedä opetusta entistä enemmän ulos ja tehdä asioita mielikuvituksen ja
toiminnan avulla.
Tulokset olivat huikeita.
Meillä oli hauskaa ja kaikki oppivat kuin huomaamatta. Minunkin levoton sieluni koki että
sai vihdoinkin mahdollisuuden auttaa kaikenlaisia lapsia oppimaan.
Toki jouduin tekemään iltaisin paljon töitä. Materiaalia oli luotava ja lasten tasoerot oli
huikean isot, ovat edelleen. 6-vuotiaat lapset kuin kehittyvät hyvin eri
tahtiin riippuen luonteesta, ominaisuuksista, perheen ja varhaiskasvatuspaikan
aikaisemmasta tavasta toimia.
Mitä me sitten teimme?
Teimme sen kaiken minkä aikaisempikin esiopetussuunnitelma vaati, eli opetimme lapsille
asiat jotka lapsi tarvitsee ennen koulun aloitusta, mutta teimme sen kuuntelema
lapsia, havainnoimalla heitä entistä enemmän ja elämällä hetkessä paremmin.
Tartuin kiinni ideoihin pienissä hetkissä ja vein opettamisen aiheet sinne. Lapset
alkoivat kysellä entistä enemmän. He janosivat tietoa ja me haimme sitä yhdessä,
tutkimme. Lasten ajattelu ja päättelykyky kehittyivät huimasti. Yhdessä
tekemällä sosiaaliset- ja vuorovaikutustaidot nousivat ihan uudelle tasolle.
Tätä pitää olla varhaiskasvatuksen!
Loimme uuden varhaiskasvatuksen ennen kuin uusi varhaiskasvatussuunnitelma oli edes
kirjoitettu. Sitten tuli se kauan odotettu uusi valtakunnan varhaiskasvatussuunnitelma
jossa puhuttiin lapsilähtöisyydestä, lapsen osallisuudesta, pedagogisesta
dokumentoinnista.. Siitä mitä me olimme kehitelleet ja tehneet jo vuosia.
Sitten tuli ihmeellisiä sattumuksia, tähtikuviot oli oikeat, tai ihan mitä vain mutta minun
ja Kalervon oli oikea hetki löytää elämämme tehtävä ja me loimme Vilskeen.
Kyllä minä taas nautin, kun pääsin eskarilaisten kanssa luontoon.
Ensin harjoiteltiin kirjaimia, etsimme niitä luonnosta.
(myöhemmin jatkamme niiden työstämistä vielä muovailuvahalla, piipunrasseilla, hamahelmillä,
piirtäen jauhoon ynm. ennen kuin niitä edes harjoitellaan kynällä.
Sitten pelailtiin vähän yhdessä ja sitten hetki leikille. Lapset tarvitsevat leikkiä.
Kaikki lähtee siitä. Se on paras mahdollinen maaperä opettaa uutta. Niinpä
leikit venyivät sillä ei me maltettu lähteä Vilskeeseen. Jatkoharjoitukset ja
työstäminen ennätetään tehdä kyllä ruuankin jälkeen, nyt leikitään..
Menin leikkeihin mukaan.
Kääpiöt kultakaivoksessaan. Okei suojalasit puuttui, sillä leikki eteni niin nopeaa
tahtia ettei niitä nyt oltu huomattu ottaa mukaan mutta kääpiöt työskenteli
varoen ja ensi kerralle lasit mukaan.
Kääpiöt siis hakkasivat kiviä ja tutkivat niitä. Jokaisen kääpiön repusta löytyi kotiin
vietäväksi kasa kultaa (sori kotijoukot), mutta lupasin, että pidämme myös arkeologiset
kaivaukset kurssin eskarissa jossa tutkimme kiviä, maata ja maaperää kun kevät
tulee.
Farmarileikkki
Miten lehmiä oikeasti lypsetään ja mitä maidosta voidaan tehdä? Tässä on meidän mahtava
pelto!
Grillikemut
- Mitäs pojat puuhailee?
- Me tehdään tätä grillimaustetta hiomalla näitä puita.
- Ahaa, missä grilli? Mitä valmistelette?
- No tässä. Nämä lihat pitää maustaa. Henna voitaisko me opetella vuolemaan
puukolla?
- Voidaan. Puhun Kalervon kanssa. Keväällä kun meillä on erätaidon viikko,
silloin opitte varmasti.
Merikissa ja keijut.
On myös leikkejä mihin ei aina aikuista haluta. Ja ehkei minulla ole juuri tänään edes keiju olo. :D
Joillakin lapsilla on kyky nähdä enemmän kun toisilla. Tai he
katsovat maailmaa erisilmin. Niin kuin nämä ihanat herkkis tyttömme.
He vain istuivat ja tuijottivat. Nappasin heistä kuvan ja
hiivin heidän viereen.
- Mitäs tytöt?
- Henna, katso kuinka kaunista täällä on.
En kyennyt tekemään muuta, istuin siihen heidän viereen.
Kyllä, maailma on todella kaunis paikka.
Henna
Paikan jossa
toiminnallinen oppiminen alkaa jo ihan pienestä, se on kaiken perusta ja
huipentuu eskarivuoteen.