Sade ropisee hiljaa yläkerran ikkunan takana. Istun ikkunalaudalla ja kuuntelen. Koko Vilske on melkein hiljaa.
Johan on kummallista.
Printteri kohiseee nurkassa, jostain alhaalta keittiöstä kuuluu kopistelua. Ei edes lasten ääniä, vaikka kello on jo sen verran että yleensä tähän aikaan jo kuuluu heleä puheensorina tai nauru.
Puolen tunnin päästä äänimaailma on jo aivan toinen.
Annan hetken itselleni ja teille tämän tekstin muodossa.
Aika harvoin, aivan liian harvoin olen näin, itseni kanssa, tässä hetkessä.
Nyt meillä alkaa Vilskeessä uusi projekti, haaste. Johon haastamme kaikki työtoverimme, lapset ja teidät perheet.
Haasteen nimi on:
Huomio Hetkeen.
Tämä nyky-yhteiskunta vaatii meiltä entistä enemmän. Elämme maailmassa, jonka täyttää ärsyketulta.
Maailmassa missä mikään ei ole riittävästi vaan suoritamme ja suoritamme entistä enemmän.
Arki menee töiden, kotitöiden, lasten harrastusten, omien harrastusten ja jatkuvan kiireen suorittamisen.
Sosiaalinen media luo jatkuvasti lisäpaineita, ole laihempi, leivo enemmän, kuntoile kovemmin, ole trendi tietoisempi, vaadi lapseltasi enemmän, vie hänet harrastuksiin, kehitä älyllisesti, pue kauniisti, ja muista itse edustaa lapsesi jalkapallokentänreunalla.
Harva meistä enää kävelee hitaasti luontopolkua kuunellen ääniä tai heittää leipäkiviä merenrannalla lapsen kanssa.
Harva meistä enää ennättää pysähtymään ja työntämään varpaat pihanurmeen ja aistimaan syystuulen poskillaan.
Harva vaikka uskaltaisin väittää, että aika moni meistä tarvitsee juuri sitä.
Se mikä tässä on ehkä surullista, on se minkälaisen elämän mallin me annamme meidän jälkikasvulle? Minkälaiseen elämään me heidät opetamme?
Meillä Vilskeessä on sääntö, että kiire jää porttien ulkopuolelle. Pyrimme kiireettömään, stressittömän ja tasaisempaan elämään. Todella hieno tavoite.
Miten siihen päästään, on toinen juttu.
On opeteltava pysähtymään. On opeteltava pysäyttämään myös laukkaava mieli. On opeteltava olemaan läsnä tässä hetkessä.
Lapset ovat parhaita opettajiamme. He elävät hetkessä jos he saavat siihen mahdollisuuden. Heidän mieltään eivät ole myrkyttäneet iltauutisten kauheudet, ei iltalehtien lööpit, tai sosiaalisen median paineet.
He ovat onnellisia likaisissa kurahousuissaan, etena sormella ja toinen hanska kadoksissa.
Huomio hetkeen
Kuinka paljon meillä aikuisilla jääkään kokematta, näkemättä, tuntematta, kun kaahotamme menemään elämässämme.
Voisimmeko pysähtyä hetkeksi ihmettelemään tätä kaikkea lapsen tavoin, lapsen kanssa. Aistia tämän maailman suuruus ja hienous. Unohtaa edes hetkeksi ne kaikki velvollisuudet, joita luomme itsellemme ja toisillemme.
Huomio hetkeen
Alhaalta kuuluu lautasten kilinä. Osaisinkohan enää edes syödä niin että maistaisin ja maksutelisin kunnolla mitä syön? En hyppäisi antamaan jollekin lisää tai kaatamaan maitoa välillä. Ammattisairaus.
Opetetaan lapsia nauttimaan ruuasta ja syömään rauhallisesti, mutta itse palvelemme muita. Se on kai osa työnkuvaa.
Mutta olemme muuttamassa työnkuvaamme.
Olemme päättäneet, että aloitamme harjoittelemaan läsnäolon taitoja, taitoja olla hetkessä.
Minusta ihan äärettömän tärkeä taito, sillä mitä muuta lapset tarvitsevat, kun läsnäolevan aikuisen? Mitä muuta me tarvitsemme toisiltamme, kun ihmisen, joka on tässä ja nyt läsnä, myös henkisesti.
Olemme Donna kanssa Koulutuksessa, jossa käsittelemme näitä taitoja. Siitä intoutuneena olemme kehitelleet koko henkilökunnalle työhyvinvointia lisäävän Huomio hetkeen-hetken, joka on joka maanantai.
Se on noin 10-20 minuuttia pysähdys arjen keskelle. Hiljennämme mielemme ja aistimme maailmaa. Idea on, että henkilökunta vie nämä pienet helpot harjoitukset lapsiryhmiin. Näin opetamme myös lapsia pysähtymään, olemaan hetkessä.
Me ajattelimme lähettää harjoitukset myös teille vanhemmille, että tekin pääsette osalliseksi tähän ihmeelliseen maailmaan, jossa kaikki on hilkkusen kauniimpaa ja valoisampaa.
Henna
Kaislana meren rannalla
Tuo jalkasi, isovarpaasi ja kantapääsi yhteen, koukista polvesi hieman. Sulje silmäsi ja anna kehosi rentoutua. Ole kuin kaisla, jota tuuli heiluttelee kevyesti.
Kun oikein rentoudut, voit huomata, että keinuminen tapahtuu kuin itsestään. Anna itsesi olla liikuteltavana.
Päätä harjoitus pienellä venyttelyllä ja kehosi taputtelulla, jotta olet läsnä tässä hetkessä.
(Metsä- ja meditaatiokortti 10.)
Irti päästäminen
Sulje silmät, ja rentoudu. Päästä vapaaksi kaikki kehosi ulkopuolella olevat asiat, tapahtumat ja ihmiset. Päästä kehosi vapaaksi. Anna sen hengittää ja elää miten vain. Päästä tunteesi vapaaksi olemaan mitä vain. Päästä ajatuksesi vapaaksi olemaan mitä vain. Päästä lopulta irti olemisesta ja ei-olemisesta.
Päästä irti kaikesta negatiivisesta, kaikesta, joka vaivaa tai stressaa. Kuvittele se pieneen lasi palloon ja puhalla pois. Katso kuinka se lipuu pois. Voit tehdä näin kaikelle, joka vie nyt voimiasi.
Lopuksi vahvistamme kaikkea hyvää elämässäsi. Kuvittele nyt eteesi tilanne josta saat voimaa, ihminen joka on sinulle erityinen. Hengitä syvään ja nauti energiasta, tästä muistosta tai haaveesta.