Siirryin eilen Vilinöistä Hulinoiden ryhmään. Suurin osa lapsista on jo oikein tuttuja, sillä Vilskeessä teemme paljon yhteistyötä ryhmärajojen ulkopuolella. Syksyn alussa hieman jännitin, miten tämä toimii käytännössä, mutta näiden kuukausien perusteella voin sanoa, että oikein hyvin. Juuri yhteisten iltapäivien vuoksi olen päässyt tutustumaan hulinoihinkin etukäteen. Tietyt lapset varmistavat jo aamulla, että ”Voidaanko Iida tänään piirtää Charizard?”. Pokemoneihin liittyen onkin ollut ihana nähdä, miten innokkaasti lapset yrittävät ja kysyvät neuvoa, kun tulee haastavampia piirtämiskohtia. On meillä aika taitavia 4-vuotiaita!
Hulinoiden tunnetiistaihin sopi hyvin aamuinen pöytäjalkapallo-ottelu. Pelaaminen herätti niin ilon kuin ärtymyksenkin tunteita kuten urheilussa on mahdollista. Peli päättyi kuitenkin hyvin mielin ja siirryimme satusaliin lukemaan Fanni ja liian jännittävää yötä. Keskustellessamme lasten puheista jännittäviksi asioiksi nousi esiin muun muassa pimeä, haamut ja korkeat paikat. Fanni ystävineen uhmasi pelkoa rohkeudella. Kuten kirjassakin sanottiin, rohkeutta ei ole olla pelkäämättä vaan se, että yrittää vaikka pelottaakin.
Myöhemmin nautimme näistä syysilmoista. Vilskeen pihalle rakentui niin traktorirata, kahvila kuin muumidiscokin. Huomenna lähdetäänkin metsään tutkimaan syksyn värejä ja pohditaan, miksi lehdet vaihtavat väriä ja lopulta putoavat. Lapset pääsevät lajittelutehtäviin.
Aurinkoista viikkoa!
- Iida