Vaikka Helmikuu on jo kohta puolivälissä, on
pakko palata silti vielä vähän joululoman jälkeisiin tunnelmiin. Lapset
nimittäin aina välillä yllättävät niin, että me aikuiset ihan liikutumme. Näin
kävi, kun arjen taas alettua, lapset kertoivat muistojaan joulusta ja
parhaimmista joululahjoista. Ne tärkeimmät lahjat eivät olleetkaan Frozen-nuket
tai Radio-ohjattavat autot. Ne olivat jotain ihan muuta. Kyllä se vaan
herkisti, kun yksi lapsista kertoi silmät tuikkien uudesta punaisesta
sadetakistaan ja miten yksi poika oli ikionnellinen uudesta
piirustuslehtiöstään. Myös ihanat pörröiset töppöset olivat olleet se mieluisin
joululahja. Se, mitä lapset arvostavat, on usein jotain hyvinkin pientä, mutta
heille suurta ja merkityksellistä.
Toissa viikolla lapsilla oli virtaa ihan
hurjasti, mikä näyttäytyi jo hieman ylienergisyytenä. Aikuisten energiat eivät
yltäneet lähellekään lasten tasolle, mikä aiheutti pienimuotoisen
törmäyskurssin aikuisten ja lasten kesken. Lapset ovat taitavia lukemaan
aikuisten mielialoja ja energioita. Niitä ei pysty peittelemään. Päivä saatiin
kahlattua läpi, mutta meillä aikuisilla oli päivän päätyttyä vähän paha mieli.
Onneksi aina tulee uusi päivä, uusi tilaisuus, uusi mahdollisuus. Itselleen
pitää olla armollinen. Seuraavana päivänä löytyi taas yhteinen sävel hommaan.
Yhdessä sovittiin, aikuiset ja lapset, että tästä tulee hyvä päivä! Ja siitä
hitsi vie tulikin sellainen!😊
Palatakseni vielä tuohon asiaan siitä, miten
pienetkin jutut voivat olla lapsille todella merkityksellisiä ja suuria, niin
lapset saivat tuosta onnistuneesta päivästä (erityisesti miellyttävästä
satuhetkestä) 10 pistettä ja papukaijamerkin. Ja niistä todella iloittiin!
Kun on paljon liikettä ja ääntä, sen
vastapainoksi pitää välillä pysähtyä. On tärkeää etsiä lapselle mukavia ja
toimivia rauhoittumiskeinoja. Yksi tällainen toimiva tapa rentoutua on
äänimaljat. Lapset toivoivat Hennalta äänimaljatarinaa. (On muuten ihan
mahtavaa, kun me aikuiset osataan kukin erilaisia juttuja!) Jokainen lapsista
kuunteli selinmakuulla omalla paikallaan tarinaa ja äänimaljojen värähtelyä.
Rentoutumisen jälkeen maljoihin on mukava tutustua tarkemmin ja ehkä itsekin
kokeilla, minkälaista niitä on soittaa.
Säästä on tänä talvena juteltu varmasti ihan
riittämiin. Talvi on ollut märkä ja vähäluminen! Välillä kurahousujen pukeminen
on todella tympinyt! Ulkona on pitänyt mäenlaskun sijaan keksiä muuta
tekemistä. Syksyllä harjakorkeuteen nousseet leikkimökit ovat ainakin olleet
lasten mieleen ja kovassa käytössä.
Myös metsässä syntyy aina ihan huikeita
leikkejä! Metsä on lasten ihmemaa.
Eräänä kauniina aamuna, myös merenpinta oli
saanut hennon jääpeitteen.
Sitä piti lähteä tutkimaan lähempää. Lapset
tekivät kaisloista pilkit ja pian ranta täyttyi pikku kalastajista.
Jäänpinta oli hauras, mutta niin kaunis. Se
piti ikuistaa myös paperille. Vesiväreillä ja tuorekelmua rypistämällä saatiin
tehtyä upeaa jäätaidetta.
Lasten ideoihin ja toiveisiin tarttuminen on parasta! Mikä olisikaan parempaa kuin pukeutua
prinsessaksi tai supersankariksi ja uppoutua sadun ja leikin vietäväksi yhdessä
ystävien kanssa. Yhtenä perjantaina meillä oli juuri tällaista. Prinsessat ja
keijut liihottelivat ja tanssivat samalla, kun supersankarit, tiikeri ja
palomies eläytyivät rooleihinsa toisaalla. Leikki todella ansaitsee aikaa ja
tilaa! Leikin avulla opitaan monenlaisia taitoja, mutta ennen kaikkea leikki tuottaa lapselle suuria mielihyvän tunteita. Joka päivä on leikkipäivä, mutta myös Vilskeen kaikkien lasten yhteiset suuret leikkipäivät toteutuvat säännöllisesti.
”Minun ystäväni on kuin villasukka, joka
talvella lämmittää, minun ystäväni on kuin niitynkukka, joka saa minut
hymyilemään.
Ota kädestä kiinni tule tule kanssani rantaan, vien sinut katsomaan. Miten aurinko laskee puiden taakse ja saa taivaan punertamaan.
Minä olen vielä pikkuinen ja siksi tahtoisin, oppia tän maailman paljon paremmin. Kun mä sitten joskus olen aikuinen. Toivon, että oppimasta koskaan lakkaa en.”
Perjantaina vietetään ystävänpäivää, ollaan
ihania toisillemme.
Ansu