Retket
Kokeilimme joululoman jälkeen eväsretkeä, mutta Hippuloiden ja Vimpuloiden sormet olivat pian aivan jäässä, joten sovimme että jatkamme eväiden kanssa vasta talven jälkeen! Vaikka eväät ovat ihana juttu, on kurjaa jos lapset eivät saa itse syötyä eväitään ja palelevat. Ilmoitamme sitten viestillä, kun eväsretket taas jatkuvat. Seikkailemme joka tapauksessa, oli meillä eväitä tai ei. Yhtenä retkipäivänä otimme pulkat mukaan ja lähdimme etsimään hyvää pulkkamäkeä. Perille päästyämme pulkat jäivätkin pinoon, kun lapset löysivät valtavan lumikasan, jossa oli aivan ihana pomppia ja temmeltää! Olemme retkeilleet lähikalliolla ja rannan läheisessä metsässä.
Tämä monttu löytyy Uittamon rannan läheltä.
Jääkuutiot aiheuttivat ihmeteystä.. ”Täällä on joku lapsi sisällä!”
Pienet suklaasuut! Tresa ja hänen perheensä ilahdutti meitä churroilla ja sulatetulla suklaalla. Nam!
Liikkarit
Suvi on opettanut Hippuloille ja Vimpuloille ”Hikisormitanssia”. Musiikkina soi Bruno Mars, ja meillä on koko lauluun sopiva koreografia. Tanssissa on erilaisia nimityksiä liikkeille kuten ”koripallo”, ”kello” ja ”pyöri maailman ympäri”. ”Hikisormi” tarkoittaa liikettä, jossa käsiä ravistetaan sivuille ja pyyhkäistään leikisti otsalta hikeä. Tässä tanssissa ja lapsissa on ihan loistava energia! Kello tarkoittaa, että käsiä taputetaan ilmassa, kuin tehden ympyrää. Maailman ympäri pyöriminen tarkoittaa, että pyöritään omalla paikalla ympäri.
Hiihtäminen on ollut todella mieluisaa puuhaa. Olemme onnekkaita, kun pääsemme heti aidan ulkopuolella ladulle! Toiset ovat jo kokeneita hiihtäjiä, toiset vasta tutustuvat lajiin. Ensikertalaiset ovatkin saaneet ensimmäiseksi harjoitella suksilla liikkumista ilman sauvoja. Jos eteenpäin liikkuminen tuntuu vaikealta, voi toisen suksen irrottaa ja tunnustella liikkumista ensin yhden suksen kanssa. Lapset ovat nopeita oppimaan, etenkin kun näkevät mallia aikuiselta ja muilta lapsilta.
Sisäliikkariin Hippulat ja Vimpulat saavat Jassun tekemät liikkaripassit. Jokaisen liikkaritunnin jälkeen lapset saavat leiman passiin.
Eräs Vimpula pohti tätä jälkeä: ”Tästä on menny lintu.. Onko se Rikkosiipi?”
Hetken päästä hän oivalsi tekevänsä itse tätä jälkeä, ja totesi sitten että ”Se on tää imukuppi!”
Pukeutumistarrat
Kannustamme Hippuloita ja Vimpuloita pukemaan ja riisumaan itse. Eteisessä harjoitellaan itse nappien pujottamista ja vetoketjujen vetämistä. Opettelemme myös asettamaan vaatteet oikeille paikoilleen, kun tulemme takaisin sisälle. Käännämme hihat ja lahkeet oikeinpäin, sekä tarkistamme yhdessä että saamme märät vaatteet kuivumaan. Tähän olemmekin saaneet hyvän kannustimen, yllätystarrapussin! Tarrat kiinnitetään yhteiseen tarratauluun. Kun tarrataulu tulee täyteen, Hippulat ja Vimpulat saavat itse valitsemansa palkinnon! Ensimmäinen taulu tulikin nopeasti täyteen, ja pidimme leffapäivän salissa. Eväänä meillä oli mehua ja popkornia.
Seuraavaksi palkinnoksi lapset valitsivat saunapäivän. Juho saunoi koko aamupäivän Hippula-Vimpuloiden kanssa. Saunajuomaksi piti olla kylmää mehua, mutta Sara vahingossa kaatoikin kannuun glögiä. Hyvinhän sekin maistui, ja maku toi lasten mieleen joulun!
Nyt lapset keräävät jo kolmatta tarrataulua täyteen, ja seuraavaksi palkinnoksi onkin sovittu ”oman lelun päivä!”
Kädentaidot
Kädentaitoprojektina meillä on työ, joka sisältää värittämistä, leikkaamista, liimaamista, repimistä, rypistämistä ja oman nimen kirjoittamisen harjoittelua. Pohdimme yhdessä lasten kanssa värejä, joita valitsimme värittäessämme kuvaa. Kokeneet saksijat saivat leikata itse kuvan irti paperista, ensikertalaisten kanssa leikattiin yhdessä kaksoissaksilla, joihin mahtuu sekä lapsen että aikuisen sormet. Kuva liimattiin puikkoliimalla taustakartonkiin. Revimme silkkipaperista suikaleita, joista rypistettiin lumipalloiksi. Vertailimme lasten kanssa, että puikkoliima ei riittänyt pitämään hiutaleita paperissa, vaan tarvitsimme erikeeperiä. Koko työskentely oli täynnä oivalluksia ja iloa! Nämä työt kiinnitämme salin seinälle näyttelyksi, ja sitten saatte ne kotiin.
