Hippulat ja Vimpulat

Retket

Kokeilimme joululoman jälkeen eväsretkeä, mutta Hippuloiden ja Vimpuloiden sormet olivat pian aivan jäässä, joten sovimme että jatkamme eväiden kanssa vasta talven jälkeen! Vaikka eväät ovat ihana juttu, on kurjaa jos lapset eivät saa itse syötyä eväitään ja palelevat. Ilmoitamme sitten viestillä, kun eväsretket taas jatkuvat. Seikkailemme joka tapauksessa, oli meillä eväitä tai ei. Yhtenä retkipäivänä otimme pulkat mukaan ja lähdimme etsimään hyvää pulkkamäkeä. Perille päästyämme pulkat jäivätkin pinoon, kun lapset löysivät valtavan lumikasan, jossa oli aivan ihana pomppia ja temmeltää! Olemme retkeilleet lähikalliolla ja rannan läheisessä metsässä.

1.jpg
2.jpg

Tämä monttu löytyy Uittamon rannan läheltä.

3.jpg
4.jpg

Jääkuutiot aiheuttivat ihmeteystä.. ”Täällä on joku lapsi sisällä!”

5.jpg
6.jpg

Pienet suklaasuut! Tresa ja hänen perheensä ilahdutti meitä churroilla ja sulatetulla suklaalla. Nam!

 Liikkarit

Suvi on opettanut Hippuloille ja Vimpuloille ”Hikisormitanssia”. Musiikkina soi Bruno Mars, ja meillä on koko lauluun sopiva koreografia. Tanssissa on erilaisia nimityksiä liikkeille kuten ”koripallo”, ”kello” ja ”pyöri maailman ympäri”. ”Hikisormi” tarkoittaa liikettä, jossa käsiä ravistetaan sivuille ja pyyhkäistään leikisti otsalta hikeä. Tässä tanssissa ja lapsissa on ihan loistava energia! Kello tarkoittaa, että käsiä taputetaan ilmassa, kuin tehden ympyrää. Maailman ympäri pyöriminen tarkoittaa, että pyöritään omalla paikalla ympäri.

Hiihtäminen on ollut todella mieluisaa puuhaa. Olemme onnekkaita, kun pääsemme heti aidan ulkopuolella ladulle! Toiset ovat jo kokeneita hiihtäjiä, toiset vasta tutustuvat lajiin. Ensikertalaiset ovatkin saaneet ensimmäiseksi harjoitella suksilla liikkumista ilman sauvoja. Jos eteenpäin liikkuminen tuntuu vaikealta, voi toisen suksen irrottaa ja tunnustella liikkumista ensin yhden suksen kanssa. Lapset ovat nopeita oppimaan, etenkin kun näkevät mallia aikuiselta ja muilta lapsilta.

Sisäliikkariin Hippulat ja Vimpulat saavat Jassun tekemät liikkaripassit. Jokaisen liikkaritunnin jälkeen lapset saavat leiman passiin.

7.jpg

Eräs Vimpula pohti tätä jälkeä: ”Tästä on menny lintu.. Onko se Rikkosiipi?”
Hetken päästä hän oivalsi tekevänsä itse tätä jälkeä, ja totesi sitten että ”Se on tää imukuppi!”

8.jpg

Pukeutumistarrat

Kannustamme Hippuloita ja Vimpuloita pukemaan ja riisumaan itse. Eteisessä harjoitellaan itse nappien pujottamista ja vetoketjujen vetämistä. Opettelemme myös asettamaan vaatteet oikeille paikoilleen, kun tulemme takaisin sisälle. Käännämme hihat ja lahkeet oikeinpäin, sekä tarkistamme yhdessä että saamme märät vaatteet kuivumaan. Tähän olemmekin saaneet hyvän kannustimen, yllätystarrapussin! Tarrat kiinnitetään yhteiseen tarratauluun. Kun tarrataulu tulee täyteen, Hippulat ja Vimpulat saavat itse valitsemansa palkinnon! Ensimmäinen taulu tulikin nopeasti täyteen, ja pidimme leffapäivän salissa. Eväänä meillä oli mehua ja popkornia.

