Vilskeen jouluterveiset monella kielellä :)

Dokumentoijana ; Tresa

Viime jouluna koko Vilsken perhe sai onnea nauttia monista hetkistä yhdessä, emmekä ole vielä pystyneet jakamaan kanssasi ja me haluaisimme että te tolisitte myös onnea nauttimaan niistä.

Aloitimme ottamalla meidan joulua vastaan marraskuun viimeisenä perjantaina. Me juhlimme suurta juhlia yhdessä! Ensin puutarhassa, jossa kaikki yhdessä, perheet myös, kuuntelimme joulurauhanjulistusta ja lauloimme mukavia joululauluja. Sitten lapset ja opettajat viettävät innokkaasti joulun rauhallista pikkujoulua, jossa kaikki voisimme tuntea joulun henkeä nauttia rauhallisesta ja kiireettömästä päivästä, jossa kaikki oli suunniteltu lapsille nauttimaan suurimmasta osasta rauhaa ja rakkautta, joka aina tuo meille joulua. Lapset eivät tienneet, että tämä oli vasta alkua ja että kun olimme valmistautumassa vapaapäivien saapumiseen, löydämme itsemme kolmen tonttu-oven saapuessa, joissa oli paljon tunteita, yllätyksiä ja uusia asioita.

tresa9.jpg

Ensimmäisten tonttu-oven saapuminen osui samaan viikkoon, jolloin juhlimme Suomen itsenäisyyttä ja kuinka onnekas me olimmekaan sillä sen ansiosta pystyimme löytämään monia asioita maastamme.

tresa1.jpg

Tonttu antoi meille tehtävän, jonka tarkoituksena oli auttaa häntä täyttämään pisteitä jotka hänen leppäkerttu menetti. Me tarvitsimme vastattava kysymyksiin jotka liittyvät kulttuuriin ja maahan, ja voisimme palauttaa hänen pisteet. Lisäksi huomasimme että leppäkerttu on maan kansallinen hyönteinen! Esimerkiksi meidän oli vastattava kysymyksiin, kuten kansalliset eläimet, mitä eläin on vaakunassamme, mitä kieliä puhutaan Suomessa tai mitä värejä kansallinen lippu on. Pienien kanssa vastaukset olivat hyvin hauskoja jotkut heistä uskoivat että kilpissämme voit löytää virtahepo.. VIRTAHEPO!

tresa7.jpg

Onneksi isot oli hyvin selkeät vastaukset ja selitti muille pienille jotka löysimme meidan vaakunassa se on leijona. Mutta ei vain, kaikkien joukossa myös löydämme että Suomessa puhumme kahta virallista kieltä: suomi ja ruotsi, että meidan lippu on valkoinen ja sininen ja että kansallinen eläimemme ei ole muu kuin ruskea karhu. Lopuksi, sen kanssa mitä me opimme voisimme auttaa leppäkerttä löytämään seitsemän pistettä jotka hän menetti. Jotta voisimme yllättää meidan tonttun!

Tällä viikolla juhlimme itsenäisyyspäivää meidan päiväkodissa. Aloitimme lipun nostamisen pihalla ja vierailun presidentti Sauli Niinistö ja ensimmäinen nainen Jenni Haukio. Mikä suuri kunnia! Heidän kanssaan voisimme katsoa meidan videon yhteenvedon kaikista valokuvista vuodesta 2018 ja sitten harjoitella meidan seuraavaa joulujuhla. Vaikka presidenttimme ja vaimo olivat hyvin tärkeä tuomaristo, lapsemme tekivät suuren työn ja jättivät kaikki suun auki.

tresa5.jpg

Joulukuun toinen viikko me olimme yllättyneitä saapuessa meidän toisesta tonttuovesta. Sen vieressä löysimme kirjeen jossa meidän tonttu kutsui meidät löytää joulun todellinen henki, aineettomia lahjoja. Hän halusi että me kaikki opimme nauttia kaikista näistä aineettomista lahjoista joka täyttää meidät niin emotionaalisesti kuten esimerkiksi: anna kaverille hali kun hän tarvitsee, antaa apua perheillemme kun heillä on paljon työtä, ruokkia metsäeläimiä kun heillä on ongelmia löytää ruokaa, mene siliita pienet kun he menevat nukuu päivääunissa tai mene laulamaan piristää päivä hieman yhteisön vanhimmista. Löysimme toimimme että nämä lahjat eivät ainoastaan edistä vastaanottajaa mutta myös täyttäkää sydän, joka antaa heille.

tresa3.jpg
tresa6.jpg

Samaan aikaan tällä viikolla niin erikoinen, voimme myös näyttää perheillemme mitä olimme työskennelleet ja tehneet . Me pystyimme heidän kanssaan kaunis Joulujuhlat, missä me kaikki tunnemme hyvin palkittu näemme kaikki ponnistuksemme muistimme joulun kappaleet ja teatterit, he olivat olleet sen arvoista. Me jaamme perheidemme kanssa kaunis juhla minkä me kaikki tulemme muistamaan.

