Pikkutalon kuulumisia

Dokumentoijana; Sara

Pikkutaloon on saatu uutta väkeä, joka onkin sopeutunut nopeasti. Olemme viettäneet syntymäpäiviä, laulaneet paljon ja leikkineet kartanolla. Joka aamu keitetään täysi kattilallinen puuroa, joka häviää silmänräpäyksessä tomeran pikkuväen toimesta. Lasten toiveesta on kuunneltu paljon musiikkia, ja tämän hetken suosikki on Fröbelin palikoiden levy. Aina kun joku lyö kädet yhteen, alkaakin kuulua: ”Leijonaa mä metsästän..”. Tämän lisäksi olemme opetelleet vanhaa, suomalaista kansansävelmää Pieni tytön tylleröinen. Tähän lauluun liittyen olemme keränneet roolivaatteita kassillisen: on mekkoja, viittoja ja Nukkumatin lakki!

sara1.jpg
sara2.jpg

 

Olemme vierailleet kartanolla vähintään kerran viikossa, seuraamassa draamaperjantain esityksiä ja yhteisiä aamupiirejä, Kalevalan päivään ja Pääsiäiseen liittyen.

sara4.jpg
sara3.jpg

Teimme keväisempää taidetta, ja kokeilimme kuulamaalausta. Lapset saivat välitä mieleisensä värisen paperin, joka asetettiin muovilaatikon pohjalle. Paperin päälle lorautettiin pari pisaraa maalia, ja sitten laatikkoon tiputettiin muutama marmorikuula. Lapset tarttuivat laatikon reunoihin ja ravistivat, täristivät ja kallistelivat sitä puolelta toiselle. Kuulat vierivät laatikossa ja levittivät maalit upein vedoin ympäri teoksia.

sara6.jpg
sara5.jpg
sara8.jpg
sara7.jpg

 

Pirpanat leipoivat meille kaikille sopivan, valtavan marjapiirakan. Oli todella hyvää!

Tärkeän ihmisen päivän vietimme sään ja Pikku-Vilskeen pihan liukkauden vuoksi sisällä. Tupa oli täynnä, meillä oli vieraina äitiä, isää, pappaa, mummia ja kummia. Aloitimme aamun yhteisellä Peikkojumpalla, ja sitten lapset saivat esitellä Pikku-Vilskettä. Piirrettiin, leikittiin, keinuttiin, muovailtiin vahaa ja syötiin pullaa.

sara9.jpg
sara10.jpg

Pikku-Vilskeen yläkerrassa on aivan erityinen paikka, pieni parvi. Pirpanat kapusivat sinne pienen evästyksen, suolatikkujen ja rusinoiden kanssa kuuntelemaan Miina ja Manu -satuja. Vipeltäjät viettivät oman satuhetken lastenhoitajaopiskelijamme kanssa.

Yksi lasten suosikeista on penkistä rakennettu liukumäki: penkki kiinnitetään puolapuihin, jolloin on ensin kiivettävä ensin ylös, ja tasapainoiltava vielä penkin päälle. Sitten seuraakin se paras osuus, liukuminen! Tämä temppu onkin toisille uusi, ja voi sitä riemua, kun siinä onnistuttiin ensimmäistä kertaa!

sara12.jpg

Retkipäivänä Pirpanat tekivät pitkän kävelyretken metsässä. Kävelimme ensin lähikentälle, astelimme metsäpolulle ja kuljimme sitä pitkin. Jahtasimme polulla juoksevaa Donnaa, joka piiloutui puiden taakse. Polun varrella pysähdyimme pieneksi hetkeksi. Rauhoituimme pitkäksemme ja kuuntelimme lintujen laulua. Pidimme aamupiirin metsässä ja leikimme karhu nukkuu-leikkiä. Söimme naksut eväiksi ja jatkoimme matkaa. 