Seuraavaksi palkinnoksi lapset valitsivat saunapäivän. Juho saunoi koko aamupäivän Hippula-Vimpuloiden kanssa. Saunajuomaksi piti olla kylmää mehua, mutta Sara vahingossa kaatoikin kannuun glögiä. Hyvinhän sekin maistui, ja maku toi lasten mieleen joulun!

Nyt lapset keräävät jo kolmatta tarrataulua täyteen, ja seuraavaksi palkinnoksi onkin sovittu ”oman lelun päivä!”

Kädentaidot

Kädentaitoprojektina meillä on työ, joka sisältää värittämistä, leikkaamista, liimaamista, repimistä, rypistämistä ja oman nimen kirjoittamisen harjoittelua. Pohdimme yhdessä lasten kanssa värejä, joita valitsimme värittäessämme kuvaa. Kokeneet saksijat saivat leikata itse kuvan irti paperista, ensikertalaisten kanssa leikattiin yhdessä kaksoissaksilla, joihin mahtuu sekä lapsen että aikuisen sormet. Kuva liimattiin puikkoliimalla taustakartonkiin. Revimme silkkipaperista suikaleita, joista rypistettiin lumipalloiksi. Vertailimme lasten kanssa, että puikkoliima ei riittänyt pitämään hiutaleita paperissa, vaan tarvitsimme erikeeperiä. Koko työskentely oli täynnä oivalluksia ja iloa! Nämä työt kiinnitämme salin seinälle näyttelyksi, ja sitten saatte ne kotiin.

Sadut

Ison satusalin nukkarissa olemme lukeneet lyhyitä klassikkosatuja prinsessoista ja prinsessoista, mutta nyt siirryimme jatkotarinaan, josta luemme kaksi lukua päivässä. Saimme kirjastosta suosituksen Latte-Siili-sarjaan, johon nyt tutustumme. Latte-siili on hyväntahtoinen ja seikkailunhaluinen siili, mutta tarinassa on myös hurjempia hahmoja, kuten vihaisia karhuja ja susia. Tästä onkin saatu paljon pohdittavaa lasten kanssa, ja olemme miettineet hyvyyttä ja pahuutta: Miksi sudet puhuvat niin rumasti, aikoivatko he tehdä niin kuin uhkaavat? Vaikka tarinassa onkin joku hurja hahmo, uskomme silti että hyvä voittaa aina!

Latte-siilin jälkeen lepohetken kirjaksi valittiin Heinähattu, Vilttitossu & Kielletty kampela (Sinikka & Tiina Nopola). Meidän piti tietysti ihan ensimmäisenä selvittää, mikä se kampela on. Ainakin yksi tiesikin, että ”se on semmonen littana kala”!

Susihukka ja kolme pientä porsasta

Tässä on myös tarina, jonka kautta olemme vertailleet hyvää ja pahaa. Suvi kertoi meille tämän tarinan, ja sen jälkeen rakensimme majoja alakerran saliin, Loikkalaan. Leikimme pieniä possuja, jotka yrittivät rakentaa kestäviä majoja, jotta pysyisivät turvassa hurjalta sudelta. Jos susi onnistui löytämään majalle ja horjuttamaan sitä, possut pinkaisivat äkkiä takaovesta karkuun ja kohti seuraavaa mökkiä. Kun pienet possut väsyivät pakoiluun, he kutsuivat avukseen Sam-Sammakon ja Onnimannin, jotka auttoivat possuja. Neuvokkaat possut keksivät kieriä mudassa, jotta susi ei haluaisi syödä likaisia possuja. Paikalle kutsuttiin myös metsästäjiä, jotka lupasivat suojella possuja ja Onnimannia. Lopulta possut sytyttivät nuotion, joka pelotti suden pois! Eikä siitä sudesta ole sen koommin kuultu.

Pöytäteatteri

Järjestimme isoon satusaliin pöytäteatterin. Esityksen nimi oli ”Ujo lohikäärme”. Kertojana toimi Mammu, ja tarinan prinssiä esitti Petra, lohikäärmettä Sara. Kutsuimme myös pikkutalon väkeä katsomaan esitystä. Esitys kertoi pienestä lohikäärmeestä, jota muut lohikäärmeet kiusasivat, koska tämä ei ollut koskaan siepannut yhtäkään prinsessaa. Lohikäärme ei uskaltanut, eikä halunnut ryöstää ketään, mutta hän teki prinssin kanssa sopimuksen. Prinssi antaisi lohikäärmeelle oman miekkansa ja prinsessan kruunun, jotta tämä voisi viedä ne muille lohikäärmeille näytille. Sitten muut lohikäärmeet jättäisivät hänet rauhaan.