Viime viikolla ennen vapaapäiviä me kaikki olemme hyvin onnekkaita saatuaan uuden tottuoven, vieressä jonka löysimme kirje ja mukava saunatonttu odotin ahdistusta löytää. Mikä sattuma, samaan aikaan uuden oven saapumisen Wilma ja Tresa olivat jääneet uimaan. Aivan kuten se on tehty Espanjassa, Tresa oli ymmärtänyt että he menevät nauttimaan päivästä rannalla tai uima-altaalla erittäin lämpimässä paikassa, mutta ... miten väärin hän oli! Wilma ja saunatonttu kutsutaan Teresa nauttimaan päivän saunasta ja uimasta jäävedessä, jäävedessä!

tresa2.jpg
tresa8.jpg

Alussa Tresalla ei ollut mitään selvää... Pelkäsin hyvin kuumana saunassa ja hyvin kylmässä vedessä, mutta Wilma pystyi opettamaan sama aikaa kun hän lukee kirjain Tresalle, koska hänen ei tarvitse pelätä. Hän alkoi jakaminen hänen kanssaan kaikki mitä tarvitset saunapäivään, ja he opettivat hänelle paljon kauniita kappaleita jotka saavat meidät tuntemaan valtavan halun juosta nauttimaan saunapäivästä. Ennen viimeistelyä Wilma ja kaikki lapset olivat vakuuttaneet Tresan että me ansaitsimme viikko rentoutuminen ja hauskaa saunassa ennen kuin aloitat ansaittuja Joululomat.

Lopulta meillä oli suuri yllätys joulupukista ja kaikista hänen tonttut. Viimeinen päivä löydämme alla joulukuusta monet joululahjat niin, että kaikki Vilsken lapset voisivat nauttia heistä lomien jälkeen. Siellä oli: kuorma-autot, polkupyörät, skootterit, moottoripyörät ... Mikä kaunis yllätys!

Aloitamme uuden vuoden suurella innolla ja ilolla, ja haluamme jatkaa työtämme rakkaudella ja kunnioittamalla lapsia ja säilyttämällä nämä kauniit arvot jotka joulu jätti meidät sydämessämme. Toivomme, että meillä on paljon uusia asioita jotka kertovat sinulle pian.

Tervehdys kaikille, Tresa.


La pasada Navidad toda la familia de Vilske tuvimos la suerte de disfrutar de muchos momentos juntos que todavía no hemos podido compartir con vosotros y que nos encantaría que también tuvierais la suerte de disfrutar.

Empezamos dando la bienvenida a la navidad el último viernes de noviembre con una gran fiesta. Primero en el jardín donde todos juntos, familias incluidas, escuchábamos nuestro manifiesto navideño y cantábamos bonitas canciones. A continuación, niños y maestros continuábamos entusiasmados nuestra fiesta a la que llamamos la paz de navidad donde todos pudimos empezar a sentir el verdadero espíritu de la navidad, gozando de un día tranquilo y sin prisas donde todo estaba pensado para que los niños disfrutaran al máximo de la paz y el amor que nos trae siempre consigo la navidad. Lo que no sabían los niños, es que esto era solo el comienzo y que mientras nos preparábamos para la llegada de las vacaciones nos iríamos encontrando con la llegada de tres puertas de nuestros elfos que vendrían cargadas de muchas emociones, sorpresas y cosas nuevas por aprender.

La llegada de la primera puerta coincidió con la semana en la que celebramos la independencia de Finlandia, que suerte tuvimos que gracias al elfo que habita en ella pudimos descubrir muchas cosas de nuestro país. El elfo nos encomendó un trabajo que consistía en ayudarle a completar las manchas que su mariquita, el insecto nacional, había perdido. Para ello, debíamos responder preguntas relacionadas con la cultura y el país como por ejemplo: cuáles son nuestros animales nacionales, que animal se encuentra en nuestro escudo, que idiomas se hablan en Finlandia o que colores componen nuestra bandera nacional. Con los pequeños las respuestas fueron de lo más divertidas, algunos de ellos creían que en nuestro escudo podías encontrar un hipopótamo… ¡Un hipopótamo! Por suerte, los más mayores tenían las respuestas muy claras y les explicaron a los más pequeños que en el escudo el animal que encontramos es un león. Pero no solo eso, entre todos también descubrimos muchas otras cosas, descubrimos además que en Finlandia hablamos dos lenguas oficiales: el finés y el sueco, que nuestra bandera es blanca y azul y que nuestro animal nacional no es otro que el oso pardo. Finalmente con el conocimiento de todos pudimos ayudar a la mariquita a encontrar los siete puntos que había perdido y darle una grata sorpresa a nuestro elfo.

Esta misma semana celebramos el día de la independencia en nuestro jardín de infancia. Empezamos alzando la bandera en nuestro patio y recibiendo la visita de nuestro presidente Sauli Niinistö y nuestra primera dama Jenni Haukio, ¡qué gran honor! Con ellos pudimos compartir un video resumen con todas las fotografías de 2018 y a continuación ensayar nuestra próxima fiesta de navidad. Aunque nuestro presidente y primera dama fueron un jurado muy importante, nuestros niños lo hicieron de maravilla y les dejaron a todos con la boca abierta.

La segunda semana de diciembre nos sorprendimos con la llegada de la segunda puerta de nuestros elfos. En ella encontramos una carta en la que nuestro elfo nos invitaba a descubrir el verdadero espíritu de la navidad, lejos de los regalos materiales. Deseaba que todos aprendiéramos a disfrutar de todos esos regalos inmateriales que tanto nos llenan emocionalmente, como por ejemplo: dar un abrazo a un amigo cuando este lo necesita, brindar ayuda a nuestras familias cuando estas tienen mucho trabajo, dar de comer a los animales del bosque cuando tienen problemas para encontrar comida, hacer compañía a los más pequeños durante la siesta o salir a cantar para animar un poco el día de los más mayores de nuestra comunidad. Y descubrimos que estos regalos no solo aportan al que los recibe, sino que además llenan el alma de quien los regala.

