Onko tuottavuus tärkeintä?

Seurasin ehkä hieman järkyttyneenä erään nettifoorumin keskustelua. Siellä eräs äiti kyseli toisilta äideiltä, että pitäisikö hänen olla huolissaan, kun hänen lapsen päiväkodista on tullut vain nämä (olikohan siinä viisi) puuväreillä piirrettyä tuotosta koko vuonna. En ehkä ollut järkyttynyt äidin kysymyksestä, pidin sitä normaalina tietämättömyytenä ja sinä että hän oli aidosti kiinnostunut lapsensa päiväkodin touhuista, vaan siitä mielettömästä palauta määrästä minkä hän sai. Tai ehkä siitä, millaista keskustelua ”tuotokset” aiheutti.

Siis mitä ihmiset ajattelee?

Päiväkodin tasoako mitataan lapsen tekemillä tuotoksilla?

Ajatteleeko ihmiset oikeasti, että nykypäivänä lapsen tärkein tehtävä on tuottaa ”tuotoksia”?

Kenelle he niitä tekevät?

Tämä ehkä kiihdytti mielenlaatuani, sillä olimme juuri edellisellä viikolla puhuneet henkilökunnan kanssa arviointipäivässämme siitä, ketä varten me työtämme teemme, lapsia vai heidän vanhempiaan?

Onko vanhemmilla oikeus vaatia meiltä jouluaskarteluja, vaikka lapsi on ollut poissa lähes koko joulukuun, kun niitä on tehty? Mitä varten me yleensäkään tehdään työtämme?

Lapsia joita me parhaamme mukaan koitamme kasvattaa ja opettaa elämää varten vai vanhempien odotusten mukaan;

”Katsos, kai te askartelette pari äitienpäiväkorttia niin voidaan viedä mummeille?”

Kyseinen äiti kyseli foorumilla, onko yksityisten ja kunnallisten päiväkotien välillä eroja?

Tuottaako kunnallinen varhaiskasvatus lapsilla enemmän tuotoksia?

Olin aivan järkyttynyt, varsinkin kun moni vastasi, että kyllä kunnallisella tuotetaan niitä enemmän ja yksityiset eivät ehkä viitsi panostaa uuden vasun vaatimusten mukaan.

Mitä ihmettä?

Halummeko me tehdä lapsistamme jo lapsina tuottavia yksilöitä joidenka elämäntehtävä on tuottaa tuotoksia?

Kuinka joku tietämätön ilkeää vielä kommentoida, että uusi vasu vaatii tuotoksia, jotka hänen mukaansa todistaa, että kädentaitoja on harjoitettu.

Mitä mieletöntä tietämättömyyttä.

Uusi vasumme kannustaa nimenomaan lapsilähtöisyyteen ja elämykselliseen toiminnalliseen oppimiseen, joka lähtee siitä, että lapset oppivat itse ajattelemaan ja toimimaan. Pääpaino on tekemällä oppimisessa ei piipertämisessä ja aikuisjohtoisessa toiminnassa.

” Meidän lapsi on tuonut hienon kolmiulotteisen sieniaskartelun kotiin, samanlaisen kun hänen sisko parivuotta sitten?”

Mitä tämä kertoo lapsilähtöisyydestä? Ehei se kertoo siitä että ”tarhantäti” ei uudistu, ei kuuntele lapsia, hän tuottaa vuodesta toiseen samoja ”tuotoksia” ja joku vielä odottaa niitä.

 Voi hyvänen aika!

Hienomotoriset taidot voivat kehittyä vasta sitten, kun karkeamotoriset taidot ovat kunnossa. Hienomotorisa taitoja harjoitetaan ainakin meillä toiminnallisesti. Liikunnan ja luontoelämyksien lisäksi, meillä tutkitaan esimerkiksi luontoa, piirrämme kepeillä hiekkaan, lumeen, pujottelemme, pelaamme, leivomme, veistämme, istutamme, teemme omenahilloa pilkkomalla omenia (eikö tämä vaadi hienomotoriikkaa?)  ja kyllä mekin piirrämme ja askartelemme mutta ei se ole se tärkein.