Haka-tanssi

Rikkosiipi (Onnimanni-tarinan pahis!) on herättänyt harmistusta ja pelkoa Hippula-Vimpuloissa. Variksen raakunta herättää lasten suojeluvaiston: ”Voi ei, taas se tulee!”

Silloin tällöin näemmekin varisten lentelevät kartanon yläpuolella, ja lapset pohtivat, mitä se mahtaa seuraavaksi keksiä.. Eräänä päivänä ihmettelimme, miten ihmeessä pikkutalon pihan portti voi olla auki! Onneksi pienet eivät olleet silloin pihalla, mutta lapset kauhistelivat asiaa. Eihän portti saa olla auki, oliko Rikkosiipi käynyt avaamassa sen?

Kiipesimme lähikalliolle, ja Juho kertoi meille erään idean, jonka avulla voisimme karkottaa Rikkosiiven. Kuulimme Uuden-Seelannin alkuperäiskansasta, maoreista, jotka esittivät erilaisia taistelutansseja. Taistelutanssin tarkoitus on pelotella vihollista. Tanssiin kuuluu tömistely, kova huuto ja hurja irvistely. ”HU! HA! HU! HA!”

9.jpg

Pohdimme lasten kanssa, voisiko Rikkosiipi muuttua kivaksi. Jos se pyytääkin anteeksi? Ja siivoaa sotkunsa? Alkaa tehdä hyviä asioita? Hippula-Vimpulat pohtivat, että vaikka Rikkosiipeä hätistelläänkin tekemästä ilkeyksiä, sitä kuuluu kohdella myös yhtä hyvin. Esimerkiksi ystävänpäivänä ilmoille kajautettiin ”Hyvää ystävänpäivää Rikkosiipi!” 


Talven kukkaset

Tumput, kintaat, rukkaset
kaikki talven kukkaset
koristavat sormenpäitä,
eipä kasva niihin jäitä!

Pipot, myssyt, lakitkin,
kypsyis niissä nakitkin
koristavat lasten päitä,
eipä kasva niihin jäitä

Kun on jalat kuomassa,
huopatossun huomassa
naurattaa jo varpaanpäitä,
eipä kasva niihin jäitä!

Perjantai on leikkipäivä

Oletteko te vain leikkineet tänään?

Muistan joskus urani alkuvaiheilla, kun vanhemmille piti avata ihan toden teolla, mikä merkitys leikkimisellä on. Leikkimistä pidettiin turhana ajanvietteenä. Varsinkin eskarissa se koettiin turhaksi, oli tärkeämpää opetalla kirjaimia ja numeroita. Ehkä minulle itsellekin selvisi vasta ajan kanssa, mikä leikin tarkoitus loppupelissä on lapsen elämässä.

Muistan aina sen kotileikin. Lapset työntävät nukenrattaita ja toinen tuumaa toiselle.

-Nyt kun nämä tuli tuolta laivalta kotiin pitää katsoa, ettei lapset syö liikaa karkkia ja sitten tämä äiti laittaa nämä tuliaispullot tuonne ylähyllylle.

Olin vetää purukumini väärään kurkkuun. Mitä ihmettä? Toinen lapsista oli kertonut juuri aamupäivällä heidän olleen viikonloppuna laivalla perheen kanssa ja nyt se elettiin jo todeksi.

Tämä on leikin tarkoitus, hahmottaa elämää. Leikin kautta lapset opettelemme elämää ja sen perustaitoja.  Se on monimutkaista toimintaa, joka vaikuttaa monella tavalla lapsen kehitykseen. Leikki on kaikkien lasten oikeus.

Leikki on ihan ehdottoman tärkeää, miettikäämme lapsen sosiaalisia ja vuorovaikutus taitoja. Ihan pieni lapsi leikkii yksin, hän tutkii ja tutustuu maailmaan esineiden avulla. Hän laittaa niitä suuhun ja koskettelee. Hän alkaa hahmottaa maailmaa leikkimällä esineillä ja ihmettelemällä.