Coincidiendo con esta semana tan especial, nosotros también pudimos entregar a nuestras familias aquello por lo que habíamos estado trabajando con tanto esmero. Pudimos compartir con ellos nuestra preciosa fiesta de navidad, donde todos nos sentirnos muy recompensados al ver que todos nuestros esfuerzos para recordar nuestras canciones y teatros navideños habían merecido mucho la pena. Compartimos con nuestras familias una fiesta preciosa que todos recordaremos.

La última semana antes de las vacaciones nos sentimos todos muy afortunados al recibir una nueva puerta de elfo junto a la que encontramos una carta y un bonito elfo de sauna que esperaba ansioso ser descubierto. Qué casualidad que coincidiendo con la llegada de la nueva puerta Wilma y Tresa habían quedado para salir a nadar. Tal y como se hace en España, Tresa había entendido que irían a disfrutar de un día en la playa o la piscina en un sitio muy cálido, pero… ¡que equivocada estaba! Wilma y el elfo de sauna la invitaban a disfrutar de un día de sauna y de baños en agua helada, ¡Helada! Al principio Tresa no lo tenía nada claro… tenía mucho miedo a pasar mucho calor en la sauna y mucho frío en el agua, pero Wilma con la ayuda de la carta, pudo enseñar a Tresa porque no tiene por qué tener miedo. Empezaron compartiendo con ella todo aquello que necesitas para un día de sauna, continuaron enseñándole un montón de canciones hermosas que nos hacen sentir un tremendo deseo de correr a disfrutar de un día de sauna. Antes de terminar Wilma y todos los niños habían convencido a Tresa de que nos merecíamos una semana de relax y diversión en la sauna antes de empezar las merecidas vacaciones de navidad.

Finalmente tuvimos una gran sorpresa de parte de Papa Noel i de todos sus elfos. El último día encontramos debajo de nuestro árbol muchos regalos de navidad para todos los niños de Vilske pudieran disfrutarlos a la vuelta de las vacaciones. Había: camiones, bicicletas, patinetes, motos… ¡Qué bonita sorpresa!

Empezamos el año nuevo con mucha ilusión y alegría, deseando continuar nuestro trabajo con amor y respeto hacia los niños y preservando estos bellos valores que la navidad nos dejó en el corazón. Esperamos pronto tener muchas cosas nuevas que contaros.

Un saludo a todos, Tresa.


Last Christmas, the whole Vilske family were so lucky to enjoy many moments together that we have not yet been able to share with you and that we would love that you also had the luck to enjoy them.

We started by welcoming Christmas on the last Friday of November with a big party. First in the garden, all together including families, we listened to our Christmas proclamation and sang beautiful Christmas songs. Then, children and teachers continued enthusiastically our party inside, called Christmas peace, where we all began to feel the true spirit of Christmas enjoying a quiet and unhurried day where everything was designed for children to enjoy the peace and love that Christmas always brings. Everything was designed for children to enjoy the fullest peace and love that Christmas always brings us. But what the children did not know, it was that this was just the beginning and that while we were preparing for the arrival of the holidays we would be surprised with the arrival of three elf doors that would come loaded with many emotions, surprises and new things to learn.

The arrival of the first door coincided with the week in which we celebrated the independence of Finland, what luck we had that thanks to the elf who lived in our first door we were able to discover many things of our country. The elf entrusted us with a task that consisted in helping him to complete the spots that his ladybug, the national insect, had lost. To do our task, we had to answer questions related to the culture and the country such as: what are our national animals, what animal is found on our shield, what languages are spoken in Finland or what colours make up our national flag. With the little ones the answers were very funny; some of them believed that in our shield you could find a hippopotamus ... A hippopotamus! Luckily, the older ones had very clear the answers and explained to the little ones that on the shield the animal we found is a lion. But not only that, we also discovered many other things; we also discovered that in Finland we speak two official languages: Finnish and Swedish, that our flag is white and blue and that our national animal is the brown bear. Finally with the knowledge of all, we were able to help the ladybug to find the seven points that she had lost and to give a pleasant surprise to our elf.

This week we celebrate Finland's Independence Day in our kindergarten. We started raising the flag in our garden and receiving the visit of our president Sauli Niinistö and our first lady Jenni Haukio, what a great honour! With them we shared a video summary with all the photographs we take during 2018 and then rehearse our next Christmas party. Although our president and first lady were a very important jury, our children did a great job and left everyone with their mouths open.

The second week of December we were surprised with the arrival of the second elf door. In it we found a letter in which our elf invited us to discover the true spirit of Christmas, far from material gifts. He wanted everyone to learn to enjoy all those immaterial gifts that fill us emotionally, such as: giving a hug to a friend when he needs it, helping our families when they have a lot of work, feeding the animals of the forest when they have problems finding food, keeping the little ones company during the napping time or going out to sing to gladden the day of the oldest ones in our community. And we discover that these gifts not only contribute to those who receive them, they also fill the heart of those who give them.

Coinciding with this special week, we were also able to give our families what we had been working with so much effort. We were able to share with them our beautiful Christmas party, where we all felt very rewarded when we saw that all our efforts to remember our Christmas songs and theatres had been very worthwhile. We shared with our families a beautiful party that we will all remember.

