Säkkärä-Väkkäröiden alkusyksyn kuulumiset

Dokumentoijana Sara

Aamupiiriin olemme ottaneet uuden viikonpäivälaulun, joka on nimeltään Aamuhämärässä.

Kerran maanantaina aamuhämärässä, eteisestä kuuluu outo jytinä, 
voihan vietävä aamuhämärässä virtahepo tuli käymään meillä kylässä. 

Seuraavana päivänä ,siis tiistaina eteisestä kuuluu outo vikinä, 
voihan vietävä aamuhämärässä hiirivaari tuli käymään meillä kylässä. 

Seuraavana päivänä siis keskiviikkona, eteisestä kuuluu outo lotina, 
voihan vietävä aamuhämärässä, krokotiili tuli käymään meillä kylässä. 

Seuraavan päivänä, siis torstaina eteisestä kuuluu outo tuhina , 
voihan vietävä aamuhämärässä, siiliperhe tuli käymään meillä kylässä. 

Seuraavana päivänä siis perjantaina, eteisestä kuuluu outo töminä, 
voihan vietävä aamuhämärässä, norsuäiti tuli käymään meillä kylässä.”

Ruokailussa jokainen meistä ottaa käyttöönsä haarukan sekä veitsen, ja harjoittelemme yhdessä niiden käyttöä. Säkkärät ja Väkkärät lepäävät yläkerrassa, toiset Sointulassa ja toiset Pikku-Satusalissa. Molemmissa lepohuoneissa luetaan yhteistä satua, ja lukuhetken jälkeen on myös pieni hiljainen lepohetki, jolloin voidaan kuunnella rauhallista musiikkia. Näin myös unta tarvitsevat lapset voivat nukahtaa.

Yksi alkusyksyn tärkeistä aiheista on lähiympäristön kasvien tunnistaminen. Anu onkin opettanut meille ahkerasti tutuimpien puulajien nimiä.

 Tässä tutkimme ja tunnustelemme havu- ja lehtipuiden eroja.

Tässä tutkimme ja tunnustelemme havu- ja lehtipuiden eroja.

Palatessamme lähikalliolta, huomasimme maassa jotain sinne kuulumatonta. Pieni vihreä mytty herätti heti kiinnostuksemme. Nostimme mytyn maasta, joku lapsista veikkasi sitä ensin Sam Sammakoksi, mutta tarkemmin tutkittuamme sitä huomasimme sen olevan hiekkainen sukka!

Vilskeen lapset ovat kovia siivoamaan lähiympäristöä ja keräävät kaikki roskat pois metsistä, joten oli päivänselvää että veisimme sukan mukanamme. Kävellessämme Vilskeelle, pohdimme miten yksinäinen sukka oli päätynyt metsään.

Mietimme lasten kanssa mitä sukalle tekisimme. Olisi kurjaa heittää se roskiin, jos sen omistaja sattuisikin kaipaamaan sitä vielä. Lapset olivat melko varmoja, että sukka kuuluu Onnimannille, koska se oli väriltään vihreä.

 Hulinat olivat lainanneet kirjastosta kirjoja, ja mekin saimme niitä luettavaksi. Molli-kirjan meille luki Anu. Tämä oli ihana!

Hulinat olivat lainanneet kirjastosta kirjoja, ja mekin saimme niitä luettavaksi. Molli-kirjan meille luki Anu. Tämä oli ihana!

Alkusyksyn kirjalista:
Pikkiriikkiset (Airikkala, Leena)
Superkamut: Menoa ja metkuja Lehtometsässä (Fiona Rempt)
Katti Koljatti ja muita kissasatuja (Sanna Jaatinen)
Hipsuvarvas ja muita kertomuksia (Helmi Krohn)
Kunpa asuisin kuussa (Marjatta Kurrenniemi)
Risto Räppääjä ja Pullistelija
Risto Räppääjä saa uuden isän (Sinikka & Tiina Nopola)
Molli ja Kumma (Katri Kirkkopelto)

 Sarjiksia ennen lounasta.

Sarjiksia ennen lounasta.

Metsän suloisin paikka

Olemme kuulleet Onnimannin asuvan Metsän suloisimmassa paikassa. Pohdimme lasten kanssa, missä tämä paikka mahtaa tarkalleen sijaita, ja mitä sieltä löytyy. Kysyimme lapsilta, mitä heidän mielestään Metsän suloisimmassa paikassa voisi olla. Vastaukseksi saimme, että metsästä löytyy ainakin maja. Ja koska paikka on metsä, on siellä tietenkin paljon puita, havupuita ja lehtipuita. Siellä kasvaa marjoja, jäkälää ja sammalta. Siellä on kiviä, ja joskus sieltä löytyy jotain aarteitakin.

Väkkärät taiteilivat Metsän suloisimman paikan opiskelijamme kanssa. Lapset keräsivät itse taideteoksen materiaalit metsästä, ja saivat luovasti asetella ne yhteiseen taideteokseensa. Tämä taideteos toteutettiin ulkona, jotta metsän tunnelma saataisiin parhaiten siirrettyä teokseen. Teoksesta voitkin löytää myös majan!

 Lapsilta kysyttiin, mitä heidän mielestään Metsän suloisimmasta paikassa voisi olla. Eräs taiteilija-Väkkärämme keksi heti: “maja!”. Ja sen hän tähän teokseen totetuttikin.

Lapsilta kysyttiin, mitä heidän mielestään Metsän suloisimmasta paikassa voisi olla. Eräs taiteilija-Väkkärämme keksi heti: “maja!”. Ja sen hän tähän teokseen totetuttikin.