Siiten kun lapset alkavat vähän kasvaa he alkavat leikkiä pikkuhiljaa yhdessä, mutta yksin. He leikkivät rinnakkaisleikkiä. He leikkivät arjesta tuttuja leikkejä, tiskaavat astioita ja laittavat ruokaa, ulkoiluttavat koiria.  Kaikilla on oma rooli, vasta ajan myötä leikki muuttuu niin että myös kaverille luodaan oma. Alamme neuvotella asioista ja harjoitella sosiaalisia taitoja.

Leikeissä vilahtaa arjesta tuttuja teemoja, niitä käsitellään leikin yhteydessä. Asioita, jotka pelottaa, hämmentää, on arkea. Lähes kaikki me varhaiskasvattajat olemme kokeneet sen hetken, kun joku lapsi käyttää omia sanojamme leikeissä

-SSSSSHHYY pää tyynyyn!

Tai

-Enkö minä ole sanonut!  Pahimmillaan lapset käyttävät vielä eleitä tai ilmeitä, jotka vaikuttavat pelottavan tutuilta.

Leikki ja leikin ilo on jokaista lasta varten. Aikuisen rooli on aktiivinen se ohjaa leikkiä. Varhaiskasvatuksessa meidän tehtävämme on etsiä jokaiselle sopiva leikkitoveri, joka tukee leikin kehitystä.

Me suunnittelemme yhdessä leikkiä, leikimme ja opetamme asioita ja lopuksi lopetamme leikin ja käymme vielä läpi, miten leikki eteni.

Aikuisena sitä usein vain miettii, mihin ne leikkitaidot katoavat iän myötä. Aikuisena ei ole enää helppoa heittäytyä leikin maailmaan mukaan.

48.jpg

Vesi on elementeistä yksi joka kiehtoo lasta paljon. Siihen kun yhdistetään vielä lumi. Miten huikeita tutkimuksia ja leikkejä meidän kylpyhuoneemme pitääkään sisällään perjantaisin. :)

46.jpg

Mielikuvitus on se, joka rikastuttaa leikkiä. Mielikuvitus maalaa meidän maailmamme. Lapsuudessa sillä on vielä suurempi rooli.  Mielikuvitusleikeissä irrotellaan ja hullutellaan. Mielikuvitusleikeissä ei kilpailla eikä niissä voi leikkiä oikein tai väärin. Roolileikit ovat oiva esimerkki mielikuvitusleikeistä. Mielikuvitusleikit rikastuttavat lapsen sisäistä kuvittelukykyä. Niissä annetaan tilaa vapaalle ja välittömälle oivallukselle, keksimiselle ja muuntelulle. Pikkulapsilla raja mielikuvituksen ja todellisuuden välillä on häilyvä. Leikki-ikäinen voi olla täysi prinsessa tai rallikuski. Ralliautoksi riittää vanha polkupyörä tai linnaksi pelkkä pahvilaatikko.  Mielikuvitusleikeillä, on useita tarkoituksia, ja ne venyttävät leikin rajoja. Niiden avulla lapsi kokeilee uusia ajatuksia ja kokee elämää erinäkökulmista.

20.jpg
19.jpg

Kun lapset kasvavat, mielikuvitusleikki laajenee ja lapsella saattaa olla mielikuvitusystäviä. Nämä mielikuvitusystävät saattavat tarjota lohtua tai olla ystävinä yksinäisille. Ne saattavat tehdä hurjia asioita, joita ei itse uskalla tehdä. Tällä tavoin lapsi kokeilee elämää eri näkökulmista ja leikittelee vallan ajatuksella.

Leikkitaidot ei ole itsestään selvyys, sitä täytyy harjoitella. Meillä Vilskeessä leikitään paljon, mutta usein perjantaisin, leikki saa ihan uudet mittakaavat, kun kaikki aikuiset luovat lasten kanssa leikeille uudet puitteet. Leikkiperjantaiden ajatus on rikastuttaa leikkikulttuuria, opettaa lapsille leikkitaitoja ja vahvistaa sosiaalisia suhteita. Leikkiperjantait luovat meille kaikille isoille ja pienille mahdollisuuden heittäytyä leikin maailmaan ja silloin, jos joskus, kaikki on mahdollista!

