Pikkutalon kuulumisia

Pikkutalon lasten syksyyn on mahtunut syksyn ja luonnon ihmeiden tarkastelua, seikkailua, leikkitaitojen harjoittelua ja liikunnan iloa.

1.jpg
2.jpg

Metsäretkillä olemme ihmetelleet luonnosta löytyviä asioita ja tarkastelleet myös kuvien kautta, mitä ovatkaan kaikki nämä ihmeelliset asiat luonnossa ja löydämmekö niitä ympäriltämme. Punertuneet mustikanvarvutkin näyttivät lasten mielestä ihan kukilta, niin kauniin värin ne ovat saaneet!

Ja mitä ovat nuo pienet pallerot maassa? Miksi niitä ei saa koskea? Saako kepillä koskea? Onnimannin suloisen paikan myötä olemme huomanneet, että metsä on pullollaan suloisia paikkoja. Pikkukarhut voivat rakentaa kolonsa männynoksien alle.

3.jpg
4.jpg

 

 Luonto tarjoaa myös oman sohvan, jossa voi levähtää välillä porukalla. Kahden puun välistä voi seurata live-esityksiä. Osaakohan Mammu esittää Ryhmä Hauta?

 

5.jpg

Pikkutalossa retket ovat viikon kohokohta. Niihin valmistaudutaan innolla ja tärkeää on tietää, että koska eväät syödään. Metsä on luonnon oma motoriikkarata ja siellä on hyvä harjoitella motorisia taitoja.

6.jpg
7.jpg

Retket ovat suuri tutkimusmatka pienille tutkijoille.

8.jpg

Pikkutalon isot pääsivät myös retkeilemään Kupittaalle. Ihastelimme vesilintuja, kanoja ja kuuntelimme kukon kiekauksia.

9.jpg
10.jpg

Linja-autolla matkustaminen oli lapsista jännittävää ja hauskaa. Lapset tunnistivat matkalla paljon tuttuja paikkoja, joista oli kiva päästä kertomaan toisille. Joillekin lapsille linja-autolla matkustaminen oli jo tuttu juttu, mutta joillekin se oli uutta ja ihmeellistä. Lapset muistivat hienosti, miten toimimme liikenteessä.

11.jpg

Pääsimme seikkailemaan puistoon ja tietysti syömään eväitä.
Isänpäivän lähestyessä saimmekin haasteen: Mistä löydämme kuusipuun? Koska vain kuusesta voi pudota kuusenkäpyjä. Onneksi meillä oli matkassa yksi mallikäpy, jotta tiesimme mitä etsiä. Lähdimme seulomaan lähimetsiä, mutta kuuset olivat melko harvassa. Männynkäpyjä kyllä löytyi paljon, mutta ne eivät näyttäneet yhtä suurilta ja pitkulaisilta, kuin kuusenkäpymme. Etsimme ja etsimme, kunnes vihdoin löysimme kuusen! Ja mikä parasta, kuusi oli tiputtanut meille kuusenkäpyjä. Poimimme kävyt mukaan, ennen kuin oravat ehtivät paikalle. Kuusenkävyistä lapset taiteilivat ihanan persoonallisia Säätieteilijäpeikkoja. Säätieteilijäpeikko tulisi ripustaa ulos, jolloin sääpeikko voi havainnoida ja kertoa millainen sää on.

12.jpg

Tässä säätieteilijäpeikon ohjeet:

Ripusta peikko ulos.

Aurinkoisella ja kuivalla säällä suomut pysyvät auki.

Sateisella ja kostealla säällä suomut menevät suppuun.

Tuulisella säällä peikko keinuu.

Pienellä tuulella vain hiukset liikkuvat.

Pakkasella peikko on huurteessa.

 Syksyllä lehtien päätyessä maahan, hiekan keräännyttyä leikkimökin lattialle ja ilman kylmennyttyä, onkin hyvä lämmitellä pihatalkoilla! Haravoimme lehdet pihalta, järjestelimme ja siivosimme leluvaraston, putsasimme ja järjestelimme leikkimökin ja pyyhkisimme leluja kiiltäviksi. Innokkaat lapset harjailivat vuorotellen leikkimökin lattiaa ja työnsivät rekan kyydissä lehtiä pois pihalta.

13.jpg
14.jpg

  Haravointi on kivaa!                                                 Mutta parasta on telmiä lehdissä.

15.jpg
16.jpg
18.jpg
17.jpg

Kärryyn mahtuu paljon lehtiä ja niiden kärrääminen oli supersuosittua.

”Mä haravoin tällä pikkuharavalla.”

Pidimme välissä myös taukoa pihatöistä ja lämmittelimme lämpimällä mehulla, eväillä ja rusinoilla.

Pihaleikit ovat mahtavia ja me nautimmekin niistä säässä kuin säässä. Sateen tullen, lapset näkevät kaikki mahdollisuudet, mitä veden kanssa voi leikkiä. Keittelimme yhdessä kuravelliä, kalastelimme vesilammikosta ja rakentelimme puroja. On kiinnostavaa katsella, kuinka vesi valuu pitkänä purona ja kuinka pitkälle vesi riittää!

20.jpg
23.jpg
21.jpg

Myös sisällä on kiva leikkiä ja jumppailla. Olemme harjoitelleet erilaisia liikkumistaitoja ja harjoitettu motoriikkaa temppuradoilla. Lasten ykkössuosikki on tietysti liukumäki puolapuista! Ensin harjoitellaan kiipeämistä puolapuita pitkin ja sitten liu’utaan alas yksin tai kaverin kanssa.

24.jpg
25.jpg

Konttaaminen tunnelissa on hauskaa ja jännittävää sekä hyvin tarkkaa puuhaa.

26.jpg

Leikki- ja kaveritaitoja on tärkeä harjoitella. Miksei toisia saa satuttaa? Mitä pitää tehdä, jos toista satuttaa vahingossa? Miksei kaverin hiekkakakkuja saa rikkoa? Miten pyydetään kaveri leikkiin tai miten leikkiin tullaan mukaan? Mietimme nukketeatterin keinoin myös, että mitä tehdään, jos monen haluamaa lelua onkin vain yksi? Pyysimme osan Hippuloista ja Vimpuloista mukaan teatteriin. Kolmevuotiaat lapset, jotka itsekin harjoittelevat kyseisiä taitoja, opettivatkin hienosti pienemmille pikkutalolaisille, että lelulla voidaan leikkiä vuorotellen, jolloin molemmat saavat leikkiä halutulla lelulla. Tulimme myös siihen tulokseen, ettei toisia saa satuttaa, vaikka kuinka paljon harmittaisi toisen käytös.

27.jpg
29.jpg

Lopuksi lapset pääsivät vielä kokeilemaan käsinukeilla esittämistä!