Pirpanat pääsivät kartanolla mukaan liikkariin. Tällä kertaa vuorossa oli kuperkeikkojen harjoittelu. Vilskeessä lapset liikkuvat paljon ihan luonnostaankin, mutta tarvitsevat myös ohjattua liikuntaa: Monipuolista liikettä, kehonhallintaa ja mielekästä yhdessä tekemistä. Kuten kaikessa muussakin oppimisessa, ensin kiivetään aikuista pitkin ja sitten koitetaan itse. Ja kaverit odottavat omaa vuoroaan jännittyneinä ja kannustaen!

Sara13.jpg
sara14.jpg
sara15.jpg
sara16.jpg

Mutta mitä tuo yksi kuperkeikka merkitsee, kiepsahdushan on ohi parissa sekunnissa? Se on keskittymistä, mallioppimista ja kiinnostuksen osoittamista: Tuon minä haluan oppia! Se on oman vuoron odottamista, jännittämistä ja innostusta, ehkä pelkoakin. Miten se tehdään? Putoanko? Onnistunko? Uskallanko? Kuperkeikan tekeminen on muille esiintymistä, edellyttää luottamusta aikuiseen ja ennen kaikkea itseensä. Ympärimenoa harjoitellaan ensin kädestä pitäen, jotta kiepautus tulee tutuksi. Lapsi saa varmuutta liikkeeseen ja halua itsenäiseen toimimiseen.

sara18.jpg
sara17.jpg

Järjestimme pikkutaloon aistiradan, joka käytiin käsi kädessä aikuisen kanssa. Himmensimme valot, laitoimme vihreällä valolla ja raikkaalla tuoksulla varustetun ilmankostuttimen päälle ja taustalle rauhallista musiikkia. Aistiradalla asteltiin erilaisilla alustoilla. Yhdessä oli muovisia purkinkansia, jotka rätisivät jalkojen alla. Toisella astiassa oli revittyjä, rapisevia sanomalehtiä. Oli pehmeä patja, joka jousti pomppiessa. Kaksi vesiallasta, toisessa oli kylmää ja toisessa lämmintä vettä. Lisäksi suuri puunoksa, jonka päällä sai tasapainoilla. Lasten suosikki oli astella alustalle, joka oli täynnä riisiä!

Talven olympialaisista kevättä kohti

Dokumentoijana; Wilma

Vimpuloiden kanssa valmistauduimme vuorollamme pitämään näytelmää muille lapsille. Lähdimme liikkeelle ajatuksesta, joka on mietityttänyt lapsia, nimittäin erilaisuus. Pohdimme yhdessä, että olemme kaikki erilaisia ja taitavia eri asioissa. Yksi voi olla taitava luistelija ja toinen taitaa tanssimisen. Lapsilta lähti ajatus, että mitä jos ottaisimme aiheeksi tällä hetkellä ajankohtaisen aiheen; olympialaiset. Päädyimme aiheena haastattelumuotoisiin Olympialaisuutisiin. Kun innokkaat esiintyjät oli valittu ja erilaisia talviolympialaisten lajeja pohdittu yhdessä, pääsi lavastusporukka käärimään hihansa ja ryhtymään tuumasta toimeen.

minsku.jpg
piirustus.jpg

Teimme porukalla Olympialaisuutisten tekstin, eri maiden lippuja, olympiarenkaat ja jopa olympiasoihdun! Jokainen sai itse päättää minkä lipun haluaa tehdä ja katselimme mallia lippujen kuvista. Yhdessä mietimme, miten kirjoitamme Olympialaisuutiset, mitä kirjaimia tarvitaan ja mitkä värit tekstissä edustaisivat olympialaisaihetta.

sali.jpg
pojatjaliput.jpg
gabbe.jpg

Näytelmä suunniteltiin, harjoiteltiin, toteutettiin ja esitettiin siis viidessä päivässä! Paljon kehuja saanut näytelmä oli eskareilta aivan huippu! Juontaja haastatteli eri maista olevia eri lajien edustajia ja haastateltavat kertoivat vahvuuksistaan.