The last week before holidays, we were all very lucky to receive the last elf door next to which we found a letter and a beautiful sauna elf waiting to be discovered. What a coincidence that at the same time with the arrival of the new door, Wilma and Tresa had met to go swimming. As it is done in Spain, Tresa had understood that they would go to enjoy a day at the beach or at the pool; somewhere very warm, but ... how wrong she was! Wilma and the sauna elf invited her to enjoy a sauna day and a bath in freezing water, freezing! At first Tresa was not sure... she was very afraid of being very hot in the sauna and very cold in the water, but Wilma with the help of the letter that the elf had left to her was able to teach Tresa why she did not need to be afraid. They started sharing with her everything you need for a sauna day and then they continued teaching her lot of beautiful songs that make us feel a huge desire to run to enjoy a sauna day. Before finish, Wilma and all the children had convinced Tresa that we deserved a week of relaxation and fun in the sauna before starting the well-deserved Christmas holidays.

Finally, we had a big surprise from Santa Claus and all his elves. The last day before holidays, we found under our Christmas tree many Christmas gifts for all the Vilske children that way; they could enjoy them after the holidays. There were: trucks, bicycles, scooters, motorcycles ... what a nice surprise!

We start the New Year with great enthusiasm and joy, wishing to continue our work with love and respect for children and preserving these beautiful values that Christmas left us in our hearts. We hope to have many new things to tell you soon.

Regards, Tresa.

Vuosi 2018

Viime viikolla joulujuhlien jälkifiiliksissä sitä tajusin taas, kuin varkain, että vuosi on taas pian taputeltu ja on aika käydä joulun viettoon ja avata sitten taas uutta vuotta.

Jotenkin vuodet vain karkaavat. Olen opetellut elämään hetkessä. Yritän olla murehtimatta menneitä tai pelkäämättä tulevaa. Olla tässä ja nyt. Joskus on kuitenkin hyvä pysähtyä ja palata menneissä taaksepäin, muistella ja olla kiitollinen. Kiitollisuuteen meillä onkin niin paljon aihetta.

Vuosi 2018 oli meille vilskeläisille hyvin antoisa. Kaikilla on varmasti omat henkilökohtaiset muistot mutta uskon, että kirjoitan meidän suurimman osan puolesta, kun nostan tähän muutamia huippuhetkiä.

2018 talvi oli luminen ja kylmä. Ulkoilimme paljon ja kerrankin pääsimme ihan monta viikkoa harrastamaan talviurheilulajeja. Pikku Vilskeen pihalle jäädytetty luistelukenttä jäädytettiin moneen kertaan uudestaan ja uudestaan, kun aina kävi joku pieni plussa, mutta se kannatti. Moni oppi luistelemaan. Isommat tekivät retkiä myös luistelemaan Uittamon isolle jäälle, mutta tärkeintä oli, että lähes kaikki pääsivät luistimien päälle. Lapset ovat toistensa parhaita opettajia, vertaistuki ja into tarttuu.

IMG-20180207-WA0004.jpg

Myös hiihtämään päästiin. Tehtiin retkiä hiihtomajalle ja Katariinan metsiin. Hiihtäminen on motorisesti vaativa laji, mutta äärettömän hyvää liikuntaa. Eikä aina tarvitse hiihtää verenmaku suussa kovaa, välillä voi vain nautiskella.

Toki yhteisesti järjestytyissä olympialaisissa hiihdettiin paljon ja kovaa. Olympialaisissa oli monia muitakin lajeja, lasten valitsemia, tietenkin, Pilkkikisat, napakelkkailu, lumilautailu ja luistelu. Olympialaiset saivat asiankuuluvan, aloitusseremonian ja päätöksen. Aloitusseremonioissa tuotiin olympiatuli ja esiteltiin kisaajia. kuten kaikki kunnon kisat, pitihän ne päättää makkaran paistoon pihalla.

IMG_20180202_102505.jpg
IMG_20180307_101307.jpg
IMG-20180307-WA0033.jpg

Tunteista ja tunnekäyttäytymisestä puhuimme paljon. Joka perjantai huipentui tunneperjantaihin, jolloin meillä käsiteltiin eri tunteita usein pienien näytelmien kautta. Haluamme korostaa, että elämisentaidot, eli sosiaaliset ja vuorovaikutustaidot tunnetaitojen lisäksi ovat ihmisen tärkeimpiä työkaluja. Ne haluamme antaa kaikille lapsille, jotta he pärjäisivät tulevaisuudessa. Hauskoja heittäytymisiä, opettavaisia juttuja ja ennen kaikkea ajatuksia herättäviä.

Tärkeänihmisen päivää vietimme helmikuussa. Kaikki lapset olivat saaneet kutsua tärkeimmän ihmisen kylään. Nämä päivät ovat ihania, sillä lapset ovat jotenkin niin otettuja siitä, että saavat toimia isäntinä ja emäntinä omille tärkeille ihmisille. Perinne, joka antaa kaikille.

Kevät toi tullessaan Äitienpäiväkahvilan Vilskeen pihaan. Lapset olivat tietysti leiponeet ja järjestimme taidenäyttelyn kaikista töistämme ulos kahvilaan. Meillä oli siis Vilskeen lavan ympäristössä taidekahvila. Onneksi sää helli meitä ja Mamas´ Cafe oli menestys.

IMG_20180513_073539.jpg

Menestykkäästi reissusimme myös Korkeasaareen. Sää oli paras mahdollinen kissapetojen näkemiseen ja he esittäytyivätkin meille koko komeudessaan. Korkeasaaren reissussa on lapsille oma juttunsa, se lähtee jo siitä bussimatkasta, kun saat istua ystävän viereen. Jos lykästää on aikuiset muistaneet pakata oikealla ikärajalla sallittuja lasten leffoja ja iloinen pulputus käy koko menomatkan. Sitten on se ruokahetki, joka on joka kerta yhtä herkku. Lapset syövät kaksi kertaa enemmän, kuin yleensä, sillä retkellä kuuluu syödä ja ulkona kaikki maistuu paremmalta. Hyvä kun syövät, sillä seuraavat tunnit Korkeasaaressa he käyttävät koko energiansa siihen, että he tutkivat kaiken mitä eteen tulee, on nähtävä karhut, apinat, lintutalo, kamelit ja ja..