IMG-20190523-WA0023.jpg
IMG-20190523-WA0001.jpg
IMG-20190510-WA0001.jpg
IMG-20190610-WA0005.jpg

Tulin niin surulliseksi ihmisten tietämättömyydestä mutta myös siitä mitä nykyajan vanhemmat haluaa lapsistaan. Mihin he kasvattavat heitä?

 Suorituskeskeiseen elämään, jossa unohdetaan leikin merkitys, luonnossa liikkumisen tärkeys ja nautinto, tunne- ja vuorovaikutustaidot jotka tekevät meistä sen ketä me olemme.

Ei kai ihme, että nykyajan vanhemmat uupuvat työtaakkojensa alle, kun he suorittavat jo lapsiensakin varhaiskasvatusta.

Voisimmeko vain antaa lasten kasvaa lapsina ja tulla heidän omia aikojaan aikuiseksi, antaa heidän kasvaa ja kehittyä siksi ketä he ovat, ihanaksi omaksi itsekseen. Tärkeiksi ja juuri sellaisena kuin he ovat.

IMG-20190606-WA0043.jpg
IMG-20190606-WA0020.jpg
IMG-20190606-WA0041.jpg

Ihanaa kesää!

Henna

Jokainen kokee Korkeasaaren omalla tavallaan

Mietimme pitkään jo viime keväänä, onko Korkeasaari oikea retkikohde vilskeläisille. Olemme käyneet siellä jo kahtena edellisenä vuonna. Joku vanhemmista oli toivoneet maatilakohdetta, lapset olivat kuitenkin tosi pontevia, he haluat Korkeasaareen. Korkeasaaressa on todella paljon nähtävää ja joka vuosi lapset bongaavat sieltä eri asioita.

Joku vanhemmista mietti vielä pitkään ajomatkaa Turusta-Helsinkiin, mutta sehän on juuri osa sitä juttua.

IMG-20190425-WA0006.jpg

hurjan jännää päästä bussimatkalle kavereiden kanssa, bussillahan on ihan eri matkustaa kavereiden kanssa, kun esimerkiksi perheen kanssa. Ei bussimatka ole tällaisilla reissuilla haaste, se on elämys.

IMG-20190425-WA0007.jpg

Kerrankin saadaan katsoa lasten elokuvia ja olla yhdessä.

Tällä Korkeasaaren reissulla, yksi busseista järjestikin omaa ohjelmaa kuumenemalla liikaa. Halikon shellin pihassa, edessä oli bussin vaihto uuteen ja lapset olivat aivan innossaan, kun taas saatiin uusi bussi. 

Jo perinteeksi muovautunut retki on henkilökunnalle tuttu ja turvallinen. Meillä on hyvin selkeä työnjako kuka hoitaa mitäkin ja mitä asioita täytyy ottaa huomioon. Kaikki sujuu todella sutjakasti jos mitään yllätyksiä ei tule vastaan..

IMG-20190425-WA0008.jpg
IMG-20190429-WA0011.jpg

No yhden bussin vaihto aiheutti pientä viivästystä Korkeasaaren ruokailuissa, mutta loppupelissä sekin sujui hyvin, sillä saimme näin porrastettua ruokailua paremmin.

Korkeasaaressa on niin paljon nähtävää. Jokainen lapsi kokee sen omalla tavallaan. Toiset haluaa nähdä liskoja, toiset karhuja, toisia kiinnostaa linnut toisia kissaeläimet, villisiat, gasellit, apinat..

1.jpg
IMG-20190425-WA0032.jpg
IMG_20190425_132324.jpg

Kukaan lapsista tuskin osaa ajatella vielä eläinten olosuhteita. Me aikuiset ehkä senkin edestä. Seurailin tiikeriä, joka kulki hermostuneena pientä rataa edes takaisin. Olin aloittamassa jo moralisoivaa keskustelua aiheesta, kun Kalervo puutui puheeseen. Korkeasaari on auttanut pelastamaan monia uhanalaisia lajeja esimerkiksi lumileopardit. He tekevät paljon työtä uhanalaisten kantojen vahvistamiseksi. Yksikään Korkeasaaren eläimistä ei ole villitä luonnosta pyydystettyjä vaan kaikki eläimet tulevat muista eläintarhoista tai ihmisiltä, jotka ovat pitäneet luvattomasti villieläimiä.

