Pikkutalossa tapahtuu

Dokumentoijana Wilhelmiina

Kierien, pyörien,  laulaen ja nauraen käymme kohti joulua.

Pikainen kurkistus syksyyn, jolloin lähdimme pienin askelin etsimään kehonosiamme.

" missähän ne korvat on korvat on?"

Usein löysimme omat korvamme, mutta mahtavaa oli myös löytää kaverin ja aikuisen korvat. Oma napa on myös hirveän hauska ja sitä on metkaa näytellä kaverille. 

Olemme myös iloksemme saaneet ihana eskarit luoksemme leikkimään ja pitämään lumoavia satuhieronta tuokioita. Pienoiset katsovat ihaillen isoja eskareita, jotka osaavat jo lähes kaiken. 

Syksyllä luonnon tarjoama värikirjo sai lapset kiinnostumaan entistä enemmän väreistä. Lähdimme siis etsimään eri värejä luonnosta. Löysimme vihreitä puita, punaisia ja keltaisia lehtiä, sekä mustia kuralätäköitä, jotka osoittautuivat lapsista puita kiinnostavimmiksi.

Toimme värit myös mukaan muihin toimintoihin. Värien avulla olemma harjoitelleet mm, kokoamista, rakentamista ja laskemista. 

" minulla on kaksi punaista palikkaa".  

Punaisesta väristä pääsimmekin marraskuun vaihtuessa aistimaan talven tuloa. Pikkuvilskeen talonkulmalla on nähty tonttu. Tiistaisella metsäretkellä lapset löysivät punaisen tonttulakin puunkolosta. Pitkän pohdinnan jälkeen lapset päätyivät siihen, että metsässä asuu joulupukki ja akka. Löytämämme lakki oli kuitenkin lasten mielestä tontun pipo, se ei kuulunut pukille, eikä akalla

Päätimme ottaa "tonttupipon" mukaamme, odottelemmekin nyt josko tonttu tulisia hakemaan pipoaan jokin päivä. 

Luontoäidin meitä hemmotelessa, luonnon värit muuttuivatkin yhdessä yössä aivan täysin. 

" Heiii katso katso, täällä sataa lunta" 

" lunta, lunta, lunta" 

-  jipii, niin sataa, minkäs väristä lumi on? 

" punaista" 

- onko lumi punaista? 

" kihihi, ei ole vaan valkoista" korjaa toinen lapsi. 

Niin suuren ilon ja riemun toi lumi mukanaan! 

Vuorenvalloitus on huippu juttu, ensin kerätään taidot ja voimat ja kivutaan ison lumisen vuoren huipulle. Huipulta sitten vilkutetaan nauraen. Loppuhuipennus on tulla pyllymäkeä liukasta lunta pitkin alas, voi sitä naurun määrää. 

Lapsi katsoo ylös taivaalle ja tokaisee, " hmmm tämä tuntuu kylmältä ja märältä, hyvältä." 

Pienin askelin, teemme isoja asioita♡

Pysähdy, katso ympärillesi, oletko onnellinen?

Olin viime viikon isojen asioiden äärellä. Olin niin sanotusti lomalla.

Lomalla Vilskeestä, lomalla poissa kotoa perheen luota. Olin lomalla yksin, ihan itseni kanssa. Aikas outo juttu minulle. En ole koskaan ennen tehnyt tällaista. Nyt kuitenkin tulin tilanteeseen, että minun oli aika tehdä se, oli välttämätöntä haukata happea.

Rakasta työtäni. Olen yrittäjä. Olen kunnianhimoinen, täydellisyyden tavoittelija, ihminen, jolle mikään ei ole mahdotonta ja mikään ei ole ennen riittänyt. Haluan, että kaikkien on hyvä olla, kaikkien ja unohdan ehkä samalla vähän itseni.

Koska rakasta työtäni, teen sitä paljon. Olen aina töissä, jos en fyysisesti niin henkisesti. Vilske on osa minua. Olen siitä ylpeä. Olemme rakentaneet meidän unelman, jolle elän ja palan vahvasti.

Joku joskus varoitteli, etten vain uuvuttaisi itseäni. En ikinä Vilskeessä, kuinka voisin, olen osa sitä, Vilske on sydämeni.

Olen kertonut avoimesti, kuinka vanhassa elämässäni uuvutin itseni, poltin itseni loppuun. Se on nykyaikana yleisempää, kuin kukaan haluaa myöntää. Minäkin olen tällainen perinteinen kiltti tyttö, suorittaja, joka kantoi, veti, työnsi, huolehti, teki kaiken eikä edes huomannut väsymystään, kunnes kaatui tosi korkealta ja syvälle.

Meni kauan tunnustaa, etten jaksa, etten ole oma itseni, enkä elä elämää mitä haluan.

Tunnustamisen jälkeen alkoi kuntoutus ja eheytyminen. Pitkä prosessi, joka opetti elämästä paljon.

Olen ihminen, inhimillinen, voimavarani ovat rajalliset.

