Dokumentoijana; Sara
Pikkutaloon on saatu uutta väkeä, joka onkin sopeutunut nopeasti. Olemme viettäneet syntymäpäiviä, laulaneet paljon ja leikkineet kartanolla. Joka aamu keitetään täysi kattilallinen puuroa, joka häviää silmänräpäyksessä tomeran pikkuväen toimesta. Lasten toiveesta on kuunneltu paljon musiikkia, ja tämän hetken suosikki on Fröbelin palikoiden levy. Aina kun joku lyö kädet yhteen, alkaakin kuulua: ”Leijonaa mä metsästän..”. Tämän lisäksi olemme opetelleet vanhaa, suomalaista kansansävelmää Pieni tytön tylleröinen. Tähän lauluun liittyen olemme keränneet roolivaatteita kassillisen: on mekkoja, viittoja ja Nukkumatin lakki!
Olemme vierailleet kartanolla vähintään kerran viikossa, seuraamassa draamaperjantain esityksiä ja yhteisiä aamupiirejä, Kalevalan päivään ja Pääsiäiseen liittyen.
Teimme keväisempää taidetta, ja kokeilimme kuulamaalausta. Lapset saivat välitä mieleisensä värisen paperin, joka asetettiin muovilaatikon pohjalle. Paperin päälle lorautettiin pari pisaraa maalia, ja sitten laatikkoon tiputettiin muutama marmorikuula. Lapset tarttuivat laatikon reunoihin ja ravistivat, täristivät ja kallistelivat sitä puolelta toiselle. Kuulat vierivät laatikossa ja levittivät maalit upein vedoin ympäri teoksia.
Pirpanat leipoivat meille kaikille sopivan, valtavan marjapiirakan. Oli todella hyvää!
Tärkeän ihmisen päivän vietimme sään ja Pikku-Vilskeen pihan liukkauden vuoksi sisällä. Tupa oli täynnä, meillä oli vieraina äitiä, isää, pappaa, mummia ja kummia. Aloitimme aamun yhteisellä Peikkojumpalla, ja sitten lapset saivat esitellä Pikku-Vilskettä. Piirrettiin, leikittiin, keinuttiin, muovailtiin vahaa ja syötiin pullaa.
Pikku-Vilskeen yläkerrassa on aivan erityinen paikka, pieni parvi. Pirpanat kapusivat sinne pienen evästyksen, suolatikkujen ja rusinoiden kanssa kuuntelemaan Miina ja Manu -satuja. Vipeltäjät viettivät oman satuhetken lastenhoitajaopiskelijamme kanssa.
Yksi lasten suosikeista on penkistä rakennettu liukumäki: penkki kiinnitetään puolapuihin, jolloin on ensin kiivettävä ensin ylös, ja tasapainoiltava vielä penkin päälle. Sitten seuraakin se paras osuus, liukuminen! Tämä temppu onkin toisille uusi, ja voi sitä riemua, kun siinä onnistuttiin ensimmäistä kertaa!
Retkipäivänä Pirpanat tekivät pitkän kävelyretken metsässä. Kävelimme ensin lähikentälle, astelimme metsäpolulle ja kuljimme sitä pitkin. Jahtasimme polulla juoksevaa Donnaa, joka piiloutui puiden taakse. Polun varrella pysähdyimme pieneksi hetkeksi. Rauhoituimme pitkäksemme ja kuuntelimme lintujen laulua. Pidimme aamupiirin metsässä ja leikimme karhu nukkuu-leikkiä. Söimme naksut eväiksi ja jatkoimme matkaa.
Pirpanat pääsivät kartanolla mukaan liikkariin. Tällä kertaa vuorossa oli kuperkeikkojen harjoittelu. Vilskeessä lapset liikkuvat paljon ihan luonnostaankin, mutta tarvitsevat myös ohjattua liikuntaa: Monipuolista liikettä, kehonhallintaa ja mielekästä yhdessä tekemistä. Kuten kaikessa muussakin oppimisessa, ensin kiivetään aikuista pitkin ja sitten koitetaan itse. Ja kaverit odottavat omaa vuoroaan jännittyneinä ja kannustaen!
Mutta mitä tuo yksi kuperkeikka merkitsee, kiepsahdushan on ohi parissa sekunnissa? Se on keskittymistä, mallioppimista ja kiinnostuksen osoittamista: Tuon minä haluan oppia! Se on oman vuoron odottamista, jännittämistä ja innostusta, ehkä pelkoakin. Miten se tehdään? Putoanko? Onnistunko? Uskallanko? Kuperkeikan tekeminen on muille esiintymistä, edellyttää luottamusta aikuiseen ja ennen kaikkea itseensä. Ympärimenoa harjoitellaan ensin kädestä pitäen, jotta kiepautus tulee tutuksi. Lapsi saa varmuutta liikkeeseen ja halua itsenäiseen toimimiseen.
Järjestimme pikkutaloon aistiradan, joka käytiin käsi kädessä aikuisen kanssa. Himmensimme valot, laitoimme vihreällä valolla ja raikkaalla tuoksulla varustetun ilmankostuttimen päälle ja taustalle rauhallista musiikkia. Aistiradalla asteltiin erilaisilla alustoilla. Yhdessä oli muovisia purkinkansia, jotka rätisivät jalkojen alla. Toisella astiassa oli revittyjä, rapisevia sanomalehtiä. Oli pehmeä patja, joka jousti pomppiessa. Kaksi vesiallasta, toisessa oli kylmää ja toisessa lämmintä vettä. Lisäksi suuri puunoksa, jonka päällä sai tasapainoilla. Lasten suosikki oli astella alustalle, joka oli täynnä riisiä!