Korkeasaaressa on myös omaosasto, jossa avataan salametsästystä. Osa lapsista vieraili myös täällä, joten älkää ihmetelkö, jos tietoa löytyy myös tältä osa-alueelta.

Lapset oppivat parhaiten elämyksien kautta. Kokemalla ja elämällä, ihmettelemällä ja pohtimalla. Tallaiset päivät ovat maailman parhaita oppitunteja.

Olen äärimmäisen kiitollinen meidän Vilskeen henkilökunnasta, nämä ”hiekkalaatikoiden ritarit” tekivät monta pientä ihmettelijää onnelliseksi. Kiitollinen olen myös meidän perheistämme, jotka uskaltautuvat antamaan lapsensa meidän mukaan kokemaan ja elämään. Tällaisten työpäivien jälkeen sitä aina muistaa miksi tämä työ on niin erityistä.

eine.jpg

Hippuloiden ja vimpuloiden kevään odotusta (maaliskuu)

Dokumentoija: Peppi

1.jpg

Retket

Maaliskuun alussa riitti vielä lunta. Ja hyvä niin, sillä Elsa-liukumäki ei toimisi ilman lunta, jota pitkin pääsee liukumaan niin että retkieväät kolisevat repussa!

2.jpg

Meitä ei joutsen päässyt sillalla höynäyttämään, sillä eräs viisas retkeläinen tiesi kertoa että se ei ole oikea, se on tehty puusta.

3.jpg

Keppi on oiva apuväline, kun haluaa näyttää kavereille missä kohtaa kylttiä mennään.

Kun kevättä ei vielä näkynyt eikä ruoho ollut vihreää (eikä meri sulanut tai aurinko paistanut), päätimme yhteistuumin tehdä Vilskeen sisälle kevään! ”Voimme istuttaa nurmikkoa sisälle”, ehdotti eräs lapsi. Niimpä rairuohon merkitys vaihtui kertaheitolla, kun aloimme kasvattaa kesänurmikkoa omiin purkkeihin.

”Aurinko ohjaa
 tassujen pohjaa
Ruohikko kutittelee
Pikku päästäinen
kulkee laulellen
pilviä kurkottelee.”

4.jpg
5.jpg

Innokkaat viherpeukalot kastelivat ja seurailivat ruohon kasvamista, ja pian olikin jo pitkä ruoho kurkottelemassa kohti pilviä. Lisäksi talvisen retken jälkeen lumet jo sulivat ja löysimme ensimmäiset leppäkertut pihalta! Niistä inspiroituneina askartelimme myös kuvan taustalla näkyvät omat leppäkertut Vilskeen kevätseinälle.

 Lumien sulaessa Rikkosiipi oli käynyt ripottelemassa lintujen kuvia luontoon. Meidän tehtävänämme oli löytää, koota ja tunnistaa ne. Tämän jälkeen rytmitimme lintujen nimet, ja meistä kuoriutui oikea rytmiorkesteri kun rummutimme eri kehonosia. Esimerkiksi helmipöllön rytmitimme niin, että aluksi taputetaan päähän lkaksi kertaa kun sanotaan ”hel-mi”. Näin muistamme että helmipöllöllä on päässä ikään kuin helmiä. Ja ”pöl-lö” sanan kohdalla taputettiin vatsaan, koska pöllön vatsa on hieman pyöreä.

6.jpg
7.jpg
8.jpg

Liikkarit

Liikkarit eli liikuntaleikkikoulut ovat monen lapsen viikon kohokohta ja kestosuosikki. Maaliskuun tavoitteena ovat olleet muun muassa perinneleikit ja pallonkäsittely. Tässä muutama kuva kiteyttämään liikunnan riemua, jota meillä päivittäin Vilskeessä tapahtuu:

9.jpg
10.jpg
11.jpg
12.jpg
13.jpg
14.png
15.jpg

Äänisirkus

Logopediaopiskelijat kävivät muutaman kerran antamassa meille vinkkejä suujumppaan ja erilaisiin puheenkehitystä tukeviin harjoituksiin. Toiminnan nimeksi muodostui ”äänisirkus”, ja pienen porukan sijaan kohdistimmekin harjoitukset kaikille hippuloille ja vimpuloille, koska niin moni lapsi oli kiinnostunut äänisirkuksesta. Suosikkiharjoitteeksi lapsille nousi ”tarkkakorvarobotti”. Siinä lapset ovat tarkkakorvarobotteja, joiden pitää kuunnella ja kuvan avulla päätellä, sanotaanko sana oikein vai väärin (esim. kitta vai kissa).