Loppuun juontaja palkitsi haastateltavat upein pokaalein. Eskarilaiset tulivat vielä laulamaan Maamme -laulun esityksen päätteeksi. Tätä laulua kun oli hoilattu jo syksystä lähtien lasten toimesta ja nyt he pääsivät esittämään sen muille.

remu ja anna.jpg

Tästä oli hyvä lähteä aloittelemaan Vilskeen talviolympialaisia.

Koulun aloittaminen alkaa lähestyä eskareita ja Vimpulat ovat ahkerasti harjoitelleet kirjaimia. Vuorossa ovat olleet Ä-, Ö-, P-, ja K-kirjaimet. Ollemme laulaneet vokaalilaulua ja muotoilleet kirjaimia hyppynaruista ja palloista, taiteiltu lumeen kirjaimia sekä tehneet kirjaimia koko Vimpula -porukasta.

Kirjainten ja äänteiden tunnistamista on harjoiteltu myös liikunnan avulla: on muun muassa jumpattu kirjainjumppaa tunnistaen tietty kirjain sanassa, pelattu K-hippaa ja väännytty itse kirjaimiksi.

emma.jpg
piirrä.jpg
salinlattia.jpg

Yksi eskareista keksi miten voi painaa Y-kirjaimia löytämällään kepillä!

piirrälumeen.jpg

Matikkaa on myös harjoiteltu metsässä numeroin ja pienin laskutoimituksin. Matikkaan on lisätty liikuntaa ja taiteilua. On tehty laskutoimituksia muun muassa kavereista sekä noppia heittämällä. Tutustuimme myös mitä tarkoittaa plus ja miinus. Näistä keskusteltuamme ja laskeskeltuamme laskuja, yksi lapsi huomasi, että myös ulkona on miinusasteita, eli siitä on siis vähennetty!

Aatujaanna.jpg

Tässä tehtävässä eskarit saivat maalata pienien laskutoimitustensa tuloksia lumeen.

numerotlumessa.jpg
piirrälumeenväri.jpg

Kaikkien kirjainten ja numeroiden keskellä on tärkeää muistaa pysähtyä ja rauhoittua. Eskarit ovat saaneet rentoutua rauhoittavan satu- ja musiikkimaalauksen muodossa. Tässä harjoiteltiin myös kuuntelutaitoja ja eskarit keskittyivät kerrottuihin satuihin ja maalasivat niihin kuvituksen. Tarinan jälkeen maalausta sai jatkaa rauhallisen musiikin soidessa. Lopuksi jokainen sai kertoa, mitä omassa taideteoksessa oli.

maalaajat.jpg

Myös venyttely on tärkeää pysähtymistä ja rauhoittumista ja sitä voi tehdä rauhallisen musiikin soidessa!

jumppa.jpg
venyy.jpg

Vilskeessä kevään odotuksen ohella saimmekin viettää aikaa erittäin tärkeiden vieraiden kanssa. Vietimme Tärkeän ihmisen päivää, johon jokainen oli saanut kutsua itselleen tärkeän ihmisen viettämään ihanaa päivää kanssaan. Ensin eskarilaiset esittelivät vieraillemme aamupiirissä vähän laulutaitojaan sekä äänteiden tunnistamista aamujumpassa. Tämän jälkeen saimme siirtyä nauttimaan lämmintä mehua ja pikkuleipurien valmistamaa pullaa. Ohjelmaan kuului myös valokuvaus, jossa jokainen lapsi sai kuvauttaa itsensä tärkeän ihmisen kanssa ja lisätä rekvisiitaksi vaikka hassun hatun, korvat, kruunun tai mitä ikinä vain löysi. Isovanhemmat, tädit, sedät, kummit, veljet, ystävät.. eli TÄRKEÄT ihmiset viettivät lasten kanssa ihanan aamun potkien palloa, leikkien poliisia ja roistoa ja näyttäen paikkoja sekä kaikkea muuta mukavaa. Lapset kommentoivat: ”Tää on ihanin päivä!”, ”Tää oli maailman paras päivä ku isovanhemmat ja veljet leikkii täällä meiän kanssa!”.