Nyt osaan tunnistaa hyvin nopeasti koska kierrokset nousevat. Koska työ alkaa viedä minua niin paljon, etten pysty hallitsemaan sitä.

Vaikka Vilske on koko elämäni, suuri rakkauteni työhön ja sen kehittämiseen vie välillä voimia. On osattava hiljentää tahtia ja tärkein, on osattava hiljentyä ja kuunnella mitä ympärillä ja minussa itsessäni tapahtuu.

Tätä olin viime viikolla tekemässä. Vetämässä happea ja ihmettelemässä mitä me olemme luoneet.

Olin ensimmäistä kertaa koko yrittäjä urani aikana viikon lukematta sähköposteja. Minä pystyin siihen ja kaikki sujui hyvin. Meillä on vahva tiimi, osaavat, ammattitaitoiset, luotettavat työntekijät, jotka lähettivät minulle ikävääni aina pieniä kuulumisia, juuri sen oikean verran, että saatoin joka ilta mennä hymyillen nukkumaan, valtakunnassamme on kaikki hyvin ja minulle on siellä oma paikka, kun palaan.

Kun pysähdyin, kuulin ja näin, mitä olemme tehneet, mitä minä olen tehnyt, kuka minä olen ja mitä minä haluan vielä tehdä. Kuinka kiitollinen olenkaan tästä kaikesta, jota ympärilläni on.

Kuinka moni muu meistä mennä puuskuttaa elämässään eteenpäin kuin höyryveturi?

Elämme ruuhkavuosia, lapset ovat pieniä, ura on luotava, asunto maksettava, on opintolainat, ystävät ja lomamatkat, joulukin tulee!

Loppupelissä kun joku pysäyttäisi, pistäisi katsomaan elämää vakavasti silmiin, sitä tajuaisi, että enemmän on vähemmän. Moni meistä ei edes tajua, että elämä jää elämättä työn ja kaiken muun kiireen takia. Että kiirehtimällä emme edes huomaa kaikkein hienoimpia hetkiä.

Onni tulee ihan pienistä asioista. Onni tulee meidän jokaisen itsensä sisältä. Siitä kun on sinut itsensä kanssa ja oppii nauttimaan itse elämästä. Kukaan toinen ei voi antaa meille meidän onnea.

Lapset ovat onnellisia, he osaavat elää hetkessä. He eivät murehdi auton talvirenkaiden vaihtoa eikä jumppakortin ostoa, he elävät tässä ja nyt.

Ehkä meidän aikuistenkin pitäisi.

Ja vielä yksi juttu..

Uskomme, että onnelliset aikuiset tekevät onnellisia lapsia ! :)

Maailmassa monta on ihmellistä asiaa..

Dokumentoijana Wilma.

Vilinöiden kanssa olemme tutustuneet luontoon ja metsän eläimiin. Vuodenaikojen vaihtelu, syksyn kääntyminen talveksi ja miten kaikki tämä näkyy luonnossa ja sen eläimissä. Miten eläimet muuttuvat, miten ne varautuvat talven varalle ja missä ne edes ovat talvella?

Katselimme kuvia eri eläinten pesistä, joka johti lapsia tutkimaan ympäristöään… ”Onko tämä tintin pesä?”

”Asuukohan tuolla alla peikkolapsi?”

Lasten majanrakennus innon kautta lapset päättivät omat eläimensä, joille suunniteltaisiin oma talvipesä. Katselimme kuvia eläimistä ja jokainen sai piirtää päättämänsä eläimen. Harjoittelimme myös saksiotetta ja leikkaamista.

Syntyi monenlaista metsän eläintä, oravasta…

käärmeeseen. Joku halusi jopa tehdä hauen ja toinen dinosauruksen!

Karhu nukkuu, karhu nukkuu talvipesässänsä... Lauloimme lauluja metsän eläimistä, joista ehdottomaksi suosikiksi nousi Karhu nukkuu. Lapset jatkoivat laululeikkiä myöhemmin vielä keskenään ja opettivat leikkiä muillekin.

Karhuleikit jatkuivat isolla porukalla metsässä. Tässä karhuperhe ja ketut ovat irrottamassa kaarnaa syötäväksi lahosta puusta. Susi on myös kutsuttu päivälliselle.

Maalasimme taustan yhteiselle metsä -taideteoksellemme, johon jokainen eläin pääsisi näkyville. Pääsimme harjoittelemaan laveeraamista isoilla maalipensseleillä yhteistyönä. Luonnosta lähti myös materiaalia mukaan taideteokseemme.

Seuraavalla viikolla etsimme metsään piilotettuja eläimiä. Eläimet löytyivät lasten mielestä todella helposti, vaikka joillakin eläimillä oli hyvä suojavärikin!

Eläimissä mukana oli myös vähän vieraampi eläin, nimittäin ilves. Sen arveltiin olevan pantteri, kunnes joku lapsi osasi kertoa sen olevan ilves.