Näin Väkkärät kertovat omin sanoin Onnimannista:
”Onnimanni on metsän suloisimmassa paikassa. Sam-sammakko on löytynyt Vilskeen puutarhapöydältä. Sam lähtee etsimään Onnimannia metsästä. Myös Onnimanni etsii Samia. He etsivät myös Hennaa. Sam löytää Hennan päiväkodin sisältä. Kaikki aikuiset ja lapset ja Henna ja eläimet ja Sam lähtevät etsimään Onnimannia. Sam on loikkiva sammakko. Lapsille otetaan eväitä ja vettä mukaan. Aikuisille otetaan kahvia. Jos vaikka tulee nälkä. Onnimanni varoo, ettei putoa ansakuoppaan. Meidän kaikkien täytyy mennä metsän suloisimpaan paikkaan ja etsiä ja löytää Onnimanni. Myös meidän täytyy varoa ansakuoppia. Onnimanni näyttää vihreältä ja vähän valkoiselta ja oranssilta. Ehkä myös siniseltä ja pinkiltä. Se on keskikokoinen. Onnimanni pysyy vielä piilossa…”

Säkkärät rakensivat Metsän suloisimman paikan luonnonmateriaaleista, ja jokainen asetteli ne omaan kannelliseen laatikkoonsa. Huomasimme, että vaikka meillä oli käytössä samat materiaalit, jokaisesta pikkumetsästä tuli erilainen. Tunnustelimme ja tuoksuttelimme pieniä aarrelaatikoiden sisältöjä.  Lapset keräsivät haltioissaan metsän antimia harkiten, he tyhjensivät ja täydensivät laatikoita ja asettelivat sisällöt oikeille paikoilleen. Tässä puuhassa parasta oli, kun jokainen lapsi sai nostaa kannen ylös ja paljastaa oman Metsän suloisimman paikan muille!

 Huomasitko, mikä ihana kaveri tähän metsään hyppäsi?

Huomasitko, mikä ihana kaveri tähän metsään hyppäsi?

 Tämä metsä on salainen ja suloinen.

Tämä metsä on salainen ja suloinen.

 Metsän suloisinta paikkaa on ilo esitellä muille!

Metsän suloisinta paikkaa on ilo esitellä muille!

 Tämä metsän suloisin paikka on ihanan pehmeä.

Tämä metsän suloisin paikka on ihanan pehmeä.

 Tätä Metsän suloisinta paikkaa harkittiin tarkkaan, ja sen sisältö aseteltiin huolellisesti paikalleen.

Tätä Metsän suloisinta paikkaa harkittiin tarkkaan, ja sen sisältö aseteltiin huolellisesti paikalleen.

 Tässä metsässä on vehreyttä, pehmeitä pihlajanlehtiä.

Tässä metsässä on vehreyttä, pehmeitä pihlajanlehtiä.

 Lähikalliolla kokeilemme meillä on oma yhteispuuha. Vähän väliä kokeilemme, josko saisimme suuren kiven liikkeelle - Kaikki mukaan, lasketaan 1-2-3 ja työnnetään! Metsän suloisimman paikan rakentelujen jälkeen lapset menivät itse työntämään. “Jos mä työnnän jaloilla ku niis on enemmän voimaa?”

Lähikalliolla kokeilemme meillä on oma yhteispuuha. Vähän väliä kokeilemme, josko saisimme suuren kiven liikkeelle - Kaikki mukaan, lasketaan 1-2-3 ja työnnetään! Metsän suloisimman paikan rakentelujen jälkeen lapset menivät itse työntämään. “Jos mä työnnän jaloilla ku niis on enemmän voimaa?”

kortit.jpg

Kokosimme laatikkoon Vilskeen lapsilta ja perheiltä saatuja kortteja. Olemme tutkineet kortit tarkkaan. Lapsilta myös kysyttiin, mistä korteista he pitivät ja mistä mahdollisesti eivät. Kortteja näytetään yksi kerrallaan: Lapsi voi näyttää peukaloa ylös, jos pitää kortista. Jos ei, niin peukkua näytetään alas. Tässä leikissä ei ole oikeita eikä vääriä vastauksia, jokainen saa olla korttien kuvista mitä mieltä itse haluaa. Mitä värejä kortissa on käytetty, onko kortissa pyöreät vai terävät kulmat? Onko kortin antaja tyttö vai poika, muistaako joku antajan nimenkin? Onko kortin kuva piirretty vai onko se tehty oikeasta valokuvasta? Onko kortin kuvapuolella tekstiä, mitä siinä lukee?

Monessa kortissa oli kirjoitettuna Vilskeen väelle iloisia asioita, kuten
”Kiitos”
”Ihanaa”
”Parasta!”

Korttilaatikko on ollut käytössä monella tapaa. Laatikon pitelijä valitsee yhden kortin, jonka pitää vielä visusti piilossa kannen alla. Kortista voi kysyä kysymyksen, johon lapset saavat arvata vastauksen. Tarkoitus on, että lapset keksivät mistä kortista on kyse.

Yhden kortin taakse oli kirjoitettu ”Hyvinvoivat aikuiset kasvattavat hyvinvoivia lapsia”. Tämä kuulosti lasten mielestä hyvältä. Pohdimme tämän viestin merkitystä, ja sitä miten totta se on: Ilo todella tarttuu muihinkin! Ja kuten eräs Väkkärä totesikin: ”Vihakin tarttuu!”. Ja muut nyökkäsivät. Luimme muutkin kortit ääneen, ja lapset hymyilivät jokaisen jälkeen: ”Hyvinvoivalta kuulostaa!”