myrskyjamummi.jpg
violajatärkeä.jpg
anna.jpg

Talvi alkaa kovaa vauhtia kääntymään kohti kevättä ja se ollaan huomattu kaiken mukavan touhuamisen keskellä myös Vimpuloissa. Aurinko lämmittää, lumet sulavat ja äärimmäisen tärkeää on tietää vastaus kysymykseen ”Pitääks iltapäivällä laittaa kurikset?”.

hanskat.jpg

Varma kevään merkki on käsien hikoaminen paksuissa talvikäsineissä ja välillä vilvoitellaan riisumalla päällimmäiset hanskat ja ripustamalla ne luonnon omaan naulakkoon!

Keväisen auringon valaistessa leikkejä, eskarilaiset ovat huomanneet luonnossa olevan paljon sinne kuulumatonta tavaraa. Talven aikana ja kelien muuttuessa näitä esineitä on jäätynyt kiinni kylmään ja jäiseen maahan. Eskarilaiset pohtivat miten näitä jäisiä tavaroita saisi irtoamaan maasta. Ensin niitä kopsuteltiin kepeillä irti, sitten haettiin järeämmät aseet ja kivillä yritettiin särkeä jäätä aarteiden ympäriltä. Lopulta yhdessä pohdittiin, että lämmintä vettä kaatamalla voitaisiin saada luontoon kuulumattomat esineet irti jäästä. Ja niin lähdettiin hakemaan lämmintä vettä selvittääksemme, lähtisivätköhän nämä esineet maasta sen avulla.

sanko.jpg
wilma.jpg

Lämmin vesi oli oiva idea ja sillä saimme sulatettua esineitä pois jään alta. Ja sieltä paljastuikin mitä hienoimpia löytöjä!

viola.jpg

Toisen roska on toisen aarre!

myrsky.jpg

Metsässä, esineiden pelastamisen ohella, eskarilaiset ovat keksineet myös muita projekteja. Tässä ideapajassa rakennettiin vipuvarsi, jolla oli tavoitteena saada vanhasta lahosta puusta palasia. Jokainen vuorollaan istui kepin päälle ja yritettiin saada paloja irtoamaan. Vimpulat päättelivät, että paino ratkaisee! Tarvittiin siis joku aikuinen istumaan kepin päälle, jotta saataisiin tarpeeksi painoa. Loppujen lopuksi tämä päätelmä todistettiin aivan oikeaksi, kun aikuiset vuorotellen osallistuivat tärkeään kokeeseen ja puusta saatiin palasia.

kevät.jpg

Jotta kevään merkkien tarkastelusta voitaisiin tehdä yhteinen projekti, eskarit ideoivat kevätbingon. Näin muutkin voisivat osallistua kevään merkkien bongailuun. Lapset piirsivät kuvat bongattavista kevään merkeistä yhteistyöllä bingoalustaan. Ensin yhdessä mietittiin mitkä merkit viestivät siitä, että kevät alkaa olemaan ovella. Tämän jälkeen muisteltiin ja tutkittiin kuvia, kuten miltä näyttävät leskenlehdet, silmut ja miten voisi kuvata lumen sulamista. Tässä harjoiteltiin myös yhteistyötaitoja, sillä eskarit piirsivät jokaisen kuvan pareittain, jolloin tuli jokaisen parin miettiä myös töiden jakoa. Jokainen pari mietti myös, miten oma kevään merkki kirjoitetaan.

 

Kevääseen kuuluu tietysti myös pääsiäinen. Vimpuloiden kanssa lähdettiin etsimään pajunoksia, joista saataisiin värikkäitä virpomisoksia. Ei pitkää matkaa tarvinnut kävellä, kun pajunkissat jo häämöttivät edessä. Kun jokainen oli saanut valita oman pajunoksansa, pelattiin pääsiäisaiheista kanahippaa. Tämän jälkeen lähdimme Vilskeeseen koristelemaan virpomisoksia!