”Nyt on meiän vuoro piilottaa!” ”Mä haluun piilottaa ketun ja oravan!” Lasten toiveesta halukkaat saivat myös piilottaa eläimiä, joita etsittiin yhdessä. Lapset keksivät hyviä piilopaikkoja. Karhukin meni ”karhun koloon” piiloon.

Pikkukarhut rauhoittuvat talviunille ♥

---

Hulinoiden arkea dokumentoi Ansu

Hulinat ovat luoneet omat voimahahmonsa. He ovat miettineet, miltä ne näyttävät, mitä erityistaitoja niillä on, mistä ne ovat tulleet, mistä ne pitävät jne. On syntynyt lentävä Supermies, ketterä Menninkäinen, Vihreä perushirviö, joka jaksaa nostaa vaikka vuoria, suursyömäri mörkö jne.

Voimahahmot alkoivat elämään metsässä. Menninkäiset, keijut, möröt ja supermiehet valtasivat metsän. Aivan huikeita leikkejä!

Voimahahmot saavat myös erilaisia tehtäviä suoritettavaksi.
Ensimmäisessä tehtävässä piti löytää oikean värisiä asioita luonnosta väripahvien päälle.

Harjoiteltiin myös enemmän/vähemmän -käsitteitä.

Tehtävän suoritettuaan metsästä löytyi pala jostakin valokuvasta. Mitä kuvassa mahtaa olla? Näkyy ainakin talon kattoa...

Tämä metsäläinen on ottanut kaiken ilon irti syksyisestä metsästä!

Pidimme Hulinoiden kanssa Lastenkokouksen, jossa mietittiin, miten he haluaisivat Rentolassa levätä ja rentoutua. Lapset toivoivat tunnelmavaloja, omia kirjoja, selästä hipsuttelua, lempisatuja...

Miten ihaniksi päivittäiset lepohetket ovatkaan muuttuneet. Satuhieronta on yksi lasten lemppareista.

Pieniä, mutta lapsille niin suuria asioita.

Uimakoulu saatiin päätökseen ja oli taas aika perinteisen eväsretken. Voi miten eväät maistuivatkaan ja kuuma kaakao oli aikast ihkua!

Voimahahmot saivat taas uuden tehtävän. Nyt tarvittiin ketteryyttä, tasapainotaitoja ja yhteistyötä -kaverin apua.

Kaikki pääsivät ylittämään esteen (onneksi, sillä alla oli kuumaa laavaa). Ketteristä ketterin oli Milli Menninkäinen.

Milli Menninkäinen löysi kuusen alta palan valokuvasta. Nyt niitä on jo kaksi. Mitä kummaa paloista muodostuukaan?

Syksyn väriloistoa

Dokumentoijana Peppi.

Syksyn aikana lasten suurena mielenkiinnon kohteena ovat olleet värikkäät, leijailevat, kuivat, märät ja rapisevat lehdet. 

Siispä otimme ilon irti näistä syksyn ihanista lehdistä: Niitä on haravoitu, heitelty ja hypelty vuorotellen lehtikasaan. Kottikärryillä pääsimme viemään lehtiä metsään siivotessamme Vilskeen pihaa. Se oli mukavaa hyötyliikuntaa ja yhteistyöllä lehdet tuli haravoitua nopeasti ja kaikilla oli kivaa!

Lähdimme seuraavaksi tutkimaan lehtien värejä. Etsimme vesiväripaleteista lehtien värejä ja tutkimme ulkona, mitä värejä puista löytyy. Värejä löytyi yllättävän paljon! Lapset pääsivät maalaamaan itse lehtiä. Näiden joukosta löytyi myös sinisiä, pinkkejä ja violetteja lehtiä...Eräs lapsi lähti spontaanisti sekoittelemaan värejä positiivisin tuloksin: "Mitä tulee jos sekoitan punaista ja sinistä...Se on liilaa, vau!"

Seuraavalla viikolla lehdet leikattiin irti paperista. Samalla harjoittelimme saksien käyttöä. Muutaman lapsen osalta leikkaaminen muuttui todellisiksi lehtitalkoiksi kun he innostuivat leikkaamaan lehtiä oikein urakalla!

Lehdet kiinnitettiin vuodenaikapuuhun, jonka avulla seuraamme luonnon muodonmuutosta vuodenaikojen mukaan. Nähtäväksi jää, milloin puuhun ilmestyy ensimmäiset lumihiutaleet...Pakkaset ovat nimittäin jo alkaneet näyttäytyä, kuten myös Vilskeen yksi suosikkilauluista: Pakkanen paukuttaa! Eräs lapsi totesikin tänään pihalla toiselle lapselle: "Arvaas mitä, torstaina on luvattu lunta!"

"Paukuttaa, paukuttaa, pakkanen paukuttaa!"

Pian se talvi tulee nyt on jo niin kylmä että hanskojakin on pakko pitää kädessä!

Mutta on se syksy silti ihmeellinen, kaunis. Kyllä sitä passaa ihmetellä!