Olin vast ikään luennolla kuuntelemassa psykologi/kirjailija Jarkko Rantasta. Hän luennoi työelämän tunteista ja niiden johtamisesta.

Olin ajautunut luennolle lähinnä siksi, että hain vahvistusta omille ajatuksilleni tunneilmapiirin tärkeydestä esimerkiksi työmotivaatioon ja työssä jaksamiseen. Luento avasi kuitenkin minulle ihan uuden katsontakannan myös lasten tunneilmapiiriin.

Kuinka usein me ”haistelemmekaan” tunnelmaa kun menemme esimerkiksi uuteen tilanteeseen? Millainen tunnelma? Millaisia ihmisiä? Sitä samaa te perheet teette aamuisin kun tuotte lapsianne päiväkotiin. Millainen on päiväkodin ilmapiiri? Millaiset ihmiset siellä ottavat lastani vastaan? Onko lapseni siellä hyvä olla?

Kiinnitätkö kuitenkaan huomiota millä tunteella tuot lastasi? Millainen on oma tunneilmapiirisi?

Oma tunneilmapiiri vaikuttaa suuresti siihen millaisena näet ympäristösi. Kun ihminen on hyvällä tuulella, hän näkee kokonaisuuksia ja hän muummuassa oppii paremmin.

Tunneilmapiiri tarttuu hyvin nopeasti. Jos tulet tilanteeseen jossa vallitsee iloinen ja salliva ilmapiiri tulet helposti itsekin iloiseksi. Myös negatiivinen tunneilmapiiri tarttuu. Jos yhdenkin on paha olla eikä hän saa/osaa käsitellä tunnetta se vaikuttaa ympärillä oleviin. Tämä näkyy nopeasti esimerkiksi pienissä lapsissa, ihan uusi pienokainen itkee ikävää, itku ja suru tarttuu helposti muihin ja kohta itkee useampi, kunnes tilanteeseen tulee rauhallinen ja tasainen aikuinen joka tyynnyttää lapsen ja kaikki rauhoittuu.

Käsittelimme asiaa henkilökunnan kesken. Millaisen tunneilmapiirin me haluamme luoda ympärillemme? Millaiset asiat sitä herättävät? Miten käännämme negatiivisetkin asiat positiiviseksi?

On tärkeää käsitellä tunteita ja opettaa lapsetkin käsittelemään omia tunteita. Vasta kun itse tunnistamme tunnetiloja, meidän sisällä olevat tunneradat vahvistuvat, jonka jälkeen omien tunteiden lisäksi alamme nähdä toisen tunteita. Tunteet ovat informaatiota meidän sisältä. On tärkeää tuntea ne, käsitellä ja ehkä päästää niistä irti. Tunteita ei koskaan pidä vähätellä. Jokainen tuntee eri tavalla, toiset ovat herkempiä kun toiset mutta jokainen tuntee. Tärkeintä on oppia tuntemaan ja mielellään lisäämään positiivisia tunnetiloja.

Näissä seuraavissa kuvissa tunneilmapiiriä ei tarvitse arvailla..

Onni on hyvä ystävä!

Viikkoomme on mahtunut monen moista. Valokuvaus vei siitä suurimman osan mutta toivotaan että perheet saavat hyviä kuvia..

Tässä odotellaan loppuväkeä portaille, vuorossa on koko talon yhteinen valokuva, ihan jännittää mitä sieltä tulee :)

Myös odottelu voi olla positiivinen kokemus..

Peppi Pitkätossun isä Efrain oli myös käynyt myös vierailemassa Vilskeen lähistöllä. Hänen kirjeen sekä vihjevalokuvien avulla löysimme Pepin hiuksia ja muuta jännittävää..