Korkeasaaren porteille takaisin, välipala nassuun ja bussiin. Sitten tulee hiljaisuus. Yleensä lähes kaikki lapset nukkuvat ja me aikuiset huokailemme sitä, miten hienosti kaikki voi sujua, kun on hyvä tiimi tekemässä yhdessä hommia. Vilskeen pihalla on jo hermostuneet äidit, joille on jo matkalta laitettu pari päivitystä, ettei leijona ole syönyt ketään ja sadevaatteita ei ole tarvittu ja ei ole oksennettu ja ollaan jo kohta takasin!

korkeasaari12.jpg

Korkeasaaren jälkeen oli melko pian aika kevät juhlan ja eskareiden päätöksen. Juhla oli varsinkin minulle hyvin merkityksellinen, sillä hyvästelimme Vilskeen ensimmäiset eskarit koulutielle. Joukossa oli muutamia, jotka olivat olleet ihan alusta asti luomassa Vilskettä meidän kanssa. Vaikka tiedämme, että he ovat saaneet meiltä hyvät eväät tulevaisuuteen on aina haikeaa päästä heitä sylistään. Se on jotenkin niin vaikea hyväksyä, että lapset kasvavat vaikkei yhtään itse vanhene.

Onneksi meillä oli vielä yhteinen Kesis-leiri. Lainaan tähän nyt henkilökohtaiselta facesivultani päivityksen se kertokoon teille kaikki  13.6.2018

” Kesiksellä. Olemme viimeksi olleet täällä tekemässä ajatustyötä Vilskeen perustamisesta vuonna 2014. Nyt olemme täällä Vilskeen eskareiden kanssa. Ihana päivä. Olemme yhdessä kokeneet niin paljon. Olen opettanut heille asioita, mutta he ovat luoneet elämääni.

Katselin tänään, kuinka tärkeänä he opettelivat tiskaamaan omat astiansa, kuinka he sirkustunneilla tekivät pyramideja ryhmässä. Olin pakahtua ylpeydestä, kun he rohkeasti kirmasivat uimaan ja he uivat, myös se vesipelkoine uimakoululaiseni! Polleana he antoivat läpyjä iltaohjelman moottoripyörä taiteilijalle ja sitä riemun kiljahduksien määrää, kun pääsimme traktorinlavalla laavulle makkaranpaistoon.

Nyt tähtitaivainen puolijoukkuetelttamme on hiljainen. Sen täyttää vaan tasainen tuhina. Tätä ennen pesimme hampaat ja sain esittelyn  star wars-hammasharjasta.

Pieni hento ääni makuupussin uumenista kysyi

-Henna, Oletko tässä koko yön?

-Olen.

- No sitten minun on turvallinen olla.

Toiselta puoleltani kuului kuiskaus

-Jos piirtäisit selkääni. Se olisi ihanaa.

Minähän piirsin ja jos ihan pikkasen herkistyin vain siksi, että olen niin onnellinen juuri nyt ja juuri tässä!”

kesis.jpg

 Herkisti kyllä sekin, mutta eri tavalla. Alkukesästä väänsimme palveluseteleiden kanssa, kuka niitä saa ja koska. Minun verenpaineet kohosi ja olin jo valmis teroittamaan sapeliani. Onneksi seteli sotkut saatiin kaupungin kanssa kuntoon ja oikeus ja kohtuus tapahtui. Saimme uusia perheitä sisälle.

Uutta henkilökuntaakin löydettiin syksyksi, sillä menetimme pari hyvää lastenhoitajaa koulunpenkille. On se hyvä, kun nuoret ihmiset löytävät itsensä ja jatkavat opintoja, tietenkin, mutta sääli heitä olisi päästää aina menemään. Anni, ihana lastenhoitajamme sai ensimmäisen Vilskevauvan ja jäi mammalomalle.

IMG_20180522_211351.jpg

Syksy toi tullessaan Onnimannin, metsän vihreänuttuisen miehen. Tästä onkin riittänyt tarinaa ja jutunjuurta koko loppuvuodeksi. Onnimannin seikkailut on vieneet meitä sienimetsään, metsän suloisempaan paikkaan ja ties minne.  

unnamed.jpg

Syksy on ollut lämmin ja värikäs ja olemme olleet entistä enemmän luonnossa. Olemme päässeet kaikki lähemmäksi luontoa.  Olemme tehneet paljon asioita yhdessä jakaneet hyviä juttuja ja tehneet yhdessä projekteja. Olemme kuin palanneet siihen mistä vilske aikoinaan lähti, yhdessä tekemiseen.

Alku talvesta piipahdimme hakemassa uusia tuulia Italiasta asti ja veimme sinne aimo annoksen vilske energiaa.

Joulun aikaan olemme sekoittaneet totaalisesti porukoita ja askarrelleet, retkeilleet ja ihmetelleet jouluntaikaa yhdessä.

Tähän loppuun sopiikin lainaus Onnimannista, tämän rakkauden mukana toivotan kaikille Rauhallista ja ihanaa joulua.

"Onnimanni jäi hetkeksi pihamaalle katselemaan loistavaa joulutaivasta.

Korkealla keskitaivaan vahvuudessa paloi kirkas, lempeä tähti.

