Joka syksy se jännittää yhtä paljon, aloitus, ei siihen totu.
Mietin oikein, että mitä minäkin jännitän, ”vanha kettu”, joka on tehnyt tämän aloituksen jo lähes 20 kertaa joka syksy, mutta ei, aina se on yhtä jännittävää.
Ja joka kerta se menee kuitenkin yhtä hyvin. Aina ihmetellään, mitä vanhemmat on syöttäneet lapsilleen vai tekeekö se aurinko sen, että muksut venyvät ja kasvaa kesän aikana hurjasti. Lapset jännittävät ensimmäistä aamua ja sitten ne ovat jo hetken päästä, kuin eivät olisi olleetkaan pois. Ihania jälleen näkemisiä eteinen pullollaan.
Meiltä pikku Vilskeestä, muutti iso joukko isoksi kasvaneita lapsia isoon vilskeeseen. Hurjaa, kuinka talon vaihdos voi kasvattaakin pikku ihmistä. Sinne he ovat soljahtaneet ja ovat kun kotonaan. Miksei ei, sillä talo ja suurin osa henkilökunnastakin on tuttua. Pikku taloonkin tuli paljon uusia, tuttujen omien lapsiemme pikkusisaruksia hoitoon, joten kaiken kaikkiaan meille ei tullut kovinkaan monta ihan uutta perhettä.
Tämä elokuu on vielä sellaista rauhallista tutustumista, kesästä arkeen palauttelua ja nautiskelua. Tunnustelaan mitä syksy ja loppuvuosi tuo tullessaan.
Esikoulu, joka alkoi keskiviikkona, on aina varma arjen ja syksyn merkki. Ilolla sain olla aloittamassa uusien eskarilaisten kanssa jännittävää uutta eskarivuotta. Vilinät ovat olleet vilskeessä jo monta vuotta, montaakaan muutosta ei ole vuosiin tullut ja ei tullut nytkään. Yhden uuden eskarikaverin saimme, yhden muuttaneen kaverin tilalle. Ryhmä on siis varsin hyvin jo kotiutunut ja tietää tapamme ja tottumuksemme. Eskarivuosi on lapsen elämässä iso muutoksen vuosi, viimeinen vuosi ennen virallista koulun aloitusta. Toiset puhuvat ”ensimmäisestä murrosiästä” sillä 6-vuotiaat osaavat olla jo aika hankalia ja etsiä itseään. Miksei, sillä ei ole helppoa olla, kun ei tiedä onko iso vain pieni. Toisaalta olet vielä ihan pieni, leikit ja elät huoletonta elämää, toisaalta tiedät, että sinulta odotetaan jo paljon uusia asioita ja vastuuta.
Vilskeen luontoeskarissa pääpaino on yhdessä tekemisellä, liikkuen, leikkien ja tutkien. Kirjainten ja numeroiden maailmaan tutustumme toiminnallisesti luonnossa. ”Kirjaintaikoihin” meidät johdattaa Kisu Pikkukuu ja hänen ystävät, Salaisen maan- sadun avulla. Eskarikirjan kokoamme itse.
Vilskeen esikoulun tärkein tavoita, on saada kaikille lapsille hyvät elämässä selviämisen taidot, sosiaaliset ja vuorovaikutustaidot ja kauniit käytöstavat. Elämässä selviämisen taidoilla- tarkoitetaan niitä taitoja, millä me pärjäämme elämässämme, löydämme paikkamme ja pärjäämme tilanteessa kuin tilanteessa. Meillä on ohjekirjana Turun kaupungin esiopetussuunnitelma ja toteutamme sitä, mutta rakennamme esiopetusvuotemme lapsista ja heidän tarpeistaan.
” Hyvää huomenta kaikille, jotka ootte täällä , huomenta…”
Näin se lähti taas käyntiin, kädestä pitäen aamuterveyhdys.
Kuka minä olen ja miltä minä näytän? Me kaikki olemme kovin erinlaisia
ja sitten oli aika piirtää omat kuvat.
Olemme ottaneet nyt tänä syksynä kokeileen uudet “take away-pöydät ja tuolit” mitkä helpottavat luonossa tehtäviä kynätehtäviä. Lapset olivat uusista pöydistä innoissaan.
-Ihan omat pulpetit!
Kieltämättä aika toimivia kapistuksia ja suht kevyitä kantaa mukanakin metsään.
Miltä minä näytän?
Aika hyvä tästä tuli!
Sitten kehitetään mielikuvitusta.
“Olettehan toki kaikki kuulleet Lilliputeista?
Sellaisita pienin pienistä tyypeistä jotka asustaa luonnossa. Emme voi tietää missä he asustaa, mutta jos tarkailemme oikein kovin ympäristöä voimme löytää heidän kodin..
Merkitse lipulla Liliputin koti ja ehkä haluat kertoa tarinaa kuka siellä asustaa ja miten?
- Tämä on Lilliputtien ulkohuussi!
-”Näiden Lilliputeilla, on tuossa viereisellä lammella veneet. Tämä toinen on oikea moottorivene..”
Tärkeintä on vielä leikki.
Pojat kulkivat metsässä reput selässään. Minä siinä kovin hätyyttelin, että voisivat riisua reppunsa puun suojaan parkkiin, mitä niitä suotta kantamaan, kun tässä kerta ollaan.
Mutta ei, partiopojat kulkevat repput selässään ja rakentavat itselleen oman majan.
Tytöt löysivät vähän komeemman majan korkealta puusta.
-Henna, miten me tuonne päästään? Kuka on voinut rakentaa sen noin korkealle?
-Minä luulen, että tuohon majaan liittyy joku tarina, joka on syntynyt kauan, kauan sitten. Sen on ehkä, rakentaneet jotkut lapset jotka ovat asuneet tässä jossain lähellä ja ehkä he ovat jo nyt aikuisia, sillä puu on kasvanut ja maja noussut noin korkealle. Ehkä tämä on ollut myös heidän lempipaikka.
Näin ne vuodet vieriin, elämä menee eteenpäin ja me kasvamme. Jätämme kaikki jälkemme tänne maailmaan.
Henna