Elmeri.jpg

Tämä eskarilainen oli ylpeä oppimastaan solmun solmimisesta ja harjoittelikin solmuja ahkerasti erilaisilla värikkäillä nauhoilla. Hän alkoi jo pohtimaan, mitä kaikkea voisikaan solmia!

roope.jpg

Aika monta noitaa hiipii aivan hiljaa… Yksi eskareista sai ihanan idean: ”Voitasko me mennä virpomaan vanhainkotiin?” Aloimmekin tuumasta toimeen ja harjoittelimme pääsiäislauluja ja tiputanssia, jotka esitimme perjantaina virvontavierailullamme palvelutalossa. Virpomisoksia saimmekin tehdä oikein urakalla, jotta niittä riitti palvelutalon asukkaille.

aino.jpg
jesper.jpg

Mukana oli noitia, pupuja, kissoja ja jopa pääsiäisdrakula! Käynnistämme ilahduttiin kovasti ja eskarilaiset todistivat jälleen kerran kuinka hienosti he osaavat esiintyä. ©

Tästä oli hyvä lähteä viikonlopun virvontoihin!

Keskustelimme eskareiden kanssa blogista ja siitä, että käyvätkö he katselemassa blogitekstejä. Yksi eskarilainen sanoi ”Kyllä ne on kivoja ja käydään niitä lukemassa, mutta kuvia vois olla kyllä enemmän”. Toivottavasti kuvia olisi nyt tarpeeksi, jotta pienemmätkin lukijat olisivat tyytyväisiä!

Hulinoiden kuulumisia

Dokumentoinut; Sara

Alkuvuoden pääteemana ovat olleet suomalainen kalenteri, tapahtumat ja merkkipäivät. Hulinat ovat piirtäneet omakuvat ja pohtineet luonteenpiirteitä. Meren jäädyttyä pääsimme napakelkkailemaan, ja huomasimme taas miten yhteistyössä on voimaa. Pääsimme taas metsäretkelle ja siellä tehtiin luottamusharjoituksia. Samana päivänä löytyi myös kuollut lintu, joka yhdessä haudattiin kauniiden sanojen saattelemana. Retkeltä palatessa raikasivat partiohuudot, kuten Aaluette, aaluette! Pikepikepusse, pikepikepusse...

napakelkka.jpg

Presidentinvaalien aikaan opettelimme presidenttien nimiä yhdessä Vimpuloiden kanssa. Olikin hauskaa luetella kaikki 12 presidenttiä peräkkäin, yhteen ääneen. Hulinoiden kanssa kehitimme presidenttijumpan, jossa jokaiselle presidentille keksittiin oma jumppaliike. Runebergin päivään valmistauduimme tutustumalla Johan Runebergin tarinaan. Lauloimme Vimpuloiden kanssa Ruuneperi-laulua ja leivoimme Runebergin torttuja. Ystävyyttä juhlittiin Vimpuloiden kanssa 14.2. Meillä oli tötterötanssia, limbokisaa ja mehutarjoilu. Vilskeen isoimpien yhteisessä diskossa jokainen sai sydämenmuotoisen halauspassin, johon kerättiin ystävien nimiä: Aina kun halasi ystävää, sai hänen sydämeensä kirjoittaa oman nimensä.

