"Rakasta minua eniten silloin kun sitä vähiten ansaitsen"

Olimme Liisa Ahosen päivänluennolla "Haastavista kasvatustilanteista seesteiseen arkeen".

Olen mykistetty. Olenhan minä herkkä, mutta harvoin yhden luentopäivän aikana sinä käyt kaikki tunteiden kirjon läpi; pidätin itkua, tunsin syyllisyyttä, nauroin, tunsin myötätuntoa ja puhisin raivoa.

Liisalla on ilmiömäinen tapa puhua, hän heiluttelee käsiään, käyttää äänenpainojaan ja kertoilee sujuvasti arjestaan niin perheestä kuin töistäkin, hän kertoo niin, että kuulijat lumoutuvat kuulemaan. Tärkein on kuitenkin sanoma, mitä hän kertoo.

Kirjoitin kynä sauhuten muistikirjani sivuja. Ahnehdin itseeni tietoa, paljon tuttuja asioita mutta hyviä muistutuksia. Liisa puhui, kun meidän Vilskeen arvoista.

Tarkoitus onkin tehdä loppuhenkilökunnalle Liisan materiaalista luento, jossa avata asioita.

Haluan avata Liisan luentoa vielä vähän teillekin, minusta niitä tärkeämpiä pointteja.

 

"Yksikään lapsi, ei käyttäydy tahallaan haastavasti, haastavan tilanteen takana on aina joku syy"

 

Joskus olisin voinut olla asiasta toistakin mieltä, silloin kun en vielä kyennyt näkemään niin syvälle kun nyt näen. Silloin, kun en kyennyt nousemaan tilanteiden yläpuolelle ja rakastamaan "pikku kiukkupusseja" ehjäksi.

Jossain vaiheessa sen vain tajusi, sen haastavan käytöksen takana on aina jotain suurempaa. Joskus syy voi löytyä ihan neurologista, joskus vain siitä, että elämä on kohdellut epäreilusti. Meidän tehtävä aikuisina on selvittää mikä haastavin tilanteen takana oleva syy on?

 

"Kaikki lähtee aina laadukkaasta vuorovaikutuksesta"

 

Opimme sosiaaliset ja vuorovaikutustaidot lapsena. Ne ovat elämämme tärkeimmät taidot, ne ovat nyt jo tutkimuksienkin mukaan suoraan verrannolliset yksikön menestykseen läpi elämän. Tällä Liisa Ahonen viittasi inhimilliseen menestykseen, siihen että olen hyvä juuri tällaisena. Olen riittävä juuri nyt ja onnellinen. Toki sosiaalisilla ja emotionaalisilla taidoilla on suora verrannollisuus myös taloudelliseen menestykseen sillä yleensä sosiaaliset ihmiset menestyvät elämässään ja taloudessaan paremmin. Varhaislapsuudella on hyvin keskeinen rooli sosiaalisten ja emotionaalisten taitojen kehityksessä. Aikuinen on lapselle aina kuin peili. Millaisen mallin minä annan? Miten puhun muista ihmisitä, kun he eivät ole paikalla? Mitä tuot työyhteisöösi?

Kannat sisälläsi omaa lapsuuttasi. Sinun täytyy kasvaa itse, jotta voit kasvattaa myös tasapainoisia lapsia.

Kaikilla tunteilla on paikkansa, opi sanoittamaan tunteitasi sillä kehosi kertoo ne kuitenkin. Opi reflektoimaan itseäsi, mitä haluat viedä eteenpäin? Katso peiliin, jos tunnet piston sydämessäsi, ota se vastaan mahdollisuutena kasvaa. Kaiken tärkeintä on tunnistaa itsensä ja kasvaa.

 

”Tunteet ovat kuin aaltoja, me emme voi tietää mitä aaltoja on tulossa, mutta voimme päättää minkä aallon päällä surffaamme.”¨

 

Itsesäätelytaidot tarkoittavat ihmisen kykyä säädellä tunteitaan. Käyttäytymistään ja kognitiotaan ympäristölle suotavalla ja omien tavoitteidensa mukaisella tavalla. Tärkeitä taitoja ovat  Itsesäätelytaidot ja tunteidensäätely.  Näiden taitojen säätelyyn vaikuttaa paljon temperamenttimme ja persoonamme.  Kasvatus ja rajat muovaa meitä myös paljon. Tärkeintä on aina asenne; se että lapsi kokee, että aikuinen keskustelee, ymmärtää ja antaa tilaa.

”Rajat on rakkautta” On tärkein muistisääntömme, varsinkin silloin kun ajattelemme että lapsella on uhmaikä, mutta uhmaikääpä ei ole olemassakaan, on vain voimakkaita tunteenpurkauksia. Nämä taidot eivät kehity ikäsidonnaisesti vaan jokaisella omaan tahtiin.

Aikuisen kuuluu olla auktoriteetti mutta lapset päättävät sen, onko aikuinen heidän arvoisensa. Auktoriteetti ei vie kuitenkaan pois lämmintä vuorovaikutusta ja empatiaa. Vuorovaikutuksen laadulla on suunnattoman suuri merkitys varsinkin ristiriitatilanteissa. Miten hoidat riidat? Osaatko asettua aikuiseksi, lapsen kiukuttelun yläpuolelle raukkaudella ja ymmärryksellä.

 

Loppuun Liisa kiteytti vielä tärkeimmän. POSITIIVISUUDEN.

Se mihin keskityt, kiinnität huomiota, lisääntyy, positiivisuus lisää positiivisuutta.

Mitäs jos koittaisit nähdä kaikissa tilanteissa, kaikissa lapsissa ensin sen positiivisuuden? Lisäisit, siihen hippusen ymmärrystä, ja rakkautta, eikö maailma paranisi edes vähän?

  Henna