43.jpg

Tresa ja Peilin taika.

Pelaaminen on hauskaa, opimme, tiedämme, me ratkaisemme ja ennen kaikkea elämme!

Yksi hienoimmista asioista tässä maailmassa on nauttia lasten leikkimisen katsomisesta, mutta vieläkin ihana on mahdollisuus leikkiä heidän kanssa. Pelaaminen vain kahdella elementillä: valopöytä ja muutama maalaus, voivat antaa meille koko fantasiamaailman. Maalauksen kautta valo herättää tunteita ja tunteita, eri värit saavat meidät ilmaisemaan itseä eri tavoin ja tiedostamattomasti yhdistää meihin hetkiä tai elämyksiä, jotka auttavat meitä yhdistämään kokemuksiaan keskenään.

Miksi sininen väri aiheuttaa joillekin ihmisille surua ja muille rauhaa?

Ja miksi me liittyvät toisinaan punaisiksi rakkauteen ja muina aikoina vihaan? Onko keltainen väri aina mukana ilossa, vai voimmeko joskus yhdistää sen muihin tunteisiin, kuten ahdistukseen?

Pelaamme ja löydämme tämän monimutkaisen maailman, joka ympäröi meitä, löydämme tapoja kanavoida sisäinen maailmaamme ja ilmaista itseämme ilman pelkoa. Anna lasten leikkiä vapaasti, ja me seuramme heitä matkalla vapaaseen ja täyteen aikuisten elämään.

"Lapsella on sata kieltä, sata kättä, sata ajatusta, sata ajattelua, pelaamista ja puhumista, sata aina sata tapaa kuunnella, yllättää, rakastaa, sata iloa laulaa ja ymmärtää." (Loris Malaguzzi)

8.jpg
2.jpg

La magia del juego. Jugando nos divertimos, aprendemos, conocemos, resolvemos i por encima de todo vivimos! Una de las cosas más maravillosas de este mundo es poder disfrutar viendo a un niño jugar, pero más maravilloso aún es poder jugar con el. Un juego con tan solo dos elementos: una mesa de luz y unas cuantas pinturas, puede darnos un mundo entero de fantasía. La luz a través de la pintura nos provoca emoción y sentimiento, los diferentes colores nos hacen expresar de distintas maneras y inconscientemente nos conectan con momentos o experiencias vividas que nos ayudan a relacionar vivencias entre ellas. ¿Porque a algunos el color azul nos provoca tristeza y a otros paz? ¿Y el rojo porque a veces lo relacionamos con el amor y otras veces con la ira? ¿El color amarillo se asocia siempre a la alegría o a veces también podemos asociarlo a otras emociones como la angustia? Jugamos y además descubrimos este mundo complejo que nos rodea, encontramos maneras de canalizar nuestro mundo interior de expresarnos sin miedo. Dejemos jugar libremente a los niños y les acompañaremos en su camino hacia una vida adulta libre y plena.

5.jpg

"El niño tiene cien lenguajes, cien manos, cien pensamientos, cien formas de pensar, de jugar y de hablar, cien siempre cien formas de escuchar, de sorprender, de amar, cien alegrías para cantar y entender." (Loris Malaguzzi)

6.jpg

The magic of playing. Playing we have fun, we learn, we know, we solve and above all we live! One of the most wonderful things in this world is to enjoy watching a child play, but even more wonderful is be able to play with him. Playing with only two elements: a table of light and a few paintings, can give us a whole world of fantasy. The light through the painting provokes emotion and feeling, the different colors make us express in different ways and unconsciously connect us with moments or lived experiences that help us relate experiences between them. Why the blue color causes to some people sadness and to others peace? And why we relate sometimes red with love and other times to anger? Is the yellow color always associated with joy or can we sometimes associate it with other emotions like anguish? We play and also discover this complex world that surrounds us, we find ways to channel our inner world and to express ourselves without fear. Let the children play freely and we will accompany them on their way to a free and full adult life.