IMG_20180202_094436 (1).jpg
IMG_20180201_101300.jpg
Hilla.jpg

Saamelaisten päivän neito

Jessen.jpg

Sointulan ja Rauhalan lepohetkellä on luettu Lasten omaa vuosikirjaa (Lasten keskus), joka käsittelee suomalaisia merkkipäiviä. Yksi alkuvuoden juhlista oli kiinalainen uusivuosi, jonka lisäksi mainittiin myös kiinalaiset horoskoopit. Pohdimme Hulinoiden kanssa heidän omia syntymäpäiviään ja horoskooppimerkkejä. Löysimme horoskooppien luonnekuvaukset, ja vertailimme niitä lasten kanssa. Luonnekuvauksissa mainittiin luonteen vahvuuksia ja ominaisuuksia, ja näitä vertailimme lasten kanssa. Lapset saivat kukin vuorollaan miettiä, pitivätkö luonnekuvaukset paikkansa vai eivät. Rapu kuuli luonnekuvauksessaan olevan taipumusta ”jumiutua apeaan mielialaan”. Kysyin, mitä mieltä rapu oli tästä väitteestä. Hän mietti hetken, ja vastasi sen olevan joskus niin. Kaverit tsemppasivat vieressä, kyllä mekin välillä jäädään jumiin, mutta kyllä se siitä. Tähän rapu totesi: ”Mun pitäs vaan napsasta sitä iloa elämään! NAPS!” Luonnekuvauksia lukiessa pohdimme muutamia uusia sanoja kuten itsepäinen, riippumaton ja lojaali.

Teimme Hulinoiden kanssa omia tarinoita sarjakuvien pohjalta. Meillä oli Minionit-sarjakuvista leikattuja ruutuja, jotka olivat kaikki sekaisin yhdessä läjässä. Siitä lapset lajittelivat kuvat, joissa toistuivat samat hahmot ja elementit. Sen jälkeen lapset saivat päättää järjestyksen, johon kuvat asetettiin. Parin kanssa tehtiin omat tai yhteinen tarina, ja se taltioitiin videolle. Videossa näkyvät sarjakuvaruudut ja kuuluu tarinantekijän ääni, joka kertoo tarinaa tai esittää siinä esiintyviä hahmoja.

Sarjakuvat.jpg

Keijut ovat olleet vahvasti läsnä erityisesti Hulina-tyttöjen leikeissä. Näistä inspiroituneena kuuntelimme erään lepohetken päätteeksi Chisun kappaleen Yksinäisen keijun tarina. Sitä kuunneltiin mietteliäinä, ja sen sanoituksista puhuttiin paljon: Oliko se keiju surullinen? Miksi se oli surullinen? Mikä on fauni? Millainen paikka on paratiisi? Myöhemmin leikeissä tulikin tilanne, jossa yksi meinasi jäädä ulkopuolelle. Tilannetta selvittäessä pohdimme, että olikohan juuri tällainen yksinäisen keijun tarina. Päädyimme yhteistuumin siihen, että yksin jääminen ja toisten kuunteleminen on otettava tosissaan.

Yksinäisen keijun.jpg

Otimme esille keijumekot ja peikkopuvut. Vedimme Sointulan verhot kiinni ja levittelimme tunnelmavaloja lattialle. Haimme vihreitä patjoja ja tyynyjä metsäksi ja laitoimme Yksinäisen keijun tarinan soimaan. Hulinat ottivat silkkihuivit käteensä ja antautuivat musiikille. Ei tarvinnut edes kysyä, pitivätkö Hulinat tästä kappaleesta! Porukka innostui suunnittelemaan laulun ympärille tarinaa ja esitystä. Siihen tehtiin yhdessä Mintun kanssa tanssikoreografia, joka päästiin esittämään muille draamaperjantaina. Vilskeen väki seurasi haltioituneena esitystä, ja jotkut aikuisistakin pyyhkivät silmäkulmiaan.. Tämän esityksen tulette vielä kaikki näkemään..

lavalla.jpg

Vilskeen olymppialaiset 2018

Koonnut; Peppi

Ennen Vilskeen omia talviolympialaisia lapset tekivät tärkeää valmistelutyötä: Perehdyttiin olympialaisten symboliin eli olympiarenkaisiin. Kuinka monta niitä on? Mikä on renkaiden merkitys? Minkä muotoisia ne ovat? Mitkä värit niistä löytyvät? Sitten ruvettiin hommiin, ja Vilskeen olympiarenkaat valmistuivat tuota pikaa ahkerien maalareiden käsissä.

peppi2.jpg
peppi3.jpg
peppi1.jpg

Jotta olympialaisten järjestäminen voitin aloittaa, lapset saivat päättää mitä lajeja tapahtumaan tulee. Monilla olikin jo paljon tietoa talviolympialaisiin kuuluvista lajeista, ja viikko saatiin äkkiä täyttymään urheilullisista talvilajeista…