Ensimmäisen äänisirkuksen aikana lapset ehdottivat jotain Elsaan liittyvää, ja niimpä lasten toiveet otettiin huomioon ja seuraavalla kerralla he saivat olla Elsoja, joilla on taikasauva ja lumipallo, jota piti liikuttaa imemällä tai puhaltamalla taikasauvaa.

16.jpg
17.jpg
18.jpg
19.jpg
20.jpg

”Oikeus kuvitella, luoda ja leikkiä. Oikeus olla oma ihana itsensä”

21.jpg
22.jpg
23.jpg






Luonto, meidän vilskeläisten suosikki paikka :)

Luonto tuo meidän ihmeellinen seikkailumaa, antaa kaikille jotakin. Se innostaa liikkumaan ja leikkimään. Se kehittää meidän motorisia taitoja ja fyysistä kuntoa. Se auttaa meitä rauhoittumaan ja vapautta stressiä.

Luonto on meidän vilskeläisten suosikkipaikka. Me vietämme siellä myös säännöllisesti joka päivä aikaa. Me koemme kuuluvamme sinne.

Minä päiväkodinjohtajan en voi tietää parempaa tapaa viettää aikaa, kuin olla yhdessä lasten kanssa ja olla heidän kanssa metsässä. Mikä mieletön päivä meillä olikaan taas kerran. Kuplivana, voimaantuneena, sielu täynnä hyvää energiaa palasin Vaarniemen retkeltä esikoululaisten kanssa.

IMG_20190411_095014.jpg

Vajaa 4 kilometrin vaellus sujui, kuin tanssien Vilskeestä kohti Vaarniemen huippua. Kuusimetsää, lehtometsää, suoalue ja pitkospuut, luonto on herännyt upeasti kevääseen. Aamupakkanen oli tehnyt pitkospuut ajoittain hiukan liukkaiksi, hyvää tasapaino treeniä koko porukalle, vaati paljon keskittymistä, ettei nyt vähän oltaisi käyty uiskentelemassa. Meillä ei ollut kiire mihinkään. Kuuntelimme luonnonääniä, seurailimme joutsen pariskunnan pesänrakennusta.

IMG_20190411_095847.jpg
IMG_20190411_100215.jpg

Ihmettelimme virtaavaa puroa jään alla. Tosi meditatiivista. Mukavaa jutustelua yhdessä.

Peppi antoi tehtäväksi etsiä luonnosta V-kirjaimia. Hupsista niitä löytyikin monesta paikasta, puunrungosta, oksista, juurista..

IMG_20190411_101556.jpg
IMG_20190411_102503.jpg
IMG_20190411_102520.jpg

Vaarniemi on hieno paikka. Se on melkein, kun olisi pohjoisessa. Upea huippu, josta aukeaa näkymät, merelle, metsään ja kaupunkiin.

IMG_20190411_103305.jpg
IMG_20190411_103736.jpg

Ennen eväshetkeä oli sytytettävä nuotio. Lapset saivat harjoitella nuotion sytyttämistä, eipä tarvitse harjoitella sitten luvattomasti tulitikkujen käyttöä.

IMG_20190411_112016.jpg
IMG_20190411_113110.jpg

Nuotiolta makkaraa, hot dogeja, repuista äitien ja isien tekemiä eväitä.

IMG-20190411-WA0009.jpg
IMG_20190411_102510.jpg

Jälkiruuaksi Onnimannitarinaa.

IMG_20190411_114745.jpg

Lasten toiveesta veistelyharjoituksia. Joku voisi pitää sitä vaarallisena, sitä se onkin jos puukon käyttöä ei opeteta. Kalervo on hyvä opettaja. Vuolemisasento, puukonasento kädessä, vuolemisvoima.

IMG_20190411_115149.jpg
IMG-20190411-WA0007.jpg

Innokkaita oppijoita

IMG_20190411_121606.jpg

Tulomatkalla lapset miettivät, että päivässä parasta oli puissa kiipeily, luonnossa oleminen, leikit.

Siinä sitä onkin, riittävästi.

Henna