"The child has a hundred languages, a hundred hands, a hundred thoughts, a hundred ways of thinking, playing and speaking, one hundred always a hundred ways to listen, to surprise, to love, a hundred joys to sing and understand." (Loris Malaguzzi)

7.jpg

Hulinoiden tammikuu

Eskareiden vuosi on lähtenyt käyntiin vauhdilla. Saimme vihiä, että Onnimanni oli jättänyt meille jotakin vihreää lumiseen metsään. Eskareilla ei kauaa nokka tuhissut, kun he löysivät Onnimannin jättämän kirjeen. Onnimanni kertoi lähtevänsä Kiinaan Hennan ja Kalervon kanssa. Hän tarvitsi apua, sillä ei ollut itse hoitamassa metsän eläimiä. Meitä pyydettiin auttamaan metsän eläimiä, tarkkailemaan niiden jälkiä ja tarkastelemaan myös säätä. Mietimme lasten kanssa, miten voisimme ruokkia eläimiä ja mitä ne oikein syövät. Hoksasimme, että linnuille voimme tehdä ruokaa siemenistä ja oraville voimme viedä pähkinöitä.

 Valmistimme linnunsiemenistä linnuille ruokaa porukalla. Jokainen sai laittaa valitsemansa muotoiseen piparkakkumuottiin linnunsiemeniä, joiden päälle kaadettiin sulaa kookosrasvaa.

2.jpg
1.jpg
3.jpg
4.jpg

 Kookosrasva haisi lasten mielestä niin pahalta, että piti hakea pyykkipoika nenään.

5.jpg

Linnun ruoista tuli hienoja!

Kun ruoat valmistuivat metsän asukeille, osa eskareista tutki eläinten jälkiä. Mitä eläimiä on talvella hereillä? Minkä eläimen jälkiä voi nähdä lumella? Ainakin hirvi, kettu, peura, jänis, jotkin linnut ja orava ovat talvisinkin liikkeellä. Jälkiä tutkittiin ja jäljiteltiin mallin mukaan.

6.jpg
7.jpg
8.jpg
9.jpg

Kun ruoat oli tehty ja jälkien tekijät selvitetty, lähdimme koko porukalla metsään etsimään löytyisikö sieltä jälkiä. Metsä oli täynnä jälkiä! Näimme useat peuran jäljet, variksen jälkiä, pieniä hiiren jälkiä, oravan ja jäniksen jälkiä. Lähempänä asutusta näkyi myös koirien ja kissojen jälkiä. Vertasimme jälkiä piirtämiimme jälkiin ja kyllä, ne olivat aivan tunnistettavissa. Pari eskaria koitti jäljentää jälkiä lumeen ja testata menevätkö toiset halpaan. Eskarilaiset ovat kuitenkin hyvin tarkkasilmäisiä ja heitä ei niin vain huiputeta!

10.jpg

Tunnistatko kenelle alla oleva jälki kuuluu?

12.jpg

Lopuksi ripustimme puuhun tekemiämme lintujen ruokia. Lapset kiipesivät tikapuita pitkin ylös ja ripustivat ruokia puuhun roikkumaan.

11.jpg
14.jpg
13.jpg
15.jpg
16.jpg

Esittelimme Onnimannille ja muille Vilskeen lapsille kuvanäytöksen mitä kaikkea olimme metsässä tehneet.

Eskarilaiset ovat ahkerasti harjoitelleet kirjaimia. Kellarin oveen on ilmestynyt paljon kirjaimia, joita eskarit ovat harjoitelleet. Alkuvuoteen on mahtunut O,S,M ja R. Kirjaimista on tehty taidetta luonnon materiaaleilla, muovailuvahalla ja maalilla sekä silkkipaperi-lumi yhdistelmällä. Kirjaimia ja äänteitä on harjoiteltu muun muassa satuhieronnalla, kynätehtävillä, lumeen piirtäen, laivaa lastaamalla, riimittelyillä ja kuvia tutkien. Numeroita on harjoiteltu muun muassa matikkajumpalla metsässä ja numeroiden ja lukumäärien yhdistämistä erilaisin pelein, kuten muistipelein ja noppapelein.