Ennen virallisia avajaisia eskarit esittivät perjantaina Olympialaisuutiset, josta alkoi lähtölaskenta viikonlopun jälkeen alkaviin Vilskeen talviolympialaisiin. Olympialaisuutisissa uutistoimittaja Papa haastatteli eri lajien urheilijoita, ja heitä löytyikin joka lähtöön; pikaluistelijapupusta jääkiekkoilija ”Aki Keinäseen”!

peppi5.jpg
peppi4.jpg

Maanantaiaamuna alkoi kauan odotettu avajaispäivä. Koko Vilske lähti kulkueena yläpihalta avajaispaikalle, jossa eskareiden tekemä olympiatuli kiersi urheilijoiden joukossa päätyen lopuksi parvekkeelle sen omalle paikalleen. Siellä se komeili koko viikon ajan merkkinä Vilskeen olympialaisten alkamisesta

peppi7.jpg
peppi6.jpg

"Kaikkien kilpailijoiden nimissä lupaan, että osallistumme näihin olympiakisoihin niiden sääntöjä kunnioittaen ja noudattaen, sitoudumme urheilemaan oikeassa urheiluhengessä, urheilun ja omien joukkueidemme kunniaksi." Kaksi lasta luki olympiavalan parvekkeelta koko Vilskeen puolesta, jonka jälkeen ensimmäinen laji julistettiin alkaneeksi! Muu Vilske kuunteli korva tarkkana kaiuttimista kantautuvaa ääntä.

sara1.jpg

Ensimmäinen laji oli luistelu. Vilskeen omalla luistelukentällä luistelivat mitä innokkaimmat pikaluistelijat sekä taitoluistelijat. Luistelukentällä näkyi myös hieman haastavampi laji: Yhdistetty pika- ja taitoluistelu pujottelun muodossa. Iltapäivällä laji vaihtui jääkiekoksi, ja kun lätty lensi pussiin niin alkoi armoton tuuletus. Huomasi, että lapset ovat selvästi treenanneet luistelua talven aikana… Myös Vilskeen pienimmät ovat käyneet luistelemassa. Kun heiltä kysyttiin olympialaisissa, mitä kentällä tehdään, he kertoivat meille lajin kantavan nimeä ”jääharjoittelu”. Eräs pieni on heti pihalle päästyään aina mailan varressa, ja seuraakin silmät loistaen kun isommat ovat pelanneet jääkiekkoa. Pienten kannustus kuuluu kartanoon asti, kun isot tekevät maaleja: ”JEEE! MAALIII!!"

sara5.jpg
peppi10.jpg

Seuraavana vuorossa olivat kelkkailu ja suurpujottelu. Lapsilla oli eri käsitys kelkkailusta, ja me toteutimme kelkkailun juuri niin kuin lapset sen halusivat toteuttaa: Toiset laskivat liukurilla aikaa vastaan, toiset kelkkailivat napakelkalla voimiaan testaillen (kyllä, kun kaikki lapset työnsivät niin he saivat kuin saivatkin napakelkan liikkeelle. Napakelkan, joka oli täynnä aikuisia! Yhteistyö on voimaa!) ja toiset laskivat ihan vaan oman napansa varassa. Tyylejä oli monenlaisia: Napaliuku, pingviiniliuku, jääkiekkoliuku ja meritähtiliuku.

peppi11.jpg
peppi13.jpg
peppi14.jpg

Pilkkiminen oli monelle uutta ja jännittävää. Olympialaisviikon kelit olivat juuri oikeanlaiset olympialaisten toteuttamiseen, ja etenkin pilkkiminen aurinkoisessa, tyynessä säässä meren jäällä oli ikimuistoinen kokemus lapsille. Vilskeen oma eräjorma Kalervo mahdollisti meille tämän pilkkimismahdollisuuden. Lapset ovat aikaisemmin ihmetelleet meren jäällä olevia pilkkijöitä, ja nyt he pääsivät ihan itse koittamaan lajia!