Sadut
Ison satusalin nukkarissa olemme lukeneet lyhyitä klassikkosatuja prinsessoista ja prinsessoista, mutta nyt siirryimme jatkotarinaan, josta luemme kaksi lukua päivässä. Saimme kirjastosta suosituksen Latte-Siili-sarjaan, johon nyt tutustumme. Latte-siili on hyväntahtoinen ja seikkailunhaluinen siili, mutta tarinassa on myös hurjempia hahmoja, kuten vihaisia karhuja ja susia. Tästä onkin saatu paljon pohdittavaa lasten kanssa, ja olemme miettineet hyvyyttä ja pahuutta: Miksi sudet puhuvat niin rumasti, aikoivatko he tehdä niin kuin uhkaavat? Vaikka tarinassa onkin joku hurja hahmo, uskomme silti että hyvä voittaa aina!
Latte-siilin jälkeen lepohetken kirjaksi valittiin Heinähattu, Vilttitossu & Kielletty kampela (Sinikka & Tiina Nopola). Meidän piti tietysti ihan ensimmäisenä selvittää, mikä se kampela on. Ainakin yksi tiesikin, että ”se on semmonen littana kala”!
Susihukka ja kolme pientä porsasta
Tässä on myös tarina, jonka kautta olemme vertailleet hyvää ja pahaa. Suvi kertoi meille tämän tarinan, ja sen jälkeen rakensimme majoja alakerran saliin, Loikkalaan. Leikimme pieniä possuja, jotka yrittivät rakentaa kestäviä majoja, jotta pysyisivät turvassa hurjalta sudelta. Jos susi onnistui löytämään majalle ja horjuttamaan sitä, possut pinkaisivat äkkiä takaovesta karkuun ja kohti seuraavaa mökkiä. Kun pienet possut väsyivät pakoiluun, he kutsuivat avukseen Sam-Sammakon ja Onnimannin, jotka auttoivat possuja. Neuvokkaat possut keksivät kieriä mudassa, jotta susi ei haluaisi syödä likaisia possuja. Paikalle kutsuttiin myös metsästäjiä, jotka lupasivat suojella possuja ja Onnimannia. Lopulta possut sytyttivät nuotion, joka pelotti suden pois! Eikä siitä sudesta ole sen koommin kuultu.
Pöytäteatteri
Järjestimme isoon satusaliin pöytäteatterin. Esityksen nimi oli ”Ujo lohikäärme”. Kertojana toimi Mammu, ja tarinan prinssiä esitti Petra, lohikäärmettä Sara. Kutsuimme myös pikkutalon väkeä katsomaan esitystä. Esitys kertoi pienestä lohikäärmeestä, jota muut lohikäärmeet kiusasivat, koska tämä ei ollut koskaan siepannut yhtäkään prinsessaa. Lohikäärme ei uskaltanut, eikä halunnut ryöstää ketään, mutta hän teki prinssin kanssa sopimuksen. Prinssi antaisi lohikäärmeelle oman miekkansa ja prinsessan kruunun, jotta tämä voisi viedä ne muille lohikäärmeille näytille. Sitten muut lohikäärmeet jättäisivät hänet rauhaan.
Haka-tanssi
Rikkosiipi (Onnimanni-tarinan pahis!) on herättänyt harmistusta ja pelkoa Hippula-Vimpuloissa. Variksen raakunta herättää lasten suojeluvaiston: ”Voi ei, taas se tulee!”
Silloin tällöin näemmekin varisten lentelevät kartanon yläpuolella, ja lapset pohtivat, mitä se mahtaa seuraavaksi keksiä.. Eräänä päivänä ihmettelimme, miten ihmeessä pikkutalon pihan portti voi olla auki! Onneksi pienet eivät olleet silloin pihalla, mutta lapset kauhistelivat asiaa. Eihän portti saa olla auki, oliko Rikkosiipi käynyt avaamassa sen?
Kiipesimme lähikalliolle, ja Juho kertoi meille erään idean, jonka avulla voisimme karkottaa Rikkosiiven. Kuulimme Uuden-Seelannin alkuperäiskansasta, maoreista, jotka esittivät erilaisia taistelutansseja. Taistelutanssin tarkoitus on pelotella vihollista. Tanssiin kuuluu tömistely, kova huuto ja hurja irvistely. ”HU! HA! HU! HA!”
Pohdimme lasten kanssa, voisiko Rikkosiipi muuttua kivaksi. Jos se pyytääkin anteeksi? Ja siivoaa sotkunsa? Alkaa tehdä hyviä asioita? Hippula-Vimpulat pohtivat, että vaikka Rikkosiipeä hätistelläänkin tekemästä ilkeyksiä, sitä kuuluu kohdella myös yhtä hyvin. Esimerkiksi ystävänpäivänä ilmoille kajautettiin ”Hyvää ystävänpäivää Rikkosiipi!”
Talven kukkaset
Tumput, kintaat, rukkaset
kaikki talven kukkaset
koristavat sormenpäitä,
eipä kasva niihin jäitä!
Pipot, myssyt, lakitkin,
kypsyis niissä nakitkin
koristavat lasten päitä,
eipä kasva niihin jäitä
Kun on jalat kuomassa,
huopatossun huomassa
naurattaa jo varpaanpäitä,
eipä kasva niihin jäitä!