17.jpg
18.jpg
20.jpg
19.jpg
21.jpg
22.jpg

Koska eskarit ovat tulevia koululaisia, on tärkeää tutustua aikaan. Aikaa katsotaan tietysti kellosta. Mitä kellon viisarit tarkoittavat, mitkä ovat niiden tehtävät, milloin on tasatunti ja koska kello näyttää puoli jotakin? Mihin aikaan syödään, koska mennään nukkumaan ja paljon muita asioita kellosta ja ajasta opetti meille Tresa. Jokainen sai koristella oman kellonsa, johon kiinnitettiin myös viisarit. Kellot kiinnitimme seinään niin kuin oikeatkin kellot, jotta jatkossa voisimme harjoitella itse laittamaan viisareiden asentoja oikein esimerkiksi aamulla Vilskeeseen tullessa, ruokailuun tullessa tai välipalalle saapuessa

23.jpg

Koska luistellaan ihan muuten vaan…

Pakkaskelien ansiosta eskarit ovat luistelleet paljon. Uittamon kentällä on esitetty piruetteja, makkaroita, vaakoja, loistavia kaatumisia, hienoja laukauksia ja supernopeita pyrähdyksiä laidasta laitaan. Myös Kupittaan madolla olemme käyneet esittelemässä luistelutaitojamme. Eikä tule unohtaa Pikkutalon pihalla olevaa ikiomaa pientä luistelukenttäämme!

24.jpg

Åde-nalle on herännyt tammikuuhun. Lapset ovat päässeet harjoittelemaan tunne- ja vuorovaikutustaitoja yhdessä Johannan ja Åde-nallen kanssa. Tammikuun teemana on ollut tunteet. Olemme harjoitelleet muun muassa miltä tuntuu, kun toinen kuuntele, miksi erilaisia tunteita tunnetaan ja millaisissa tilanteissa tuntee tiettyä tunnetta. Johannan johdolla ollaan jopa laulettu erilaisilla tunteilla!

25.jpg

Näissä jonoissa viimeinen aloittaa piirtämisen annetusta kuvasta kaverin selkään ja seuraava piirtää mitä itse on tuntenut ja jonon ensimmäinen piirtää kuvan paperille.

26.jpg

Myös suun terveydenhuolto vieraili eskareiden luona Vilskeessä!

Mikä ihmeen Vilske?

Pyydän Kalervoa nipistämään minua eräänä tammikuun iltana kaukana, kaukana Kiinassa. Nipistämään siksi, etten enää tiedä mikä on todellista.

Elämämme aikakaudessa, jossa elämä lipuu valtavalla vauhdilla eteenpäin, asioita tapahtuu ja jos olet valmis astumaan virran vietäväksi se vie ja antaa sinulle ihmeitä.

Elämä on totisesti antanut minulle ihmeitä ja niin kuin eräs ystäväni sanoi

-          Henna, vain sinun suusta kertomalla, tuo kaikki voi olla mahdollista. Sinä olet luonut unelmasi.

Kalervo nipistää minua.

5-vuotta sitten kipuilin kovin itseni kanssa. Mitä haluan tehdä isona? Missä on minun paikkani?

Mikä on elämäntehtäväni?

Olin lastentarhanopettaja, ylpeä työstäni mutta muottiin asetettu.

Olen kapinoija luonne, liian vapaa kesytettäväksi, liian villi paikallaan olijaksi. Olen luova taiteilija työssäni, minun on saatava kuplia. Kuplien tyrehdytys aiheuttaa ahdistusta, muottiin asetus väkivaltaa.

Niinpä kun oli vihdoin oikea aika, ehkä tähtikuviotkin olivat kohdillaan, en tiedä, en usko sattumiin, uskon kohtaloon. Oli se joka tapauksessa mitä tahansa johdatusta, tuli luokseni Kalervo, joka jakoi saman energian, hän täydensi virtaani. Hän sai minut uskomaan, että yhdessä voisimme olla enemmän ja se mitä voisimme tehdä, voi olla todellista.

Vilske on meidän unelmamme, meidän lapsemme.

IMG-20190111-WA0042.jpg

Olemme luoneet neljässä vuodessa päiväkodin. Päiväkodin, jolla on meidän kasvomme. Tämän kirjoitin vanhemmillekin joulun jälkeen, kun anoin kiitokset asiakaspalautteesta.

-          Me vastaamme laadusta kasvoillamme, me emme ole ketju, emme suuren suuri organisaatio. Me olemme ainutlaatuisia.

Tämä on ehkä hyvää pohdintaa myös juuri nyt, kun mediassa jyllää ikäviä asioita isoista ketjuista, jotka tekevät, rahaa ihmisillä. Vanhuksilla on tehty bisnestä, lapsillakin voi tehdä bisnestä, mutta me teemme lapsilla rakkautta.