peppi15.jpg

Ensin kairattiin jäähän reikä. Eräs kalamies tiesi kertoa, että kairaamisesta jäänyt jäähile pitää jättää veden pinnalle, jotta auringon valo ei häikäise ja pelästytä kaloja. Ja kalaahan tuli! Edellä mainittu kalamies vei saamansa kuhan kotiin, ja siitä tehtiin sitten iltapalaa. Paikalla oli myös pientä yleisöä suu pyöreänä kummastelemassa pilkkimisen ihmeellistä maailmaa.

peppi16.jpg
peppi17.jpg
peppi19.jpg
IMG_20180307_112638.jpg
IMG_20180307_112726.jpg

Ampumahiihdossa isommat ampuivat ihan oikealla ilmapyssyllä tarkan valvojan sekä valmentajan silmien alla hiihtosuorituksen jälkeen. Lapset huomasivat nopeasti, kuinka vakaa käden pitää ollakaan osuakseen maalitauluun! Varsinkin reippaan hiihtokierroksen jälkeen kädet saattoivat hieman vapista. Pienemmillä oli skaalattu ampumahiihto niin, että yritettiin kaataa pallolla palikoita. Sekin osoittautui todella haastavaksi! Ja Vilskeen ampumahiihdossa ei ollut pakollista edes sukset, sillä ampumahiihto muuttui helposti ampumajuoksuksi. Pienen treenauksen jälkeen alkoivat pallot osua ja palikat kaatua!

peppi20.jpg
peppi21.jpg

Olympialaiset päättyivät viestihiihtoon, jossa jokainen hiihti juuri itselleen sopivan matkan. Kannustusjoukot olivat talon yhteisissä viestikisoissa huippuluokkaa. Myös hiihdossa tyylejä löytyi monia: Vaikka jonkun sukset eivät nollakelin vuoksi luistaneet, he eivät turhautuneet vaan painoivat hiki päässä sinnikkäästi eteenpäin. Pikkutalon pienet kokeilivat hiihtoa ilman sauvoja, ja se sujuikin sutjakkaasti.

peppi23.jpg
peppi26.jpg


Hiihtoviestin tähtihetki tapahtui loppusuoralla: Eräs lapsi tuli maaliviivalle, otti sukset pois jalasta ja antoi ne kaverille lainaksi! Hän sai kaverin ikionnelliseksi ja toimi näin erittäin urheilullisesti! Muutenkin jokainen vilskeläinen oli voittaja tuomalla oman osuutensa Vilskeen olympialaisiin. Jokaisen suoritus oli tärkeä ja urheiluhenki oli käsin kosketeltavaa kun ”joukkueet” toimivat yhdessä tiiminä mutta jokainen lapsi omana ihanana yksilönään koko olympialaisten ajan.

sara6.jpg
sara4.jpg

Pienimmät sanovat hiihdosta: ”Hiito. Hiitää.” ja laittavat suksea toisen eteen.

Haastattelimme pikkutalon urheilijaa, jonka kilpailijanumero oli 50:

Mitä tarkoittaa Olympialaiset?

-          Hiihtoa

Olit siis hiihtämässä? Miten sujui?

-          Hyvin. Sain palkinnon.

Aiotko osallistua ensi vuonna?

-          Joo

peppi25.jpg
sara3jpg.jpg

Lopuksi oli vielä mitalien jako, jossa jokainen urheilija sai ansaitsemansa kierrätysmateriaalista tehdyn mitalin. Niitä ihasteltiin koko loppupäivä, ja makkarat maistuivat iltapäivällä pienille ja suurille urheilijoille. Onnistuneen talviolympialaisviikon jälkeen lapset lähtivät onnellisina mitalit kaulassa kotiin viikonlopun viettoon.

AlisajaAlma.jpg

”Olympialaishali” Yhdessä touhuaminen liittää meitä tiiviimin yhteen. Vilske on täynnä ihania kavereita joiden kanssa leikkiä ja liikkua!