-Se on lyhty Jumalan ikkunalla, sanoi Onnimanni hartaana.

- Ja sen nimi on rakkaus❤"

20181213_182006.jpg

Pikkutalon kuulumisia

Pikkutalon lasten syksyyn on mahtunut syksyn ja luonnon ihmeiden tarkastelua, seikkailua, leikkitaitojen harjoittelua ja liikunnan iloa.

1.jpg
2.jpg

Metsäretkillä olemme ihmetelleet luonnosta löytyviä asioita ja tarkastelleet myös kuvien kautta, mitä ovatkaan kaikki nämä ihmeelliset asiat luonnossa ja löydämmekö niitä ympäriltämme. Punertuneet mustikanvarvutkin näyttivät lasten mielestä ihan kukilta, niin kauniin värin ne ovat saaneet!

Ja mitä ovat nuo pienet pallerot maassa? Miksi niitä ei saa koskea? Saako kepillä koskea? Onnimannin suloisen paikan myötä olemme huomanneet, että metsä on pullollaan suloisia paikkoja. Pikkukarhut voivat rakentaa kolonsa männynoksien alle.

3.jpg
4.jpg

 

 Luonto tarjoaa myös oman sohvan, jossa voi levähtää välillä porukalla. Kahden puun välistä voi seurata live-esityksiä. Osaakohan Mammu esittää Ryhmä Hauta?

 

5.jpg

Pikkutalossa retket ovat viikon kohokohta. Niihin valmistaudutaan innolla ja tärkeää on tietää, että koska eväät syödään. Metsä on luonnon oma motoriikkarata ja siellä on hyvä harjoitella motorisia taitoja.

6.jpg
7.jpg

Retket ovat suuri tutkimusmatka pienille tutkijoille.

8.jpg

Pikkutalon isot pääsivät myös retkeilemään Kupittaalle. Ihastelimme vesilintuja, kanoja ja kuuntelimme kukon kiekauksia.

9.jpg
10.jpg

Linja-autolla matkustaminen oli lapsista jännittävää ja hauskaa. Lapset tunnistivat matkalla paljon tuttuja paikkoja, joista oli kiva päästä kertomaan toisille. Joillekin lapsille linja-autolla matkustaminen oli jo tuttu juttu, mutta joillekin se oli uutta ja ihmeellistä. Lapset muistivat hienosti, miten toimimme liikenteessä.

11.jpg

Pääsimme seikkailemaan puistoon ja tietysti syömään eväitä.
Isänpäivän lähestyessä saimmekin haasteen: Mistä löydämme kuusipuun? Koska vain kuusesta voi pudota kuusenkäpyjä. Onneksi meillä oli matkassa yksi mallikäpy, jotta tiesimme mitä etsiä. Lähdimme seulomaan lähimetsiä, mutta kuuset olivat melko harvassa. Männynkäpyjä kyllä löytyi paljon, mutta ne eivät näyttäneet yhtä suurilta ja pitkulaisilta, kuin kuusenkäpymme. Etsimme ja etsimme, kunnes vihdoin löysimme kuusen! Ja mikä parasta, kuusi oli tiputtanut meille kuusenkäpyjä. Poimimme kävyt mukaan, ennen kuin oravat ehtivät paikalle. Kuusenkävyistä lapset taiteilivat ihanan persoonallisia Säätieteilijäpeikkoja. Säätieteilijäpeikko tulisi ripustaa ulos, jolloin sääpeikko voi havainnoida ja kertoa millainen sää on.

12.jpg

Tässä säätieteilijäpeikon ohjeet:

Ripusta peikko ulos.

Aurinkoisella ja kuivalla säällä suomut pysyvät auki.

Sateisella ja kostealla säällä suomut menevät suppuun.

Tuulisella säällä peikko keinuu.

Pienellä tuulella vain hiukset liikkuvat.

Pakkasella peikko on huurteessa.

 Syksyllä lehtien päätyessä maahan, hiekan keräännyttyä leikkimökin lattialle ja ilman kylmennyttyä, onkin hyvä lämmitellä pihatalkoilla! Haravoimme lehdet pihalta, järjestelimme ja siivosimme leluvaraston, putsasimme ja järjestelimme leikkimökin ja pyyhkisimme leluja kiiltäviksi. Innokkaat lapset harjailivat vuorotellen leikkimökin lattiaa ja työnsivät rekan kyydissä lehtiä pois pihalta.

13.jpg
14.jpg

  Haravointi on kivaa!                                                 Mutta parasta on telmiä lehdissä.

15.jpg
16.jpg
18.jpg
17.jpg

Kärryyn mahtuu paljon lehtiä ja niiden kärrääminen oli supersuosittua.

”Mä haravoin tällä pikkuharavalla.”

Pidimme välissä myös taukoa pihatöistä ja lämmittelimme lämpimällä mehulla, eväillä ja rusinoilla.

Pihaleikit ovat mahtavia ja me nautimmekin niistä säässä kuin säässä. Sateen tullen, lapset näkevät kaikki mahdollisuudet, mitä veden kanssa voi leikkiä. Keittelimme yhdessä kuravelliä, kalastelimme vesilammikosta ja rakentelimme puroja. On kiinnostavaa katsella, kuinka vesi valuu pitkänä purona ja kuinka pitkälle vesi riittää!

20.jpg
23.jpg
21.jpg

Myös sisällä on kiva leikkiä ja jumppailla. Olemme harjoitelleet erilaisia liikkumistaitoja ja harjoitettu motoriikkaa temppuradoilla. Lasten ykkössuosikki on tietysti liukumäki puolapuista! Ensin harjoitellaan kiipeämistä puolapuita pitkin ja sitten liu’utaan alas yksin tai kaverin kanssa.