Vastaamme laadusta kasvoillamme, omallatunnollamme, rakkaudellamme, se on meidän menestyksemme salaisuus. Olemme yritys, totta kai meidän on tehtävä tuottoa, mutta tehdäänkö se tuotto henkilökunnan selkänahasta tai lasten hyvinvoinnista on toinen asia. Olemme yritys, jolla on moraali ja omatunto ja aikas suuri sydän tähän työhön, mutta uskon että se välittyykin kaikille meistä ja Vilskeestä.

Istumme siis Kiinassa. Olemme siellä vieraana tutustumassa kiinalaiseen varhaiskasvatukseen. He pyytävät meiltä apua, he haluat sinne laadukasta varhaiskasvatusta, meidän osaamistamme.

 Istun illallispöydässä, ympärillämme on kansainvälisesti hienoja, menestyneitä ihmisiä. Oloni on hyvin epätodellinen.

Miksi me?

Mitä meillä olisi annettavaa?

Päätän ottaa asian esille seuraavana päivänä palaverissa.

Päiväkotivierailu Kiinassa. Meille näytetään parasta. Puitteet ovat huikeat. Paikkaa notkuu leluja, lapsia koulupuvuissaan, oikea kokki opettamassa leipomista, ulkona kallis pihatatami..

Joku on kuitenkin toisin. Lapset suorittavat varhaiskasvatusta. Opettajat johtavat opetusta. Kontrolli. Auktoriteetti.

IMG_20190116_103031.jpg
IMG_20190116_103807.jpg
IMG_20190116_104137.jpg

Missä on ilo? Missä luovuus? Missä lasten tekemisen meininki? Missä riemukas leikki? Missä lämpö?

Istun lasten joukossa. Nieleskelen itkua. He ovat lapsia. Ihania. Tuijottavat minua varovasti. Puhuvat kiinaa, minä suomea, mutta sanoja ei tarvita, yhteys on löytynyt.

Kännykkä piippaa taskussa.

-Onnimannille ja teille terkkuja Kiinaan. Vilskeessä kaikki hyvin! Hiihdetään ja lasketaan mäkeä.

Kuvia missä kaikilla pursuaa ilo. Tekemisen meininki. Rakkaus.

IMG-20190131-WA0002.jpg
IMG-20190130-WA0004.jpg
IMG-20190123-WA0052.jpg
IMG_20190131_102858.jpg
IMG-20190130-WA0002.jpg

Voi kuinka paljon meillä olisi tänne annettavaa. Tuo, joka välittyy kännykän ruudulta kuvien muodossa.

Illan palaverissa, saan vastauksen kysymykseeni, jonka olin jo itsekin tajunut päivällä. Tiedän, miksi juuri me olemme Kiinassa.

Mikä se sitten on se Vilske? Mikä erottaa meidät muista?

Aitous.

                          Rakkaus työhön.

Olen pitänyt henkilökunnalle kehityskeskusteluja. Ne ovat mielestäni äärettömän tärkeitä, haastaa pohtimaan niin henkilökuntaa kuin minuakin.

Eräs viisas työntekijämme tulkitsi asiaa näin

-          Täällä nämä ihmiset elää tätä sydämellään. Ei täällä olla vain töissä. Täällä on pakko pohtia mitä oikeasti haluaa elämältään, sillä nämä ihmiset ansaitsevat 100% työkaverin ja työpanoksen.

IMG_20190203_205354.jpg
IMG_20190131_161058.jpg

Toinen taas sanoi sitä, että, kun te olette Kalervon kanssa niin alasti, niin te riisutte meidät muutkin. Sitä ollaan mitä ollaan ja on kohdattava itsensä juuri sellaisena, kun oikeasti on, on tultava siksi mitä on.

Siinä se juttu on.

Kun, olet kuka olet, olet aito.

Kun yhdistät siihen vielä sen, mikä on tärkeintä, rakkaus, ei voi, kun onnistua.

Positiiviset ajatukset, se että näkee ensin sen hyvän ja ruokkii sitä.

Sillä kasvatetaan terveitä tulevaisuuden toivoja,

 sillä ja vahvalla ammattilaisen pedagogiikalla.