Jokainen tilanne ja hetki on mahdollisuus oppia uutta. Jokaisesta tilanteesta voi tehdä oppimistilanteen, kun on hetkessä läsnä ja osaa käyttää luovuutta.
Mitä pienempiä lapset ovat, sitä enemmän he oppivat ja ammentavat arjen pienistä hetkistä.
Meillä Vilskeessä pienempi väki on avannut ihan uuden oven oppimiseen ja opettamiseen. Pitkä työhistoriani nimenomaan esikoululaisten parissa on saanut minut jo unohtamaan miten vaippojen vaihto voi olla pedagogista puuhaa tai kuinka pohjatonta äiti-ikävää voi tyynnyttää lämpimällä sylillä ja laululla.
Vaippojen vaihto onkin varsinainen taitolaji. Nyt ei enää minun jäljiltäni tule falskaavia ”vesivahinkoja”, kun pikku miesten ”tykit” ovat jääneet asettelematta oikein vaippoihin, vielä elokuussa se saattoi olla mahdollista. Meillä vaippoja ei vaihdeta liukuhihnalla. Meillä tutkitaan löytyykö napa ja lasketaan onko varpaita riittävästi. Nämä hetket ovat kahdenkeskisiä hetkiä, joissa on mahdollisuus oppia ja opettaa, molemmin puolin.
Tai sitten meillä voi olla ryhmäpedagogiikkaa vessassa.
Kaikkialla puhutaan toiminnallisesta oppimisesta ja lapsilähtöisyydestä. Mitä toiminnallinen oppiminen sitten käytännön tasolla on ja miten sitä toteutetaan, on hyvin kirjavaa, molemmat sanat kun tarkoittavat eri ihmisille eri asioita. Meillä toiminnallinen oppiminen on muutakin kuin toimintatuokioita, meillä se on arkea. Lapsilähtöisyys tarkoittaa meille sitä, että toiminta lähtee lapsesta ja se rakennetaan lapsen ympärille, lapset rakentavat sen itse.
Tällä viikolla niin isoilla kuin pienilläkin on ollut ihan huikeat luontoretket. Sää suosi molempia porukoita ja lapset alkavat olla oikeita ”vilskeläisiä” idearikkaina touhuajina…
Pienten metsäretkipäivänä nautimme kauniista säästä. Kummallista kyllä marraskuu ja lämpöä +11¤.
Pikku neidit olivat kehittäneet metsään ihan oman keinun. Voi, jos olisin voinut kuvata videota ja laittaa tänne nettiin teidän iloksi sen naurunkiherryksen. Keinu kaatuneesta puunrungosta aiheutti ihmetystä. Kyllä, se keinuu!
Nuoret herrat taas purkivat lahoa puuta ja ihmettelivät mitä se on syönyt. Sitä voikin kummastella..
Yksi pikkukaveri taas tutki kallionkoloa. Hän mietti miten voi päästä sen sisään. Äärettömän hyvä hahmotustehtävä. Kokeillen ja tutkien hän änkesi itsensä sisään.
Takaisin tulo olikin taidetta, sillä jos palapeli kehittää hahmottamista ja on helppo tehdä ja rikkoa, on omalla keholla tehtävä hahmotustehtävä haastava siksikin, että sitä ei voi rikkoa!
Kaikille tiedoksi: kallion sisästä päästiin ulos ehjänä ja henkilökunta ei antanut minun enää testata ja ahtautua sinne sisään. :)
Takaisintulomatkalla pienet jalat väsyivät. Eväsreput oli jo tyhjennetty ja haastava metsämaasto oli väsyttänyt pikku seikkailijat ihan puhki.
Toiminnallinen oppiminen on sitä, että opitaan toimimalla joka hetkessä. Niinpä takaisintulomatka oli pelkkää oppimista. Uudet kuviot houkuttivat juoksemaan eteenpäin. Joka kerta
ihmeteltiin mikä kuvio?
Onko se suurempi kuin?
Ovelaa vai mitä? Pian ollaan jo ruokapöydässä.
Kalervon terveiset Isojen vilskeläisten retkeltä
Lähdimme ensiksi ihastelemaan sumu merenrantaan retkipaikallemme. Ihastelimme sumua ja värimaailmaa, keltaisesta sinisen ja harmaan eri sävyihin.
Rannassa olevan pienen kuormalavan päälle ahtauduttiin porukalla, yhteistyöllä toista auttaen kaikki mahtuivat ja pysyivät siellä. Yhteistyötä, läheisyyttä, hyvä harjoitus siihen, että kaikkia tarvitaan.
Sitten suunta kohti metsää. Päätettiin äänestämällä eväspaikasta ja kallionhuippu metsän keskellä voitti niukasti merenranta vaihtoehdon.
Tiukan kipuamisen jälkeen, oravan talvivarastoja ihmetellen pääsimme sumupilven yläpuolelle. Nautimme eväät kalliolla auringonpaisteessa. Eväslaatikot ja juomapullot eivät tahtoneet pysyä ylhäällä, vaan ne halusivat laskea alas rinnettä, mutta kaverit auttoivat, että saatiin eväsrasiat pelastettua.
Tanja ihasteli upeaa maisemaa ja sitä kuinka mahtava ympäristö meillä onkaan retkeilylle. Niin voiko työpäivää paremmin viettää.
Eväiden syönnin jälkeen lapset säntäsivät leikkimään kaatuneille puunrungoille. Osalla pojista oli siellä tykkiasema ja pääsin tutustumaan myös päämajaan kuusen alaoksien alle.
Puunrungosta löytyi kuin avaimenreikä ja siihen soviteltiin oksasta tehtyä avainta. Muut tutkivat lähiympäristöä seuraten polkuja ja Kalervoa.
Sitten laitettiin reput selkään ja lähdettiin laskeutumaan päiväkotia kohti.
Retkellä opittiin ja harjoiteltiin yhdessä toimimista, yhdessä päättämistä, yhteiseloa ilman kilpailua… kaikki voivat olla voittajia!