24.jpg
25.jpg

Konttaaminen tunnelissa on hauskaa ja jännittävää sekä hyvin tarkkaa puuhaa.

26.jpg

Leikki- ja kaveritaitoja on tärkeä harjoitella. Miksei toisia saa satuttaa? Mitä pitää tehdä, jos toista satuttaa vahingossa? Miksei kaverin hiekkakakkuja saa rikkoa? Miten pyydetään kaveri leikkiin tai miten leikkiin tullaan mukaan? Mietimme nukketeatterin keinoin myös, että mitä tehdään, jos monen haluamaa lelua onkin vain yksi? Pyysimme osan Hippuloista ja Vimpuloista mukaan teatteriin. Kolmevuotiaat lapset, jotka itsekin harjoittelevat kyseisiä taitoja, opettivatkin hienosti pienemmille pikkutalolaisille, että lelulla voidaan leikkiä vuorotellen, jolloin molemmat saavat leikkiä halutulla lelulla. Tulimme myös siihen tulokseen, ettei toisia saa satuttaa, vaikka kuinka paljon harmittaisi toisen käytös.

27.jpg
29.jpg

Lopuksi lapset pääsivät vielä kokeilemaan käsinukeilla esittämistä!

Karhu nukkuu

”Hyvää yötä piltit, nalle silmät sulkee. Lapsosista näkee nalle monta unta.”

Näihin säkeisiin päättyi syksyn viimeinen Nalle- tuokio viime viikolla.  Juhlinnasta huolimatta mielemme olivat haikeat, sillä nallet olivat olleet olennainen osa syksyn toimintaa. Yhdessä olimme opetelleet yhteistyötä ja ystävyyden pelisääntöjä pitkin matkaa. Nallet olivat koonneet lapset yhteen ja luoneet ryhmähenkeä. Oli syntynyt Rohkeiden Hulinoiden ja Reilujen Vilinöiden porukat, mutta mitä kaikkea olikaan tapahtunut matkan varrella...

IMG_20181123_113903.jpg
IMG_20181123_115349.jpg
IMG_20181123_115417.jpg

Alkusyksystä Hulina ja Vilinä ryhmät saivat postista kummalliset paketit. Pakettien lähettäjäksi oli kirjattu Äiti Karhunen Nallelaaksosta ja pakettien sisältä kuului kumeaa kuorsausta ja satunnaisia murahduksia. Molemmat ryhmät kokoontuivat vuorollaan omien pakettinsa ympärille tutkimaan ja tuumiskelemaan, mitä paketit saattaisi sisältää ja rohkenisiko niitä avata lainkaan. Uteliaisuus kuitenkin voitti epäröinnin ja uskalsimme raottaa hiukan pakettien kansia…

IMG_20180913_093812.jpg

Hulina ryhmän postipaketista kömpi esille pieni keltainen nappisilmäinen nallekarhu ja Vilinä ryhmän postipaketista putkahti ulos suuri ja pörröinen karhunpoikanen. Ilmassa oli selvästi ihastusta ensi silmäyksellä ja lapset halusivat heti esitellä itsensä pörröisille ystävillemme, mutta silloin törmäsimme ongelmaan nalleilla ei ollut nimiä. Pidimme lasten kanssa ideariihen ja yhteistyön tuloksena Hulinoiden nalle sai nimekseen Otso Karhunen, joka jo kohta sai hellittelymuodon Ode Banana. Vilinöiden karhunpoikanen sai lasten ideoimana kansainvälisen nimen Titi-Blue. Jo ensimmäisestä yhteisestä tuokiostamme asti sovimme, että nalleja hoidetaan Nalle- tuokioilla pareittain, sillä pienistä karhuista on suuri vastuu.

Äiti Karhunen oli lähettänyt lapsensa Vilskeeseen oppimaan ja opettamaan elämisen taitoja, kuten yhteistyötä, ystävyyttä, itsestä ja kaverista huolehtimista, vastuunottoa ja terveitä elämäntapoja.

Ensimmäisillä kerroilla ryhmät keksivät itselleen nimet, ideoinnissa hyödynsimme vahvuuskortteja, lapset äänestivät mielestään parhaiten ryhmää kuvaa vahvuusadjektiivia nousemalla seisomaan äänestystilanteessa, Hulina ryhmän kärkikahinoissa olivat huumorintajuiset Hulinat ja Rohkeat Hulinat, rohkeus voitti yhdellä äänellä, jolloin sitä äänesti koko porukka, näin sai nimensä; Rohkeat Hulinat! Vilinä ryhmä oli selkeästi yksimielisempi ja Reilut Vilinät saivat nimensä jo ensimmäisellä äänestyskierroksella.

Seuraavalla kerralla Rohkeat Hulinat ja Reilut vilinät pohtivat mm. liikennesääntöjen kautta, yhteisien sääntöjen merkitystä. Lapset ideoivat pareittain omille ryhmilleen säännöt, joita jokainen omalla peukalon jäljellään allekirjoittaen sitoutui noudattamaan.

Tässä muutamia lasten laatimia sääntöjä:

ü  Saa leikkiä

ü  Ei saa nauraa, jos toinen kaatuu

ü  Ei saa syödä myrkkysieniä tai marjoja

ü  Riidat sovitaan puhelemalla

ü  Ei saa nauraa, jos toista pelottaa

ü  Kaikki otetaan leikkiin mukaan

ü  …

Viisaita lapsia sanoisin.

IMG-20181009-WA0027.jpg
IMG-20181009-WA0019.jpg

Yksi tärkeimmistä harjoituksista, joita ensimmäisillä kerroilla teimme oli niin sanottu Ystävyyden verkko, jossa lankakerä kulki piirissä ristiin rastiin niin, että jokainen jolla kerä oli jo käynyt piti omasta kohdastaan kiinni kerän jatkaessa matkaa lapselta toiselle. Harjoitus konkretisoi yhteistyön tärkeyden sekä sen, että jokaisella on piirissä oma tärkeä paikkansa. Syntyi käsite ” ystävyyden piiri”, jonka ulkopuolelle ei saa jäädä kukaan.

IMG-20181121-WA0005.jpg

Nalle- tuokioiden edetessä pohdimme lasten kanssa sateenkaaren kauneuden salaisuutta, olisiko se yhtä vaikuttava näky, jos taivaalla hehkuisi vain yksi väri, vai onko sateenkaaren kauneuden salaisuus sen taidossa yhdistää erilaiset värit kokonaisuudeksi, jossa jokainen raita on ainutlaatuinen ja sellaisena tärkeä. Lapset vertailivat keskenään erilaisia piirteitään, teimme ryhmiä silmien värin mukaan, jonoja pituuden mukaan ja pohdimme tekeekö erilaisuus meistä eriarvoisia ja saako erilaisuudesta kiusata. Yksi Hulina tytöistä kiteytti tuokion opetuksen sanoilla: ”Me ollaan kaikki ihan eri näköisiä, ainutkertaisia ja arvokkaita.”

Seuraavilla kerroilla keskityimme pohtimaan omia ja toisten taitoja. Yhteistyössä on hyötyä monista erilaisista kyvyistä, Vilinät pohtivat omia taitojaan leikissä ” Olen harvinainen lintu”, lapset kuiskasivat  minulle vuorotellen salaisen taitonsa ja lukiessani lapusta taidon, kyseinen lapsi nousi seisomaan ja sanoi ” Olen harvinainen lintu”. Reiluista vilinöistä löytyi monenlaisia harvinaisia lintuja, yksi lintu oli taitava rakentamaan legoja, toinen piirtämään, kolmas teki voltteja ja kiitos uimakoulun meillä oli myös monta taitavaa uimaria ja sukeltajaa.

Hyvän näkeminen muissa ja tunnustuksen vastaanottaminen ovat myös taitoja, joita olemme harjoitelleet. Rohkeilla Hulinoilla oli kehupiiri, jossa piirin keskelle sai omaa tahtia tulla seisomaan ja kuulemaan muilta, missä asioissa juuri sinä olet taitava. Rohkeat Hulinat olivat sekä innokkaita ottamaan kehuja vastaan, mutta myös antamaan niitä. Reilut Vilinät taas saivat istua kehutuolilla ja vastaanottaa muiden kehuja itsestään. Lapset olivat tehneet todella tarkkanäköisiä huomioita toisistaan, meillä oli taitavia leikkijöitä, hyviä piirtäjiä, lohduttajia ja hyviä kuuntelijoita, rohkeita kiipeilijöitä, loistavia tarinankertojia, lempinimenkeksijöitä, nopeita juoksijoita, hyviä ystäviä ja ihan vaan ihania…

IMG-20181120-WA0004.jpg
IMG-20181120-WA0005.jpg
IMG-20181120-WA0010.jpg

Olemme ehtineet pohtia myös, mitä tarkoittaa jos joku on tunnollinen ja mitä on vastuunkantaminen. Hulinat tekivät pieniä dramatisointeja tilanteista, joissa joku ei olekaan hoitanut tehtäväänsä vastuullisesti ja mitä tästä seurasi. Näimme muun muassa näytelmän, jossa talonmiehet päättivätkin jatkaa aamu- uniaan, eivätkä ehtineet näin ollen auraamaan päiväkodin pihalta yön aikana satanutta lunta, seurauksena oli hangessa liukastelevia lapsia ja vanhempia. Vilinät puolestaan miettivät kodinaskareita ja kenen vastuulla kotityöt ovat ja voiko myös lapset auttaa vanhempia hoitamaan kotia. Lapset pääsivät myös käytännön harjoituksiin, kun jaoimme pienille ryhmille omia vastuualueita päiväkodissa, erityisesti pöytien pyyhinnästä suorastaan kilpailtiin ( vinkiksi kotiin😉). Muita tehtäviä olivat hiekan lakaiseminen, eksyneiden lelujen paikalleen palauttaminen, kätketyn pölyn metsästys, pienien lohdutus ja auttaminen.

Koko syksyn mittaisia teemoja ovat olleet yhteistyö, toisten kuuntelu ja kunnioittaminen sekä kaikkien osallisuus. Jokainen Nalle- tuokio on alkanut ystävyyden piiristä, jossa olemme sähkösanoma- leikillä lähettäneet jokaiselle piirissä olijalle ystävällisiä ajatuksia. Nalle- tuokiot jatkuvat taas kun pörröiset ystävämme heräilevät kevät aurinkoon. Kevään teemoja ovat mm. tunteiden tunnistaminen, kiukun selättäminen, anteeksi pyytäminen ja anteeksianto, terveys, aivojen, keuhkojen ja sydämen tärkeät tehtävät, aistit ja avun pyytäminen hätätilanteessa. Eli kevät aurinko tuo tullessaan lisää tärkeitä elämässä tarvittavia taitoja.

 Karhujen nukkuessa viettäkäämme satumaista joulunaikaa!

Toivottaa Johanna ❤